Amerikkalainen versio taistelusta terveydenhuoltouudistuksesta

Taistelu Obamacaresta (Affordable Care Act eli A.C.A.) jatkuu, vaikka republikaanit Trumpin johdolla ovat saaneet kumottua osia A.C.A.:sta. Paul Krugman kirjoittaa tuoreessa NYT:n kolumnissaan ”The Plot Against Health Care”, kuinka republikaanit vielä tänä kesänä yrittävät viedä pohjan vielä voimassa olevilta terveydenhuoltouudistuksen osilta. Miksi juuri nyt? Siksi, koska republikaanit voivat syksyn välivaaleissa menettää enemmistönsä edustajainhuoneessa ja sen jälkeen onnistumisen mahdollisuudet ovat heikot.

Trump on jo julistanut, että oleellisilta osiltaan Obamacare on kumottu. Näin asia ei kuitenkaan ole, mutta Trumpin pakkomielteinen hinku kumota kaikki merkittävät Obaman saavutukset loistaa kauas. Voimassa on kuitenkin vielä oleellisia osia uudistuksesta. Sitä paitsi joissakin osavaltioissa Obamacaren suosio on korkealla ja laajennuksiakin toteutetaan.

Tosiasiassa suuri enemmistö amerikkalaista haluaa kattavamman vakuutuksen.

Vaikka republikaanit epäonnistuisivat A.C.A:n alasajossa tänä kesänä he varmaankin jatkavat pyrintöjä, jos he onnistuvat pitämään edustajanhuoneen enemmistön syksyn vaaleissa.

Syntyy omituisen ristiriitainen kuva, kun demokraatit kansan tuella haluavat laajentaa - kaikista puheista huolimatta - suositun vakuutuksen kattavuutta ja toisaalta republikaaneilla on halu kumota Obamacare sen nousevan kansansuosion vastaisesti! Mitä Trumpilla ja republikaaneilla on mielessä?

Asia on käsitettävä niin, että Obamacaren kasvava suosio on täsmälleen se syy, jonka takia republikaaninen puolue haluaa tappaa surkeaksi leimaamansa Obamacaren. Tätä vaalivalttia demokraateille ei haluta antaa. Ja juuri nyt on oikea ajankohta tappaa uudistus lopullisesti, jos halutaan vaikutus ennen vaaleja.

Krugmanilla on laajempi selitys republikaanien käyttäytymiselle. Hän kirjoittaa kolumnissaan, miten Yhdysvalloissa periaatetasolla suuria uudistuksia otetaan vastaan: on helppoa pelotella uudistuksen seuraamuksilla etukäteen, kun ihmisillä ei ole ymmärrettävistä syistä kokemusta uudistuksesta. Se on itse asiassa helppoa populismin sakeuttamassa ilmapiirissä. Niinpä voidaan takoa ihmisten päähän, että uudistus tuhoaa vapauden, että uudistus on liian kallis, tai että uudistus on kansallinen murhenäytelmä.

Lisäksi Yhdysvalloissa on aina muistettava rodullinen aspekti: uudistuksen vastustajat yrittävät vakuuttaa (valkoiset) kansalaiset, että uudistus suosii mustaa väestönosaa.

Kun uudistus on sitten astunut voimaan, paljastuu, että ei se ollutkaan taloudellinen katastrofi, se ei suosinutkaan mustia, eikä muutoinkaan aiheuttanut ennustettua tuhoa. Päinvastoin uudistuksen myönteiset puolet saavat valtavirran päät kääntymään. Tämä samantapainen logiikka on toiminut aina Franklin Rooseveltin päivistä lähtien. Roosevelt totesikin: ”toivotan tervetulleiksi heidän (vastustajien) vihan”.

Juuri tämä edellä kuvattu kuvio on toistunut Obamacaren kohdalla. Vuonna 2014, kun uudistus oli alun perin saatettu voimaan pelottelivat teekutsuliikkeen kannattajat kansalaisia ”kuoleman paneeleilla”. Mutta nyt on nyt: Juuri näinä aikoina Obamacare pitää pysäyttää ennen kuin sen myönteiset vaikutukset kokonaisuudessaan paljastuvat amerikkalaisille.

Krugman summaa:

On tapahtunut jonkinasteinen ihme, kun amerikkalaiset ovat ymmärtäneet hallituksen vastuun kaikkien kansalaisten terveydenhuollon kattavuudesta.