Palle, Repo, Taanila, Linna, Virolainen ja Raatikainen puhuvat ”tasapuolisesti”, kahvinkeitin kohisee ja korahtelee taustalla. On aamu mökillä. Aurinko paistaa ikkunasta kirkkaana suoraan edestä, onhan kello vasta 5.00. Kuuntelen radio-ohjelmaa otsakkeella ”Radio 75 vuotta” (2001). Koen nautittavia hetkiä historian parissa.
Puheen aamussa muistellaan menneitä vuosikymmeniä. Raatikainen opettaa, että ohjelmien tulee olla vapaita. Samaa opettaa Pallekin. On aika ottaa toinen kuppi kahvia.
Kaikki tuo on historiaa, yhtä arvokasta kuin mikä tahansa, joka johtaa nykypäivään ja tulevaisuuteen. Kaikella on merkityksensä, kaikki on paikallaan. Onhan kysymys siitä, että noiden menneiden aikojen ohjelmat sitovat meidät kuhunkin ajankohtaan ideologioineen.
Uutiset katkaisevat muistelut. On tullut uusia termejä kuten ”valeuutiset” (ennenhän uutiset olivat juhlallisesti tosia). Radio ei ollut auktoriteetti Hella Wuolijoen aikaan, mutta STT:n uutisia kuultiin hartaudella: niissä oli totuus.
Tekniikka on tietenkin muuttunut. Kuuluvuutta ei tarvitse hakea, kaikki toimii. Kanavia vain on vietävän runsaasti. Toista oli ennen, oli kaksi kanavaa: rinnakkaisohjelma loi kuvan monipuolisesta tarjonnasta.
Kello lähestyy kuutta. Olisikohan aika mennä ulos puuhaamaan, rannan siivous on vielä hieman kesken…. Päätän siirtää lähtöä ehkä sen takia, että kova talvi on murjonut laituria ja tiedän, että rankka puristus laiturin korjaamiseksi on edessä.
Jotenkin radio on luonteva väline mökkiympäristöön. Korealainen valmistaja on loihtinut radiovastaanottimen mikroaaltouunin yhteyteen jo parikymmentä vuotta sitten…..
Tartun välillä kirjaan. Meneillään on Elina Lepomäen ”Vapauden voitto”. Päätän kirjoittaa siitä hyvin tasapuolisesti, vaikka sisällä kiehuu.
”Kun korko nousee korkealle….”, kuuluu radiosta Sakari Sirkkasen äänellä. Havahdun, sillä ohjelma on vaihtunut menneen muisteluista, ollaan nykypäivän Italiassa. Populistihallitusta ollaan muodostamassa.
Hellejakson keskellä yö on ollut kylmä. Pattereita ei sentään kannata pistää päälle, mutta hetken mielijohteesta sytytän takkaan tulen. Olen aamuvirkku. Poikkean muista, jotka heräävät ”ihmisten ajoilla”. Kukin taaplaa tyylillään.
Katse nousee… jossakin tuolla järven toisella puolella mäen päällä isovanhempani elivät aikanaan vauraassa maalaistalossa. Tuon kuvan ei voinut uskoa häviävän. Miljöö tuntui ikuiselta. Kuitenkin se elämänpiiri on tänään muisto vain.
:::::::::::::::::::
Onkiminen oli mieliharrastukseni nuorena poikasena. Saatoimme serkkuni, talon ainoan pojan kanssa lähteä aamuviideltä juuri tänne järven toiselle puolelle mato-ongelle. Sanoinkuvaamaton kalastusmatkan viehätys poisti kaikki soutamisen rasitukset: tärkeintä oli päästä kalaan. Hyvää oli se, että talon emäntä lupasi aina perata saaliin. Pienten ahventen kanssa olikin puuhaa….
”Jos Italia haluaa toimia sääntöjen vastaisesti…..”, kuuluu radiosta. Jatkan omissa ajatuksissani viipyilyä. Radion ääni häipyy taustalle, pääasia on olla ja elää tässä ja nyt. Ollaan keskellä toukokuun ennätyshelteitä. Ja sääennusteet ennustivat muutama viikko sitten kylmää kesää… No ehkä muisteltiin viime kesää, joka oli muistikuvissa kalsea. Vilkaisen mökkipäiväkirjaa (tai pikemminkin mökkikirjaa numero 15, sillä kirjoitusperinnettä on ylläpidetty kohta 40 vuotta). On mukava katsella, missä kohta kevään ja kesän tekeminen oli edellisinä vuosina. Laituri viritettiin kesäkuun alussa, raivaussahalla niitettiin ojanreunan pajukot toukokuun lopulla, ikkunat pestiin heinäkuussa….
Ikkunaan muksahtaa jokin, käyn varmistamassa, että lintu ei ole jäänyt pökerryksiin ikkunan alle. Onneksi mitään kohtalokasta ei tapahtunut.
Ajatus harhailee ajattomasti. Mietteet vaihtelevat käytännön toimien ja menneiden muistelun välillä….. Tajunnan virta tuo mieleen ajatusjohtumia: tuleekohan vastarannan 93 vuotias vanhus tänään mökilleen? Ihmettelen hänen pirteyttään ja työteliäisyyttään. Hän on elävä esimerkki melkein sadan vuoden historiasta. Käyn aina silloin tällöin kuuntelemassa häntä: ”ei näillä rannoilla ollut viisikymmentä vuotta sitten järviruokoa (”kaislikkoa”)……rannat olivat paljaina……ojat johtivat ylhäältä pelloilta järvelle päin….valumisen mukana tuli…..
Päätän sulkea radion: on alkanut kiihkeä päälle puhumisen vaihe, joka on nykyaikaa: toimittajat kilpailevat, kuka keksii fiksuinta sanottavaa…. Uutiset jatkavat nykyuutisten tyylillä: ”Italian pääministeri on jälleen saamassa kenkää….”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti