Alla olevassa piirroksessani keskityn kuvaamaan omituista tilannetta, joka vallitsee republikaanien keskinäisessä presidenttiehdokkuuskamppailussa. Jaan asetelman kolmeen osaan:
1) Movement Conservatism edustaa viime vuosikymmeninä syntynyttä republikaaniprofiilia Barry Goldwaterin ja Ronald Reaganin perintönä (täydellisempi kuva löytyy haulla "Movement Conservatism" blogistani).
2) Hämmentävästi Donald Trump on irronnut tästä profiilista omalla populistisella ohjelmallaan (Trumpin veto).
3) Kolmannessa osiossa kuvaan sekä Trumpin että Movement Conservatismin haasteita nyky-Yhdysvalloissa.
On jännittävää nähdä hakeeko Trump sopua "Movement Conservatisimin" kanssa, ja suostuuko sekavassa tilassa oleva republikaaninen establishmentti Trumpin vaalivankkuriksi.
Näpäytä kuvaa hiirellä kasvattaaksesi sen kokoa.
Konsevatiiveistä, varsinkin, sout park rääväsuu sukupolvi,on viihdemedian kautta tuotettu, sen ilmiön edustaja ja töräytteliä Trump juuri on. Kysymuksessä on selvä vastaisku laajalle levinnelle politikan uuskielelle,, polittiselle korektivismille. On tietenkin luonnollista, että jokainen polittien ilmiö joutuu aikojen muuttuessa ja tuon ilmiön voiman ehtyessä parodiaksi itsestään. Nyt tuo puolivuosisatainen Goldwaterin aloittama tendenssi,kehityssuunta on kypsynyt Trumpismiksi. Paleokonservatiivit, siis vanhat Hooverin perilliset ovat myös sotajalalla uuskonservatiivista valtavirtaa vastaan, juuri he ovat varsinaisia Putinisteja. Historiallisesti on todella mielenkiintoista, kun vapaamuurari Hoover oli venäjän vallankumouksen jälkeen ollut organisoimassa venäjän maaseudulla elintarvikeapu toimintaa, josta joutui poistumaan vasta Stalinin vallan vahvistuessa, oli todennut hävitesään tämän pelin,itseasiassa auttamassa hirviön syntymistä. Kansanvallan suuri riski on myös, kuten nyt havaitsemme yhdysvalloista, viedä maailma arvaamattomiin tilanteisiin.Liberaalille julkisuudelle Trumpin mahdollinen voitto tarjoaa vaihtelua päivystävän paholaisen olomuotoon, Putinista Trumpiin.
VastaaPoistaSitä ihmettelee, mitä seuraa näiden solvaamiseen ja loukkaamiseen tarkoitettujen sanojen jälkeen. No, Alexander Hamilton ja Aaron Burr ratkoivat välejään kaksintaistelulla vuonna 1804, mutta tuskin näillä nykyisillä pelleillä on rohkeutta moiseen. Sääli, että Hamiltonissa Yhdysvallat menetti valtiomiehen.
VastaaPoistaYhdysvaltain politikassa on kauttaaikain vallinnut paradoksaalinen käyttäytyminen ideologisigisesti, jota europpalaisen on vaikea ymmärtää. 1800 luvun lopulla maassa vaikutti myös voimakas populistinen liike, maaseutu valtainen progresiivinen, rebublikaanien fraktio. Rooseveltin nousun ja tämän harjoittaman talouspolitiikan taustalla, oli pääomien kasaantumisen ja suuren laman tuottama anarkistisen vallankumouksen pelko, eivätkä sosialistiset ja kommunistiset ideat maassa oleet tuntemattomia. Idea amerikkalaisesta unelmasta nykymuodossaan on oikeastaan aika tuore ilmiö.
VastaaPoista