On vältettävä asettumista joko idän tai lännen puolelle

”Minusta on harmillista, että Suomelta lähestulkoon puuttuvat sellaiset päättäjät, joilla olisi voimakas Venäjä-konteksti, eli jotka ovat siellä tehneet töitä ja tuntevat ympäristön”. Näin totesi Finnairin ja SRV:n entinen toimitusjohtaja Jukka Hienonen Ylen ”Kova Talous” -haastatteluohjelmassa vastikään. Lähes samaan aikaan Helsingin Sanomien pääkirjoitus ”Pakotelinja säilyy myös paineissa” (21.3.2016) oli laadittu siten, että siinä tukittiin lähes kaikki etenemistiet, mitä idänkaupassa voisi olla:

-Viljelijöitä ei pidä tukea idänkaupan pakotteita raottamalla.

-Suomen pitää pysyä irti niiden maiden politiikasta, jotka hakevat vaihtoehtoja pakotepolitiikkaan.

-Suomen pitää seurata Saksaa pakotelinjauksissa – periksi ei saa antaa.

-EU:n ja Yhdysvaltain pakotekoordinaation tulee pitää.

-Suomen ei pidä miltään osin poiketa EU:n pakotelinjasta.

HS ei sanallakaan tue mahdollisuutta, että Suomi työskentelisi taustalla pään avaajana EU:n ja Venäjän suhteissa.

HS:n pääkirjoituksessa 22.3.2016 yritetään luoda kuvaa pakotteiden ulkopuolisista Venäjän ja Suomen suhteista. Oikein mitään ei jää käteen. Kuitenkin kiinnitin huomiota, että suhteet halutaan nähdä tiukasti erossa vanhasta Venäjä-suhteesta. Halutaan siis sanoa, että vanhaan ei ole paluuta, olemme pysyvästi länttä ja määritämme suhteemme läntisestä näkökulmasta käsin.

Toisenkinlaisia näkemyksiä onneksi on.

Ajattelisinko pakotelinjauksista eri tavalla kuin HS ja Suomen valtio tekevät? En perusperiaatteita kyseenalaistavalla tavalla. Kuitenkin HS:n linja on täysin lännettynyt eikä ota huomioon esimerkiksi Hienosen hyviä kommentteja. Olemme todella etääntyneet kauas Venäjä-suhteiden parhaista ajoista. Hienonen harmittelee, että idäntuntemusta ei löydy enää ministereistä, suurlähettiläistä tai kenraaleista. Varteenotettavaa kritiikkiä!

Erityisen huomiota herättävä nykyinen tilanne on, kun sitä vertaa pitkän aikavälin kaupankäyntivolyymiin. Meidän suurimmat Venäjä-kaupan syöksymme ovat osuneet aikoihin, jolloin muutoinkin on vaellettu syvässä alhossa (1990-luvun alku ja finanssikriisin jälkinen aika). Nämä vastoinkäymiset ovat syventäneet talouden alamäkeä.

Stubb jo lipsautti, että ”Krim on menetetty”, joka on kuitenkin yksi EU:n pakotepolitiikan kulmakivistä: pakotteet ovat voimassa paitsi Itä-Ukrainan niin myös Krimin miehityksen takia! Mutta eihän Stubb sitä tarkoittanut, että tosiasiat on myönnettävä ja kauppaa avattava. Ei sinne päinkään. Pääsipähän sanomaan sen, mikä on muutoinkin myönnettävä.

Itä-Ukrainan laiha sopu lienee välttämätön edellytys etenemiselle. Sen osalta tilanne on jähmettynyt muuttumattomaksi.

Sitran Timo Hämäläinen puhuu (Venäjään tosin viittaamatta), että Suomi tarvitsee enemmän kilpailevia näkemyksiä ja avointa vuorovaikutusta. Vaikka hän ei Venäjää mainitsekaan soveltaisin itse hänen näkemystään Venäjä-kauppaan. On tietenkin mahdollista, että taustalla tehdäänkin työtä näiden asioiden parissa, mutta julkisuuteen mahdolliset taustakeskustelut eivät näy.

Esko Aho korostaa, että on vältettävä yksipuolista asettumista idän tai lännen kannalle. Juuri tämä yksipuolinen näkemys heijastuu HS:n pääkirjoituksesta. On valitettavaa, että suomalainen eliitti on omaksunut tämä ajattelun niin laajalti. Ei riitä, että sanotaan, että ”Venäjä on meidän naapurimme, johon meillä on hyvät suhteet”. Tarvitaan konkreettisia osoituksia, että jotain tapahtuu.

Myös Aho on sidoksissa pakotepolitiikkaan. Hänen asemansa venäläispankin hallinnossa kävisi mahdottomaksi – lännestä tulevan paineen takia - jos hän kyseenalaistaisi pakotteet.

Presidentti Niinistön Venäjä-linja on selvästi itsenäinen. Hän on säilyttänyt kahdenkeskeisyyden suhteissa eikä vetäydy muiden poliitikkojen tapaan pelkästään EU-periaatteiden taakse. Viimeisin osoitus tästä oli, kun hän Venäjän vierailullaan kutsui Putinin Suomeen. Hyvä avaus.

Muutoin vierailusta tihkuneet tiedot eivät olleet ihan sitä, mitä odotin. Energia-alan mahdolliset investoinnit ja ydinvoimalan saama lainaraha samoin kuin rajakysymysongelmien ratkaisujen vahvistaminen ovat sinällään hyviä asioita, mutta olivat aika pitkälle jo tiedossa. Ehkä kaikkea ei ole vielä kerrottu?