Trumpin naiset

Amerikkalaisista naisäänestäjistä 42 prosenttia tuki Donald Trumpia presidentinvaaleissa. Valkoisten naisten äänistä hän sai 53 prosenttia. Miksi valkoiset naiset eivät tukeneet vankemmin naisehdokas Hillary Clintonia, vaikka tämä oli hyvin suosittu äänestäjien keskuudessa? Näin Clintonista ei tullut maan ensimmäistä naispresidenttiä.

Tulkintani mukaan olla pätevä ja nainen oli miltei ylitsekäymätön asia monille amerikkalaisille, myös niille valkoisille syrjäytyneille, joiden on sanottu ratkaisseen nämä vaalit.

Värillisen presidentin jälkeen nainen presidenttinä oli yhdistelmä, joka myös toimi Hillary Clintonia vastaan. Että mustan jälkeen vielä nainen!

Hillary Clintonin viaksi laskettiin sekin, että hän on naimisissa ”syntisen” miehen kanssa. Osa äänestäjistä ei ole voinut antaa anteeksi koskaan Bill Clintonille hänen erheitään ja osa projisoi avioliiton Hillaryn rasitteeksi.

Myös se, että 41 vuotta kestänyt avioliitto on pitänyt kaikissa karikoissa on pikemminkin ongelma kuin osoitus pitkämielisestä kärsivällisyydestä.

Ja sitten on vielä kateusaspekti: Hillary Clintonista välittyi kuva tehopakkauksesta, joka eteni päämääräänsä esteistä piittaamatta.

:::::::::::::::

Maalis-huhtikuun Foreign Policy -lehdessä Trumpiin päin vahvasti kallellaan oleva venäläissyntyinen, amerikkalainen journalisti Cathy Young luotasi lisää syitä Trumpin suosioon naisten keskuudessa artikkelissa ”The Other Women´s Movement”.

Trumpin suosiota naisten keskuudessa ei ratkaisevasti hetkauttanut edes se, että hän kehui kourineensa naisia ”by the pussy” ja käyttäytyi muutoinkin epäkunnioittavasti toista sukupuolta kohtaan. Alunperinkin nais/mies vastakkainasetteluun perustunut presidentinvaalikampanja kääntyi alatyyliseksi sodaksi sitä mukaan kuin ääni- ja kuva-aineistoa tuli julki. Kaiken kaikkiaan on laskettu, että ainakin 12 naista joutui seksuaalisen ahdistelun kohteeksi.

Miksi Trumpin suosio kesti kaikki kolhut? Syitä on monia, mutta Youngin mukaan muutama seikka nousee muiden yläpuolelle. Tutkimusten mukaan vaalikampanjan aikana suurehko ultrakonservatiivivähemmistö suhtautui feministivallankumouksellisiin skeptisesti (ehkä Hillary Clinton sai tästä osansa, vaikkei mikään radikaali ollutkaan) ja asettui periaatteellisista syistä Trumpin puolelle Clintonia vastaan. Trumpia äänestäneistä 31 prosenttia oli ainakin jossain määrin sitä mieltä, että naisten tulee pitäytyä perinteisessä naisen roolissa, kun taas kaikista naisista tätä mieltä oli 21 prosenttia.

Neljäsosa Trumpia äänestäneistä naisista uskoi, että miehet yleensäkin tekevät parempaa politikkaa kuin naiset, kun taas Clintonia äänestäneistä tätä mieltä oli 3 prosenttia. Silti kolmasosa Trumpia äänestäneistä luonnehti itseään maltillisiksi tai liberaaleiksi ja peräti 77 prosenttia halusi nähdä kongressissa Trumpin ja republikaanien edistävän tasa-arvoa. Trumpia äänestäneistä naisista 39 prosenttia koki Trumpin halventavat kommentit naisista järkyttäviksi. Monet arvostelivat kyllä Trumpia, mutta pysyivät hänen kannattajinaan.

Edellä esitetystä syntyy kuva, että Yhdysvalloissa koko poliittinen kartta on enemmän oikealla ja konservatiivisempaa kuin esimerkiksi Länsi-Euroopassa. Myös liberaali-konservatiivi-akselilla republikaaninaiset voidaan luokitella vanhoillisiksi.

Monet liberaalisti ajattelevat Trumpin naiskannattajat eivät kerta kaikkiaan uskoneet meksikolais- ja muslimivastaisten puheiden johtavan aggressiivisen politiikan toteutumiseen. He myös uskoivat Trumpin toimivan perheasioissa ja verotuskysymyksissä perheiden hyväksi.

Steve Bannon on ylistänyt ”keskusta-oikeistolaista” (huom. Youngin määritelmä!) Tea Partya enimmäkseen naisten johtamaksi liikkeeksi. Sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa nationalistien ja populistien johdossa on runsaasti naisia Marine Le Penistä alkaen. Naisissa on myös valtameren molemmin puolin runsaasti maahanmuuttovastaisuutta, joka saattaa yllättää skandinaavisesti ajattelevia.

Trumpissa arvostetaan hänen ”rehellisyyttään”. Sillä tarkoitetaan varmaankin pikemminkin suorapuheisuutta. Epäsovinnaisuudet siis kelpaavat äänestäville naisille, jos ne tulevat ”suoraan sydämestä”. Tärkeintä on, että sanoo, mitä ajattelee, vaikka viesti on äänestäjien kannalta jopa epäsopivaa.

Ei voi välttyä ajatukselta, että nämä ”Trumpin naiset” ihailevat voiman ja vallan yhdistelmää. Demokratia näyttäytyy heidän silmissään aneemiselta ja kyvyttömältä ratkaisemaan nykypäivän ongelmia.

Young näkee Reaganin jälkeisen konservatismin liian paljon poliittisia vastustajia tyynnyttelevänä, kun taas Trump sanoo, mitä hänellä on mielessä. Ristiriitaista tekstiä: kyllä republikaanit ovat yrittäneet 1990-luvulta lähtien ”satuttaa” demokraatteja parhaansa mukaan. Ehkä Young tarkoittaa haluttomuudella sovitella twiittien anteeksipyytelemätöntä puhekieltä eli juuri sitä tyyliä, jota Trumpin läheiset avustajat nyt ovat alkaneet vieroksua ja paheksua.

Youngin artikkelissa kiinnittää huomiota sen hyväuskoinen Trumpiin kohdistuva luottamus. Naiivisti toistetaan Trumpin sanomisia asettamatta niitä millään muotoa kyseenalaiseksi. Jo lyhyen ajan kuluessa Trump on pettänyt monet odotukset ja osoittanut vastustajien argumentit oikeiksi: presidentti on puheissan ja teoissaan osoittanut hyvään uskoneet harhaanjohdetuiksi. Vaikka kaikkein uskollisimmat ”Trumpin naiset” pysyvät kannassaan ja tukevat presidenttiä, on epäiltävää jaksaako suuri republikaaninen yleisö seurata presidentin sekavia lausuntoja ja harhapolkuja.