Natosta puheenollen

Suomelle ollaan laatimassa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa, johon liittyy erillinen Nato-selvitys. Keskustelu on selvästi vilkastumassa. Sen näkee mm. eri tahojen pyrkimyksenä vaikuttaa kansalaisten mielipiteeseen. Olen pannut merkille erityisen aktiivisuuden Naton kannattajien keskuudessa. On meneillään eräänlainen vyörytys mielipiteiden käännyttämiseksi Naton kannalle.

Sopivasti lännettynyt Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves ilmestyi vastikään TV-ruutuihin varoittamaan, ettei Natoon mennä vasta hädän hetkellä – voi tulla täystyrmäys pyrkyrille. Hän esittää asian ikään kuin joku olisi esittänyt jotain tällaista.

Jos mitään yllättävää ei ole viime aikoina tapahtunut, pysyvät Suomen keskusta, sdp, vasemmistoliitto ja merkittävä osa vihreistä liittoutumista vastustavalla kannalla. Perussuomalaisista osa vastustaa Natoa selkeästi, vaikka puolueen puheenjohtaja ja puolustusministeri kaivavatkin kuoppia ulostulolleen. Millaiselle, se jää nähtäväksi?

Naton kannattajat luovat kuvaa vastustajista, että he estävät keskustelua, tai että Natosta ei haluta puhua (lue: ei haluta puhua heidän mieleisellään tavalla). Kukaan ei ole estämässä keskustelua. Naton kannattajat kokevat nöyryyttävänä, että kansalaisten enemmistö on Nato-liittoutumista vastaan ja projisoivat vastustajiin kuvaa, jonka mukaan he ovat ”harmaalla vyöhykkeellä” tai tietämättömiä, mistä on kysymys. Tämä on ihmisten aliarvioimista.

::::::::::::::::::::::::::

Tilanne näyttää juuri nyt selvältä. Kansalaisten selkeä enemmistö on Nato-liittoutumista vastaan. On kuitenkin syytä käydä läpi eräitä viime aikojen tapahtumia, jotka liittyvät liittoutumiskysymykseen. Mitä tekee Venäjä? Se on vetäytymässä Syyriasta merkittävässä määrin. Syitä arvuutellaan. Mielestäni tässä on oleellista, että Venäjän väitetty lineaarinen eteneminen, ensin Krim, sitten Ukraina , sitten Syyria, sitten…. on osoittautunut spekulaatioksi. Päinvastoin näyttää siltä, että Venäjällä on hyvin rajatut päämäärät asettamissaan tavoitteissa.

Trollikohu jatkuu. Eniten minua tässä trollikeskustelussa ihmetyttää, että ”vaikuttaminen” nähdään täysin poikkeuksellisena. On selvää, että nykyaikainen tiedonvälitys tarjoaa paljon laajemmat mahdollisuudet propagandan levittämiseen kuin menneet ajat, mutta propagandan luonne on edelleen samanlaista kuin takavuosikymmeninä. Sen merkitystä nähdäkseni liioitellaan. Sillä voidaan taivutella joitakin herkkiä yksilöitä, mutta laajempi vaikutus jää vähäiseksi.

”Venäläinen Sputnik lopettaa suomen-, ruotsin-, norjan-, ja tanskankieliset uutiset”, kertoivat tiedotusvälineet äskettäin. Sputnikin herättämään alkuhälyyn verrattuna lopettaminen meni ikään kuin ohi tiedotusvälineiltä. Se, että Venäjä käyttäytyy odotusten vastaisesti ja poistuu markkinoilta ei näytä olevan mikään uutinen, mutta sen tulo mediamarkkinoille oli.

Syynä oli menestyksen puute. Suomalaiset eivät halua kuulla venäläisten ambivalenttia tai propagandistista näkökulmaa asioihin. Jos uutistoimisto Sputnik olisi aidosti pyrkinyt tiedonvälityksen monipuolistamiseen, olisi sillä voinut olla jotain mahdollisuuksia , mutta tällaisenaan sen eväät oli syöty nopeasti.

On mielenkiintoista kuulla joskus Yhdysvalloista muunkinlaista Nato-viestintää kuin mitä saadaan sotaa lietsovilta thinktankeiltä. CNS-ajatushautomon Egle Murauskaite ja Miles Pomper ihmettelivät Suomen vierailullaan ulkoministeriön seminaarissa, miten paljon Baltian maiden pelot saavat kaikupohjaa Suomessa. He toteavat, että tilanne Suomen ja Baltian maiden välillä on erilainen (eikä Baltiaankaan kohdistu näköpiirissä olevaa uhkaa). He toteavat yksiselitteisesti, että Venäjän olisi vielä hullumpaa hyökätä Suomen kaltaiseen maahan kuin Baltiaan.

Mitään niin järjetöntä kuin Viron aikomus rakentaa aita (”maailman uudenaikaisin raja”) Venäjän vastaiselle rajalle en tunnista. Mitään näin vanhanaikaista en voinut odottaa. Aivan tietoisesti rakennetaan ”muuria” kanssakäymisten esteeksi. On valitettavaa, että virolaisella hysterialla on kantopintaa myös meillä.

On huomattava, että jonkin tahon (joidenkin tahojen) on synnytettävä edellä mainittua pelkoa, muutoin asiantuntijavieraiden ei tarvitsisi torpedoida ”pelokkaita odotuksia”. Nuo tahot ovat meille asiaa seuraaville tuttuja: osa mediasta, UPI, monet ns. sotilas- ym asiantuntijat meillä ja muuualla, somessa esiintyvät kauhumaalaajat, osa poliitikoista jne.

Hysteria ja panikoiminen ovat monesti syy- ja seuraussuhteiden katalysaattorina. Luodaan kuva uhkaavasta hirviöstä ikään kuin normaalioloissa täysjärkiset ihmiset olisivat tulleet kaistapäisiksi. Jos tämän kaltaisen hysteriaketjureaktion annetaan edetä riittävän pitkälle, on seurauksena varmasti sota. Siitä on paljon näyttöjä historiasta.

Oma lukunsa ovat teoriat, jotka perustuvat ”historian itseään toistavaan” saagaan. Tarkoitan esimerkiksi München 1938 -syndroomaa, joka on sekoittanut monen ihan järkevältä kuulostavan ihmisen pään. Sivuutan tässä Vietnamin ja dominoteorian moneen kertaa esittämäni esimerkin. Samaa allegoriaa käytti Anthony Eden Suezilla 1956: Hitler oli tällä kertaa nimeltään Gamal Abdel Nasser. Tämä ilmestyskirjan peto uhmasi Ranskaa ja Englantia ja kansallisti Suezin kanavan. Diktaattori piti pysäyttää ennen kuin hän pala kerrallaan nappaisi haltuunsa Lähi-Idän. Neuvostoliito ja Yhdysvallat yhdessä (!) keskeyttivät Englannin, Ranskan ja Israelin intervention. Ja kaikki tämä ”München 38” -kauhukuvien maalailujen jälkeen. Eden - tuo Winston Churchillin uskomattoman lupaava kruununprinssi - vetäytyi politiikasta häpeään lopullisesti.

Tony Blair sotkeentui konsepteissaan Irakissa vuonna 2003 valheellisten joukkotuhoasetietojen harhaanjohtamana ja käynnisti sodan Yhdysvaltojen kanssa. Blair kaivoi perusteluna esille ”München 38:n” Tällä kertaa hirviödiktaattorin roolissa oli Saddam Hussein, joka piti pysäyttää heti eikä jäädä odottelemaan hänen tyranniansa jatkotoimia. Varmuuden vuoksi Blair totesi vielä, että ”historia on meidät vapauttava”. Ei vapauttanut, vaan tapahtumasarja tuhosi Tony Blairin valtiomiesuran aivan kuten Anthony Edenillekin kävi.

Milloinkahan me opimme olemaan ottamatta oppia historiasta hätiköiden.