Halutaan poliisiksi

”Huomattava määrä poliisikoulutuksen aloituspaikkoja on jäänyt viime vuosina täyttämättä, koska hakijat eivät läpäise valintakoetta”. Näin toteaa Helsingin Sanomat laajassa artikkelissa, jossa käsitellään poliisipulaa ja kelvollisten hakijoiden pulaa koulutukseen.

Mietin asiaa ja tuli mieleen ajatus, että tässä on kysymys yleensäkin - toimialasta riippumatta - ns. kohtaanto-ongelmasta, jossa työttömät eivät syystä tai toisesta sovellu tarjolla oleviin.

Poliisikoulutukseen sopivia hakijoita on siis liian vähän, vaikka hakijoita sinänsä on runsaasti. Jutussa pohdittiin syitä moiseen ja todettiin kaksi syytä: naisilla fyysisen kunnon puutteet ja miehillä äidinkielen kirjoitustaito! Epäilen, että kirjoitustaito-ongelma koskee myös kantaväestöä eikä pelkästään maahanmuuttajahakijoita.

Siinäpä se. Kysymys ei siis ole pelkästään muuntokoulutuksesta tai alanvaihtokoulutuksesta vaan perusvalmiuksien puutteesta. Muutamia kymmeniä vuosia takaperin oli ns. lapiohommia, joihin soveltui melkeinpä kuka tahansa (tässä en viittaa siihen, että kysymys olisi poliisiammatin vaihtoehdosta). Silloin oli käytössä myös ammattinimike ”sekatyömies”. Tämän päivän ongelma on, että melkeinpä mihin tahansa ammattiin tarvitaan koulutusta ja soveltuvuutta.

Vaikuttaa siltä, että ne, jotka pääsevät poliisin ammattiin kouluttautumaan ovat usein jo muutoin pitkälle kouluttautuneita. Tämä pitänee paikkansa huomattavaan joukkoon muitakin ammatteja. Ulos koulutusputkista ja uraputkista jäävät hyvin vähäisen koulutuksen miehet ja naiset, joka on suuri ongelma työelämän rakenteiden nopeassa muutoksessa. Toki poliisin ammattiin hakijoiden vaihtoehtoina on myös muita uramahdollisuuksia, joita sitten yhtaikaa haetaan, ja joka on yksi syy siihen, että soveliaista hakijoista on puutetta.

Miten korjata asia? Epäilen että työhön hakeutumisen este on yhä useammin perusvalmiuksien puute, jolloin ongelmien lähtökohtia on haettava varhaisesta koulunkäynnistä alkaen. Juuri näihin tapauksiin tulisi valtiovallan taholta kiinnittää erityistä huomiota.

Ammattiosaamista vailla olevien työllistyminen on heikentynyt ja heikkenee yhä enemmän. Siksi tarvitaan sekä yleissivistävää koulutusta (vaikkapa kirjoitustaidon kertausta) että täsmäkoulutusta ammattiin. Oppivelvollisuusiän korotus ei ole lainkaan hullumpi ajatus. Sillä pystytään korjaamaan perusvalmiuksien puutteita.

Hallitus harkitsee lyhyiden 1-2 kuukautta kestävien koulutusten tarjoamista rakennemuutosalojen työntekijöille. Myös muuntokoulutusta tarvitaan ja sitä on suunnitteilla. Näitä tarvitaan kohtaanto-ongelman päihittämiseksi.

Työelämän siirtymisen haasteina ovat sopivan koulutuksen puuttuminen ja sen hankkimisen vaikeus sekä töiden ja työtä vailla olevien alueelliset haasteet. Samaan aikaan vallitsee sekä suhteellisen korkea työttömyys että alakohtainen työvoimapula. Nyt ei ole tarjolla siirtotyömaita pohjoisen työttömille. Nyky-yhteiskunnan digitalisoituminen on haaste sekä työpaikoilla että kodeissa. On pakko löytää ratkaisuja, joilla työllistymistä tehostetaan. Yksi tällainen on työllistyminen julkiselle sektorille. Ruotsin hyvä työllisyysaste johtuu pääosin juuri tästä. Meidän on hellitettävä ajatuksesta, että julkisen sektorin työn tuottavuus on niin painotetusti kriteeri, millä mitataan kunnallisen työn tehokkuutta. On sallittava matalampi tuottavuus osalle työntekijöitä ja osassa työtehtäviä.

Kirjoituksen laatimisen jälkeen ilmestyi Hesarissa (15.4.2018) laaja kirjoitus siirtotyömaista. Ne olivat työllisyystöitä 1930-luvulta aina 1960-luvulle saakka. Olosuhteet olivat usein epäinhimilliset. Ne olivat "lapiohommia", joita kukaan ei halua takaisin. Jutussa korostettiin siirtotyömaiden työntekijöiden erilaisia alkoholi- ym. ongelmia. Epäilen kuitenkin, että mukana oli ihan tavallisia työtä vailla olevia suomalaisia miehiä.