Voidaan leikkiä ajatuksella, että kullakin maalla on ikioma nostalginen vuosikymmen, jonka perusteena voisi olla vaikkapa onnellisuus ja vaurastuminen. Suomella vuosikymmen voisi olla 1980-luku, Ruotsilla 1960-luku ja Yhdysvalloilla 1950-luku.
Yle Teemalla on näytetty dokumenttisarjaa ”Amerikka värikuvissa” (”America in Color”), jossa vanhat mustavalkoiset uutis- ym. filmit on ”väritetty” teknisesti alkuperäistä värimaailmaa kopioiden. Viisikymmentäluku (sarjan osa 4/5) oli todellakin amerikkalaisten kukoistuksen aikaa: talous menestyi ja Yhdysvaltain nuorisokulttuurin nousu rock n´ rollin myötä kuvasi amerikkalaista meininkiä monien ihailemalla tavalla. Kaikilla ei mennyt kuitenkaan hyvin. Melkein 100 vuotta orjuuden päättymisen jälkeen rotusyrjintä oli edelleen mustien todellisuutta. Mutta toisaalta kansalaisoikeusliike koki heräämisen juuri viisikymmentäluvulla.
Yhdysvallat oli maailman mahtavin valtio ja patriarkaalinen ydinperhe (mies töissä, vaimo hoitaa kotia ja lapsia) esikaupunkialueella oli lukuisien, jos ei kaikkien, tavoite ja monet tässä haaveessa onnistuivatkin. Tästä meille antoivat kuvan - todellisen tai illuusion - 1960-luvulla Suomessa esitetyt TV-sarjafilmit, jotka olivat menneet Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Ne kuvasivat yleensä amerikkalaisen esikaupunkialueen onnellista elämää, jossa murheet olivat äärimmäisen pieniä, kuitenkin niin isoja, että niistä saatiin puolen tunnin pituinen sarjan osa kuvatuksi.
Painajaisiakin toki oli: vetypommikokeet ja ydinsodan uhka, Korean sota ja kommunismin pelko, joka sai hysteerisiä piirteitä. Joseph McCarthy julisti, että ”yksikin kommunisti ulkoministeriössä on yksi kommunisti liikaa”. Oli sisäisiä ja ulkoisia uhkia oikeasti, ja jos ei ollut, loput uhkat kuviteltiin.
Käynnistyi valtava vakoojien metsästys, jota symboloi Rosenbergin fyysikkopariskunnan pidättäminen ja teloittaminen. Vainoharhaisuus oli leimaa antava piirre tuolle ajalle. Suhtautuminen McCarthyyn oli mielestäni jotenkin ambivalenttia: häneen uskottiin laajalti niin kauan kuin häntä tarvittiin uskonvahvistukseksi pahasta maailmasta. McCarthy hyökkäsi lopulta armeijaa vastaan. Nyt vihdoin hänen alunpitäenkin heikot näyttönsä osoittautuivat heppoisiksi. TV oli kaikessa läsnä: McCarthy menetti uskottavuutensa nimenomaan TV-kameroiden edessä. Mustavalkoinen maailma sai yhtäkkiä monisävyisiä värejä seurakseen.
Presidentti Harry S. Truman piti 4.1.1950 kansakunnan tilaa käsittelevän puheen, jonka teemana oli ydinenergian sotilaallinen ja rauhanomainen käyttö: presidentti esitti nämä kaksi vaihtoehtoina. Valinta oli päättäjillä. Truman piti puheen vain muutama kuukausi Neuvostoliiton ensimmäisen ydinkokeen jälkeen. Se oli tyrmistyttävä fakta, jota Yhdysvalloissa ei olisi uskottu tapahtuvan.
Sitten (1950) Pohjois-Korea hyökkäsi Etelä-Korean kimppuun. Truman reagoi lähettämällä joukkoja Korean niemimaalle. Alkoi Korean sota. Päivän iskulauseena oli ”kommunismin leviämisen ehkäiseminen”. Amerikkalaisten alaisia YK-joukkoja johti toisessa maailmansodassa kunnostautunut kenraali Douglas McArthur. McArthurin menestys teki hänestä kilpailijan presidentille. Kiinan mukaan tulo eskaloi sodan ja pakotti amerikkalaiset perääntymään. McArthur painosti laajentamaan sotatoimialuetta haastaen näin presidentin. Toisen oli väistyttävä. Lopputulos oli, että presidentti erotti kenraalin. Kansalaiset juhlivat McArthuria sotasankarina, kun taas Trumanin kannatus romahti kannatusmittauksissa. Amerikkalaisten vaurastuminen pelasti Trumanin. Maalla oli varaa sekä käydä sotaa että nostaa elintasoa. Baby Boomersit (suuret ikäluokat) takasivat Yhdysvaltain kukoistuksen. Asuntoja rakennettiin sarjatuotantona esikaupunkialueille. Talot rakennettiin riveihin salamavauhtia Frank Lloyd Wrightin toteutuneen ennustuksen mukaisesti eräänlaisiksi omakotitalomatoiksi. Viisikymmentäluvulla omakotitalosta tuli amerikkalaisen unelman symboli.
Vaurastumisen keskellä Las Vegasissa järjestettiin jopa ydinkoenäytös vuonna 1953, nyt se toistettiin dokumentissa väreissä! Havainneomakotitalot tuhoutuivat…..potentiaalisen ydintuhon karmeus paljastui – ja samalla ydinsodan hysteeriseksikin yltynyt pelko sai lisää kierroksia.
Dwight D. Eisenhowerin valinta presidentiksi 1953 päätti sotaisimman vaiheen 1950-luvusta. Aselepo solmittiin Koreassa. Sodan hinta oli raskas: sodassa kaatui 34 000 amerikkalaista sotilasta.
Eisenhowerilainen letkeys näytti tarttuvan hyvinvoiviin amerikkalaisiin arkisen aherruksen lomassa.
TV oli yli puolessa kodeista vuonna 1954. Mainostajille avautui mahtavat markkinat…… Vaurauden symbolina amerikkalaiset omistivat ¾ maailman autoista. Tarvittiin hyviä teitä. Dwight D. Eisenhower muistetaan erityisesti nelikaistaisten moottoriteiden rakennuttajana. Rakennettiin kokonainen moottoritieverkosto.
:::::::::::::::::::::::::
Dokumentissa syvennyttiin myös amerikkalaisuuden synkempään puoleen: rotuerottelulait olivat voimassa etelävaltioissa. Musta väestö nousi pienimuotoisiin kapinoihin räikeää rasismia vastaan. Vuonna 1954 Topekassa, Kansasissa koululautakunta haastettiin oikeuteen rotuerottelusta. Voitot tasa-arvoisuuden puolesta käydyissä taisteluissa saivat aikaan vastareaktion ja Ku Klux Klan teki pommihyökkäyksiä mustia vastaan.
Dokumentissa esitelty nuoren mustan Emmett Tillin murha sai valtavan symboliarvon varsinkin, kun syytetyt vapautettiin heppoisin perustein (vaikka myöhemmin tunnustivat syyllisyytensä).
Taistelu jatkui.
Hiukan Emmett Tillin tapauksen jälkeen mustan Rosa Parks bussimatka Montgomeryssa, Alabamassa jäi historiaan, kun bussiin nousi valkoinen, jolle Parks ei suostunut antamaan paikkaansa. Seurasi kohu ja oikeudenkäyntejä, joiden seurauksena valkoisten ja mustien erillisistä paikoista luovuttiin.
Mutta taistelu kansalaisoikeuksien puolesta oli vasta alussa….
::::::::::::::::::
Yhdysvaltain viisikymmentäluvun vauraus toi tullessaan mm. nuorisokulttuurin ennen näkemättömässä mittakaavassa. Teinitanssit, hauskanpito ja kulutuskulttuuri nousivat kukoistukseen rock n´rollin myötä.
Valkoinen Alan Freed keksi nimen rock and roll (alkujuureltaan rhythm and blues), mutta musiikki oli mustaa. Se saikin vanhemman polven epäluuloiseksi ja suorastaan vihamieliseksi. Musta musiikki tarvitsi kuitenkin valkoisen tähden, Elvis Presleyn, läpimurron varmistamiseksi.
Elvis Presley löi lopullisesti läpi 9.6. 1956 Ed Sullivan showssa. Siitä tuli vuosikymmen katsotuin yksittäinen TV-ohjelma! Rock and roll oli osa nuorison kapinaa. Kun Little Rockissa, Arkansasissa yhdeksää nuorta mustaa opiskelijaa estettiin menemästä opinahjoonsa pääsi patoutunut raivo irti. Mellakat saatiin loppumaan vasta, kun presidentti Eisenhower piti puheen, jonka seurauksena liittovaltion laskuvarjojääkärit saattoivat opiskelijat kouluunsa.
::::::::::::::::::::::
Lokakuun 4. päivä vuonna 1957 alkoi kilpajuoksu avaruuteen vakavassa mielessä, kun Neuvostoliito lähetti satelliitin (Sputnik 1) maata kiertävälle radalle. Kuukautta myöhemmin toinen Sputnik vei Laika-koiran avaruuteen. On vaikea kuvata sen järkytyksen suuruutta, minkä amerikkalaiset kokivat. Neuvostoliito oli siirtynyt avaruuden valloituksen kärkeen ml. ohjusteknologian kehittäminen: jos kerran päästiin kantoraketin avulla avaruuteen, niin miksei jättimäinen raketti voinut kuljettaa ydinaseita mannerten välillä! Sputnikin piipitys kuului hermostuttavasti kaikkialla Yhdysvalloissa.
Tämä oli nöyryytys . Yhdysvallat oli häviämässä kylmän sodan! Amerikkalaiset epäonnistuivat (”Flopnik!”) omissa kokeissaan. Vihdoin tammikuussa 1958 Explorer 1 onnistui pääsemään avaruuteen , perustettiin Nasa ja asetettiin tavoitteeksi ohittaa Neuvostoliitto avaruusteknologiassa.
Amerikan viisikymmentäluku päättyi ensimmäisten astronauttien valitsemiseen vuonna 1959. Venäläiset kerkesivät ensimmäisenä lähettämään ihmisen ensin maata kiertävälle radalle, mutta silloin elettiin jo uutta vuosikymmentä.
::::::::::::::::::
Se oli Yhdysvaltain viisikymmentäluku väritetyn dokumentin kuvaamana. Monet isot asiat sivuutettiin, mutta ehkä tavoitteena olikin muistin virkistäminen kaikkein mieleenpainuvimmista asioista. Dokumenttisarjan haaleat värit tekivät oikeutta ajan verestämiselle. 1950-luku muistetaan onnen vuosikymmenenä, mutta myös pommin vuosikymmenenä.
Muistojen haalistuessa niihin muodostuu kultareunukset. Dokumentti oli tarina jännittävistä asioista. Köyhyys ei kuulunut näihin asioihin kuin viittauksenomaisesti rotusortoa kuvaavissa kohdissa.
Ehkä viisikymmentäluku muistetaan tuona aikana eläneiden muistoissa ajanjaksona, jolloin päästiin lähelle unelmaa. Tietenkin kokemus tai tunne koski vain osaa kansasta, mutta ehkä sittenkin enemmistöä amerikkalaisista.
Kansalaisoikeuksien haaste siirtyi seuraavalle vuosikymmenelle, niin kuin monet muutkin haasteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti