torstai 22. maaliskuuta 2018

Pahan Putinin jäljillä

MTV Uutiset kertaa Suomen ja Venäjän suhteiden kehitystä viime vuosina artikkelissa ”Mitä Putin ajattelee Suomesta? – Kokenut brittitoimittaja: Suomella on syytä olla hermostunut – Putin petkuttaa ja valehtelee” (julk. 18.3.2018). Jutun aluksi MTV Uutiset tarkastelee kertauksena Suomen ja Venäjän suhteita Putinin viime vuosina pitämien puheiden ja lausuntojen avulla.

Artikkeli sisältää runsaasti sisään upotettuja videopätkiä Putinin ja Sauli Niinistön tapaamisista. Nopeasti mennään kuitenkin artikkelin päätarkoitukseen eli Venäjän muodostamaan uhkakuvaan Suomelle. Uhka ilmaistaan verhotusti tai suoraan. Tavoitteena on saada kovapäiset suomalaiset ymmärtämään, että naapurissa on valtio, jonka suhteen on syytä olla hereillä.

Putinin käytyä Punkaharjulla heinäkuussa 2017, MTV:n ulkomaantoimittaja Mirja Sipinen kommentoi, että ”fakta on, että juhlapuheista huolimatta Suomen ja Venäjän välit eivät ole normaalilla hyvällä tasolla….syynä tähän on tietenkin Ukraina. Kuitenkin toimittaja lieventää hetken kuluttua sanomaansa: ”Tällaisessa nykymaailmassa Suomella onkin tavallaan aika hyvät Venäjä-suhteet!” Tässä viitataan vertailumaihin, joilla on paljon heikommat välit Venäjään.

Itse asiassa hän olisi voinut tehdä päälauseen tuosta jälkimmäisestä toteamuksesta. Siksi hyvin presidentti Niinistö on pitänyt huolta jatkuvasta yhteydenpidosta puhelinsoitoin sekä tapaamisin. Kai se on niin, että jutun markkinoinnin kannalta on hyvä pistää alkukaneetiksi, että suhteet eivät ole kunnossa.

Vielä MTV:n jutussa viitataan Andrei Illarionoviin (vaikuttaa nykyisin Yhdysvalloissa), entiseen Putin avustajaan, joka on innokkaasti levittänyt tietoa, että länsimaat eivät ole ymmärtäneet Putinin ajattelua. Illarionov lukee Baltian maat ja Suomen Venäjän etupiiriin kuuluviksi. Hän on yksi näistä ns. asiantuntijoista, joiden asiantuntijatittelin olen pistänyt usein lainausmerkkeihin, ei sen takia, että julistaisin hänet harhaanjohtajaksi, vaan sen takia, että katson hänen olevan hyvin asenteellinen arvioissaan. Illarionov on useampaa otteeseen pystynyt ylittämään uutiskynnyksen räväköillä ennustuksillaan, joille en ole antanut kovin suurta arvoa.

Selväksi on käynyt, että Putin korostaa Suomen puolueettomuutta. Ei ole sattuma, että hän käyttää tätä ilmaisua. Sehän perustuu vanhaan Suomen aseman määrittämiseen kylmän sodan aikana ja ilmaisee Putinin toiveen Suomen geopoliittisesta asemasta. Nykyisin meillä puhutaan sotilaallisesta liittoutumattomuudesta, mitä Putin välttää käyttämästä Suomen noudattamasta politiikasta.

::::::::::::::::::::

Kokonaiskuvan luomiseksi on syytä lainata viime syksyn kirjamessujen aikaista toimittaja Luke Hardingin haastattelua, (MTV3: ”Arvostettu brittitoimittaja: Putin katsoo Suomea kuin KGB:n vakoilija”), koska sen kautta voi valaista voimakkaasti länsiorientoituneen toimittajan näkökohtia ja asenteita. Luke Harding otti tehtäväkseen opastaa suomalaisia siltä pohjalta, että meillä ei oikein tajuta minkälainen huijari Putin on. Kiinnitin huomiota jo kirjamessuilla hänen setämäisesti opettavaan tyyliin. Harding totesi MTV:n haastattelussa, että Suomen on syytä olla hermostunut Venäjän naapurina. KGB-mies ei pääse vakoilijankaavustaan eroon!

Harding neuvoo, että Putin ei usko ”demokraattisiin mielipiteisiin, ihmisoikeuksiin ja instituutioihin”. Harding antaa ohjeita sillä tavoin yksioikoisesti, että hän näkee suomalaisten ottavan kaikki Putinin lausunnot hyväuskoisesti vastaan. Jonkun olisi syytä kertoa, että Suomessa monilla ihmisillä on pitkä historia elettynä Venäjän kupeessa ja näkemykset ovat tervehenkisen kriittisiä Putinin mielipiteitä kohtaan – ilman toimittaja Hardingin opastusta.

Harding toteaa haastattelussa, että ”Venäjä pitää Suomea osana lähiulkomaitaan, vaikutuspiiriään. Sillä on veto-oikeus Suomen geopoliittisiin ja sotilaallisiin päätöksiin varsinkin Natoa koskevan kiistanalaisen kysymyksen suhteen”. Sanamuoto on erikoinen: suomalaisten suuri enemmistö on ollut Natoon liittymistä vastaan. Ylivoimainen enemmistö näistä ihmisistä on aidosti sotilaallista liittoutumista vastaan, sanoo Venäjä mitä tahansa. Hardingista jää kuva, että hän pyrkii opastamaan tietämättömiä suomalaisia kaidalle tielle kertomalla, miten härskisti naapurin valtionpäämies oikeasti käyttäytyy.

Hardingilla on paljon tietoa, mutta sitä tulkitessaan hän oikoo tosiasioita ja täyttää aukkopaikkoja omilla oletuksillaan. Hän on lännen mies, joka ei näe Venäjän käyttäytymisessä esimerkiksi reagointia Nato-maiden pyrkyyn Venäjän rajoille.

Tosiasiassa Hardingin ”länsi” on pirstoutunut moniin heterogeenisiin osiin, jotka ulottuvat liberaalista demokratiasta aina autoritäärisiin yhteiskuntiin saakka - lukuisin variaatioin. Kuva lännestä ei ole niin ihanteellinen kuin Harding näkee. Ehkä hän puhuu enemmänkin siitä lännestä, jonka hän toivoisi olevan olemassa.

::::::::::::::::

Jos idässä on tällainen ilmestyskirjan peto, onko siihen suhtauduttava kohtalonomaisesti? Sirotellaanko tuhkaa pään päälle ja vaelletaan hitaasti kohti hautausmaata? Vai ryhdytäänkö ankaraan vastarintaan ja lykätään rautaa rajalle?

Minusta presidentti Niinistön ja suomalaisten suuren enemmistön kanta on hyvin lähellä toisiaan: Venäjällä on omat kiistattomat ja vastenmieliset syntinsä. Tosiasiat on tunnustettava. Emme voi kuitenkaan muuttaa diktatuuria demokratiaksi. Emme voi puhkua raivon vallassa kaikkia Venäjällä todettuja väärinkäytöksiä vastaan.

Ei siihen pysty Hardingkaan. Hänkin taistelee vain sanan miekalla ilmestyskirjan petoa vastaan.

Liioin on turha kuvitella, etteikö Venäjä pyrkisi hybridivaikuttamiseen ja luomaan kyberhyökkäysten uhkaa. Suomi ei kuitenkaan ole tässä suhteessa akuuteimmassa polttopisteessä. Ei meidän presidentinvaaleihimme kohdistunut käytännössä juuri minkäänlaista propagandaiskua.

Usein Venäjän vaikuttamistavoitteet nähdään juuri meidän aikaamme liittyvinä. Totuus on toisenlainen. Esimerkiksi Aleksi Mainion tuore kirja ”Erkon kylmä sota” on tervetullut tietoisku menneiden aikojen (1950-luvulta 1980-luvulle) vakoilutoiminnan intensiivisyydestä. Räikeydessä silloin oltiin pidemmällä kuin tänään. Propaganda- ja vakoilutoimintaa tulee aina olemaan sekä lännestä että idästä.

Pitäisikö siis kyberhyökkäykset ottaa vastaan tapahtuvana/tapahtuneena tosiasiana? Ei tietenkään. Hyväuskoisuudesta rangaistaan ennemmin tai myöhemmin. Jälleen tarvitaan suhteellisuudentajua, jonka avulla todelliset kyberturvallisuutta uhkaavat vaaratilanteet pystytään torjumaan hyvin valmistautuneena.

Meidän on pystyttävä tarkastelemaan uudella tasolla Venäjä-suhteitamme. Ja niinhän me teemme osittain jo nyt: näemme, että naapuria ei voi muuttaa , täytyy siis sopeutua tilanteeseen. Tuomme nöyristelemättä kantamme esiin koskien Ukrainaa ja Krimiä. Olemme mukana pakotteissa. Monissa muissa maissa pakotteet on asetettu suuremmassa määrin kyseenalaiseksi kuin Suomessa, jolla on ollut naapurimaasuhteesta johtuen paljon menetettävää.

Realismiin kuuluu myös olla liittoutumatta sotilaallisesti. Suomalaisten suuri enemmistö on sitä mieltä, että emme halua lännen sotilaalliseksi etuvartioksi (vaikka muutoin olemmekin yksiselitteisesti osa länttä) emmekä mahdollisen ensi-iskun kohteeksi. Kaksinaismoralismia? Ei suinkaan vaan realismia, jota olemme harjoitellet satoja vuosia.

Yhtä asiaa on vältettävä tunnontarkasti: ei pidä sallia – joskus harrastettua - joidenkin suomalaisten hyökkäyksiä toisia suomalaisia vastaan Venäjän avulla. Silloin menetämme uskottavuuden omissa silmissämme.

4 kommenttia:

  1. Onnnekseni voin kielenkääntö ohjelmien avulla lukea,esimerkiksi venäläisiä verkkolehtiä,niitä löytyy sieltä vähän jokalähtöön.
    Kummastelen missä ihmeen kuplassa mainitsemasi Grissen ja meidän Jarmo Mäkelä elävät,heille on jäänyt päälle jonkinlainen postsosialistinen syndrooma,eli sama vaiva johon suuri osa balteista on sairastunut.
    Juuri tällä hetkellä toivoisin presidentiltämme valtioviisautta,kun britannian hallitus on tarttunut, kuin hukkuva viimeiseen oljenkorteen, kohuttuun väitetyyn myrkytystapaukseen, jos tilanne hysterisoituu jatkossa voimme joutua pahaan välikäteen, kun olemme menneet sopimaan brittienkin kanssa isäntämaa sopimuksen,jos Eglanti jostain syystä pyrkii sotilalliseen konfliktiin ragaistakseen venäjää tapahtuneista,vähän samoin kuin rautarouva toimi Argentiinan suhteen,olemme pahemmassa kuin pulassa.

    VastaaPoista
  2. Myrkytystapauksessa oletan kysymyksessä olevan "sabotaasin ulkoistuksen". Venäjä toteaa, ettei sillä (Venäjän valtiolla) ole mitään tekemistä myrkytyksen kanssa. Ei olekaan välttämättä suoraan, mutta ulkoistuksen kautta suurella todennäköisyydellä on.
    Sotilaalliseen konfliktiin en jaksa uskoa tämän tapauksen seurauksena. Ikävää tässä on, että suurvaltojen välisiin epäluuloihin lisätään kierroksia.

    VastaaPoista
  3. Pelinhenki on nyt sellainen,että uusia tapahtumia seuraa jatkuvana virtana,jokain vie venäjän ja lännen välejä lähemmäksi sotilaallista selkkausta.
    Venäläisillä saattaa olla myös tarkoitushakuista tuo välien kiristyminen, varsinkin brittien suuntaan,onhan Lontoon city ollut venäläisen pääoman yksi merkittävimmistä pakopaikoista.
    Presidenttiehdokas Boris Titov kävi ennen vaaleja houkuttelemassa Lontooseen paenneita pikkurötöken tehneitä veäläisiä yrittäjiä palaamaan,hän saikin kymmenen paluumuuttajaa.
    Paluumuuttajoiden määrä voi olla suurempikin,jos ja kun ilmapiiri eglannissa muuttuu entistäkin vihamielisemmäksi,uhkanaon näet talouspakolaisten varallisuuden jäädyttäminen ja ilmiön nimeltä Londongraad tuhoaminen.

    VastaaPoista