Työttömät oleskelijat?

Vuoden 2013 tammikuussa kirjoitin työttömyysongelmasta ja työhaluttomuudesta provosoivan kirjoituksen ”Oleskelevat työttömät”, jota on mielenkiintoista verrata viime aikoina käytyyn keskusteluun. Tuolloisen kirjoituksen aluksi viittasin aamuteeveen keskusteluun työnhakuhaluttomuudesta: ”Aamuteeveessä käynnisteltiin jälleen keskustelua työttömien haluttomuudesta hakea töitä. Jari Sarasvuo yritti määrittää työttömän velttoilijan (yhteiskunnan varoilla eläjän). Hän joutui melkoisiin vaikeuksiin. Se onkin epäkiitollinen tehtävä, koska määrittelijän keinot loppuvat helposti kesken. Onko työhaluton se, joka on ollut kolme vuotta työttömänä, mutta hakenut sinä aikana 300 työpaikkaa? Entä sellainen, joka on ollut kolme vuotta työttömänä, mutta hakenut 40 työpaikkaa?”

Jatkoin kirjoitusta pohtimalla, kuinka työnantajat kokevat melkoisia haasteita yrittäessään palkata uusia työntekijöitä: ”Useilla pitkäaikaistyöttömillä on fyysinen tai henkinen vamma. Työnantajat ovat varsin haluttomia ottamaan riskejä tällaisissa tapauksissa. Jokaisen vaikeasti työllistettävän työttömän kohdalla työnantajan pitäisi kysyä itseltään ottaisinko juuri minä tämän kyseisen henkilön töihin.”

Työn vastaanottamisvelvoitteista kirjoitin seuraavasti: ” Entä sitten vaatimukset ottaa vastaan mitä työtä tahansa? En lähtisi tässäkään tuomaroimaan kovin voimakkaasti. Työuraltani muista tapauksen, jossa minulla oli pirteä työharjoittelija, joka harjoittelun loputtua haki työpaikkaa. Yksi vaihtoehdoista oli toimiminen ovelta ovelle pölynimurikauppiaana. Laskimme, että hänen oli pitänyt myydä pölynimuri joka 15. minuutti, jotta työstä olisi jäänyt edes vaatimaton korvaus. Ilmoitin suoralta kädeltä, ettei tällaisiin kannata sortua. Puhutaan paskatöistä. Paskatyö ei mielestäni ole työ, joka on likainen. Paskatyö on työ, josta ei saa edes minimiehdot täyttävää korvausta. Työ pitää jättää tekemättä, jos siitä ei palkan kautta saa edes minimaalista elantoa.”

Työn tekeminen ja teettäminen ovat elimellinen osa hyvinvointiyhteiskunnan luonnetta: ”Olen monesti tuonut esille, että hyvinvointiyhteiskunta on erittäin vaativa yhteiskuntajärjestelmän malli. Se vaatii kehdosta hautaan mukana oloa yhteiskunnan kehityksessä. Se ei päästä ketään helpolla. Itse asiassa se juuri on hyvinvointiyhteiskunnan tehtäväkin: olla vaativa ja pyrkiä välttämään ihmisten pahoinvointia. Verrattaessa kansainvälisesti työn välttelyä, en tiedä yhtään valtiota, jossa työstä laistaminen olisi hoidettu pois päiväjärjestyksestä. Ääripäässä on joku Meksiko, jossa työttömät henkensä pitimiksi joutuvat toimimaan rikollisjoukkioiden juoksupoikina.

Kansainvälinenkin vertailu esiintyi kirjoituksessa:

”Jossain Yhdysvalloissa taas on otettu vankilat sosiaalipolitiikan välineeksi: rikollisuus on saattanut laskea, mutta vankimäärä lisääntyä. Työttömän sortuessa pieneen rikkeeseen hänet voidaan ylikovilla rangaistuksilla sulkea siviiliyhteiskunnan - ja työttömyyskorvausten - ulkopuolelle. Vain Neuvostoliitto väitti aikoinaan kaikkien ihmisten olevan töissä samanaikaisesti. Mutta silloin työpaikka saattoi olla lossi, jonka kuljettaja kuljetti lossia vuosia ilman asiakkaita.”

Pohdinta jatkui seuraavasti:

”Useimmat hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseen pyrkivät vaativat työn tuottavuuden kasvua. Tämä on kovin kaukana vaatimuksista työllistää vajaatyökykyinen. Alkoholiongelmaisen työntekijän avulla voi olla vaikeaa lisätä tuottavuutta. Usein kohtuuttomia vaatimuksia työttömille esittävät ne, jotka tekevät itse pitkää päivää. He kokevat epäoikeudenmukaisena sen, että jotkut jäävät alle normin. Kun olen itsekin vääntänyt töitä melko yleisesti 10 tuntia päivässä, ei minulle ole tullut mieleen vaatia läheskään samaa kaikilta. Suvaitsevaisuutta! Meitä on joka lähtöön.

Olisin huolestunut niistä ihmisistä, jotka aktiivisesti hakevat töitä, mutta eivät saa kuukausiin ehkä vuosiin työpaikkaa. Ja heitä on paljon. Tämä jos mikä turhauttaa ja ahdistaa. Kysymys on yhteiskunnallisesta tuhlauksesta. Juuri tästä ryhmästä työttömiä pitäisi puhua. Sitten on yli 55 vuotiaat, joista monet työnantajat haluaisivat päästä eroon. Uudelleen työllistyminen on äärimmäisen vaikeaa. Eläkeikää lähestyville ja sen rajapyykin ohittaneille tulisi tarjota eriasteista osa-aikatyötä. Uskon, että hyvin suuri osa ikäihmisistä haluaa olla hyödyksi yrityksille ja yhteiskunnalle.

Jos katsotaan työttömyyslukuja, niin on syytä pitää mielessä, että kolmessa kuukaudessa 30 prosenttia työttömistä on vaihtunut. Absoluuttisesti luvut näyttävät lohduttomammilta. Tosiasiassa ”kortistossa” käy koko ajan voimakas läpivirtausliike. Suuri osa työttömistä on työvoimatoimiston kirjoilla vain hetkisen elinikäiseen työssä oloon suhteutettuna. Kun vielä luvuista pudotetaan pois vaikeasti työllistettävät pitkäaikaistyöttömät, jää väliin työttömien – mutta työhaluisten - kova ydin. Olen joskus laskenut, että 5 % työttömyyden tasolla tämä ydin voisi olla noin 1 prosentin suuruinen.”

Näin siis viisi vuotta sitten.

:::::::::::::::::

Kirjoituksen kirjoittamishetkellä elettiin syvän taantuman vuosia, joka ymmärrettävästi heijastui kirjoituksessa. Silti monet näkökohdat ovat tänäkin päivän relevantteja. Mikä on muuttunut? Tietysti korkeasuhdanne on muuttanut työn kysyntää ja tarjontaa. Työttömyys on pienentynyt ja työllisyys kasvanut.

Mainiona asiana on tapahtunut yli 55-vuotiden työntekijöiden kysynnän lisääntyminen, jonka seurauksena ikääntyneiden työllisyystilanne on parantunut nopeammin kuin muun ikäisten työntekijäryhmien.

On jouduttu skitsofreeniseen tilanteeseen, jossa samaan aikaan vallitsee sekä suuri työttömyys että työvoimapula. Erityisesti ongelmaksi on koettu työpaikkojen ja työntekijöiden kohtaamattomuus, jonka pääsyitä ovat koulutukselliset ja maantieteelliset kohtaanto-ongelmat: työpaikat ovat kartalla eri kohdassa kuin työtä hakevat ihmiset tai sitten koulutus on epäkuranttia tarjolla oleviin tehtäviin. Uutena piirteenä ovat vanhojen suurtyöttömyysalueiden vaikeudet saada kelpoista työvoimaa syntyviin uusiin työpaikkoihin (matkailu, konepajat ym.).

Etäämmälle ei saada työvoimaa siirtymään esimerkiksi sen takia, että työtä on saatavissa lähempääkin ja toisaalta perhesyyt. Viime mainittu on hyvinkin ymmärrettävä syy pidättäytyä työpaikan vastaanottamiselta, jos etäisyys kotoa omistusasunnosta työpaikkaan kasvaa satoihin kilometreihin.

::::::::::::

Samaan aikaan on tapahtunut suuria taustalla vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia, joista yksi on työpaikkojen huononeminen (palkka, työnlaatu). Itse asiassa moni on kohdannut tilanteen, jossa uudet työpaikat ovat huonommin palkattuja kuin isien ja äitien työpaikat parikymmentä vuotta sitten. Tästä tarkemmin hieman myöhemmin.

Kansainvälinen kilpailu on johtanut tarpeeseen heikentää työsuhteen ehtoja ja samalla palkkakehityksen hidastumiseen. Toisaalta esimerkiksi ohjelmointitöissä tarvittaisiin tuhansia työntekijöitä nykyistä enemmän hyväpalkkaisiin työtehtäviin. Viime mainituissa töissä tarvitaan suurta työntuottavuutta, joten ei ole itsestään selvää, että markkinoilta yleensäkään löytyy riittävillä kyvykkyyksillä varustettuja henkilöitä.

Yritysten tulisi huolehtia erityisesti maineenhallinnasta, sillä hyviin työpaikkoihin hakeudutaan mieluusti. Vetovoimaisuuden ylläpito on yksi yrityksen osaamislaji.

Kasvuyritysten kasvun tulppa nykyisessä työvoimatilanteessa on usein osaavan henkilöstön puute.

On kehitetty uusia rekrytointikeinoja, kuten Uudenkaupungin autotehtaan ”rekrytointirekka”. Käytännössä siis työntekijöitä haetaan ympäri Suomea ajatuksella, että työnhaku mahdollistetaan tarjoamalla työtä mahdollisimman lähellä rekrytoitavia, vaikka varsinainen sijoituspaikka olisikin satojen kilometrien päässä.

Rakennemuutos, vaikkei olekaan nopea prosessi, saattaa yllättää, sillä osaajien kouluttaminen on monesti pitkä prosessi. Esimerkiksi metsäteollisuudesta on vapautunut työvoimaa irtisanomisten kautta. Yleensäkin kannattaa painottaa, että samaan aikaan, kun rekrytoidaan uusia ihmisiä katoaa työtehtäviä turbulenssista johtuen vanhoista työpaikoista. Kysymys on jatkuvasta prosessista. Tässäkin yhteydessä kannattaa korostaa perusyleissivistyksen merkitystä. Peruskoulusta lähtien valmiuksia työelämää varten tulee parantaa.