Ressukkaherrat ja nukkerouvat

Palataanpa vielä Hillary Clintoniin, joka on vetänyt matalaa profiilia hävittyjen presidentinvaalien jälkeen. Blogikirjoituksessa ”Miltä tuntuu Hillary Clinton?” (12.11.2016) arvioin Hillary Clintonin tappion syitä ja tuntemuksia, joita hänessä mahdollisesti heräsi turhautumisen seurauksena. Totesin mm. näin: ”Hillary Clinton tunnusti vaalien jälkeen, että tappio tuntuu nyt ja pitkään. Niin kunnianhimoiselle ihmiselle, kuin mitä Clinton on, kokemus on järkytys. Mutta onhan hän piinkova ammattilainen, jolla tunteet eivät ihan vähästä ole pinnassa. Vai mitenkä on?

Minulla oli jo vaalitaistelun kuluessa monta kertaa tunne, että rouva Clinton sai enemmän rapaa päälleen kuin hän ansaitsi. Hänen lukuunsa pistettiin ”virhe” toisensa perään. Olen jo maininnut, että olla nainen ja presidenttiehdokas Yhdysvalloissa mustan presidentin jälkeen merkitsee tuskien taivalta. Eikä siinä hyvin käynyt, vaikka ennusmerkit toista lupasivat.

Hillary Clintonin viaksi laskettiin sekin, että hän on naimisissa ”syntisen” miehen kanssa. Osa äänestäjistä ei ole voinut antaa anteeksi koskaan Bill Clintonille hänen erheitään ja osa projisoi avioliiton Hillaryn rasitteeksi. Myös se, että 41 vuotta kestänyt avioliitto on pitänyt kaikissa karikoissa on pikemminkin ongelma kuin osoitus pitkämielisestä kärsivällisyydestä.

Olla pätevä ja nainen on miltei ylitsekäymätön asia monille amerikkalaisille, myös niille valkoisille syrjäytyneille, joiden on sanottu ratkaisseen nämä vaalit.

Näissä vaaleissa sikamaiset puheet pistettiin korrektin käytöksen vastapooliksi ja korrektius hävisi 10-0. Oli jopa suosittua käyttäytyä hävyttömästi. ”Tasapuolisuus” polarisoituneessa tilanteessa johti siihen, että tässä mutapainissa myös ylivoimaisesti korrektimpi ehdokas eli Clinton leimautui inhottavaksi tyypiksi (kiero-Hillary!). Oli pakko, koska se oli pelin henki, ja pelin hengen määräsi Donald Trump.”

Asiaan palaa Saska Saarikoski tuoreessa HS:n kolumnissaan ”Melania on epävarmojen miesten unelmanainen” (20.4.2017). Otsakkeella hän tarkoittaa, että Melania Trump on vetäytynyt perinteisen vaimon rooliin ja luovuttanut päätösvallan miehelleen. Saarikoski perustelee vakuuttavasti miesten asennoitumisen muutosta suhteessa naiseen mm. mielipidetiedustelujen pohjalta. Saarikoski viittaa mielipidetiedusteluun (kysely kohdistettiin lukiosta valmistuville amerikkalaisille), jossa perinteisen perhemallin kannatus on noussut vuoden 1994 42 prosentista vuoden 2014 58 prosenttiin.

Saman kyselyn mukaan aviomiehen sanan painavuutta perheessä korosti vuonna 1994 30 prosenttia, kun taas vuonna 2014 oli noustu 40 prosenttiin. Muutos on dramaattinen ottaen huomioon sen pitkän tien, joka on kuljettu naisen aseman muuttamiseksi länsimaissa. Tapahtunutta muutosta on selitetty vähän koulutettujen miesten syrjäytymisellä, jonka ulkoisena tunnusmerkkinä teollisuuden työpaikat ovat kadonneet ja päihteiden ja huumeiden käyttö on lisääntynyt. Myös huonoista elinolosuhteista johtuva kuolleisuus on kääntynyt nousuun hälyttävästi. Näillä asioilla on kiinteä yhteys toisiinsa. Syrjäytyneillä on huonot mahdollisuuden menestyä avioliittomarkkinoilla. Em. mielipidetiedustelu paljastaa kuitenkin, että kysymys ei ole pelkästään keski-ikäisten ja vanhempien asennoitumisesta, vaan nuori sukupolvi on myös omaksunut konservatiivisia asenteita.

Miehet eivät kadehdi Donald Trumpia, vaan hänestä on puheidensa ja tekojensa johdosta tullut roolimalli monille miehille. Hän on sitä, mitä he toivoisivat itse olevansa. Melania Trump on vetäytynyt perheen yhteiselle New Yorkin ”kämpälle” ja ilmestyy harvakseltaan miehensä vierelle kauniiksi tälläytyneenä roolimallinsa mukaisesti. Tällä en viittaa lainkaan siihen, että hän olisi mitenkään ajatusköyhä. Hän on todennäköisesti hyvinkin pätevä ja osaava. Hän on vain omaksunut täydellisesti konservatiivisen roolimallin.

Kaikki tämä korostaa perinteisen roolimallin mahtia: mies on perheenpää. Siihen kuuluu kaksinaismoralismi, jolla kauniin perheidyllin takana voidaan harrastaa mitä mieleen juolahtaa. Saarikoski toteaa tämän johtuvan siitä, että miehen ylivalta on moraalia tärkeämpi. Viimeksi tämä nähtiin, kun Foxin röyhkeäkäytöksiselle Bill O´Reillylle annettiin viivyttelyn jälkeen potkut seksuaalisesta ahdistelusta. Oli pakko, kun mainostajat uhkasivat vetäytyä kanavalta.

On ikään kuin palattu vuosikymmenien takaisten roolimallien maailmaan.

Saarikoski ei analysoi mitalin toista puolta eli rautarouva Hillary Clintonin raskasta roolia. Tekisi mieli sanoa, että Clintonin presidentiksi pääsyn esteenä oli se, että hän edusti oikeastaan kaikkea sitä, mikä yllä olevan perusteella koetaan naisen roolin vastenmielisiksi piirteiksi. Olla pätevä ja nainen näytti olevan ylitsekäymätön este ainakin niille enemmän tai vähemmän syrjäytyneille teollisuustyöntekijöille, joiden sanottiin ratkaisseen presidentinvaalit. Ja kyllä ne ratkaisivatkin: Trump sai 2/3 vähän koulutettujen valkoisten äänistä.

Valkoisen työväenluokan kohtaloa on vaikeata korjata, johtuuhan se globalisaatiosta ja automaatiosta. ”Epätoivon kuolemat”, kuten amerikkalaiset dramaattisesti sanovat menetetyistä teollisuustyöntekijöistä, ovat seurausta heikosta sosiaaliturvasta ja haluttomuudesta ajoissa panostaa elinkeinorakenteen muutokseen.