Entä jos kokeillaan minimipalkkaa?

Foreign Affairs -lehdessä Jan/Feb 2018 on Alan Manningin artikkeli minimipalkasta. Pääosin juttu käsitteli Yhdysvaltain versiota minimipalkasta, mutta vertailua muihin maihin oli myös mukana. Artikkelin nimi on ”The Truth About the Minimum Wage. Neither Job Killer Nor Cure-All”. Mitä ajatuksia artikkelista heräsi?

Yhdysvaltain liittovaltion minimipalkka on 7,25 dollaria tällä hetkellä, mutta yksittäisissä osavaltioissa se voi olla korkeampi. Minimipalkka on reaalisesti laskenut 13 prosenttia vuodesta 2009, jolloin sitä viimeksi korotettiin. Vielä hurjempaa on, että palkka on laskenut yli kolmanneksen vuodesta 1968, jolloin se oli reaalisesti korkeimmalla tasolla historiassa. Nykyrahassa silloinen minimipalkka olisi 11, 38 dollaria!

Demokraattien presidentinvaalikampanjasta käynnistynyt kilpailu minimipalkan suuruudesta on edelleen käynnissä. Sillä on nimikin: ”Fight for 15”. Huuto tuntuu kiirivän kautta koko liittovaltion ja aiheuttaa melkoisia paineita nostaa palkkaa. Peräti 29 osavaltiossa ja District of Columbiassa minimipalkka on liittovaltion tasoa korkeampi.

Mikä on pähkinäkuoressa kiistelyn ytimessä? Vastaus voisi olla seuraavanlainen:

1) Korkeampi minimipalkka takaa siedettävän elintason.

2) Korkeampi minimipalkka tuhoaa työpaikkoja.

On vain vähän todisteita, että minimipalkka on työpaikkojen tappaja, joten Yhdysvalloissa sen nostamiselle liittovaltiotasolla ei pitäisi olla esteitä. Silti monet ovat sitä mieltä, että minimipalkan nostamista ei pidetä erityisen tehokkaana keinona taistella köyhyyttä vastaan ja jakaa kasvun hedelmiä.

Epäilyjen perusteena on esitetty väite, että korotettu minimipalkka aiheuttaa mm. osa-aikatyön lisääntymistä (kokopäivätyön vaihtumista osa-aikatyöhön) ja uusien työntekijöiden palkkaamisen hidastumista. Jos siis minimipalkkoja nostetaan dramaattisesti, voidaan olla tilanteessa, jossa työantajilla on vähemmän työtä tarjottavana.

Työnantajille aiheutuu seuraavat haasteet:

1) Työnantajat tarvitsevat rahaa ja aikaa saadakseen maksettua korkeammat palkat.

2) Jos taas maksetaan markkinoiden asettamaa hintaa alempia palkkoja, ei saada työntekijöitä aktivoitumaan.

On havaittavissa selviä merkkejä, että minimipalkka nostaa tuotteiden hintoja, mutta vaikutus on pieni.

Viime mainitusta Manning esittää seuraavan esimerkin: San Josessa Kaliforniassa 25 prosentilla nostettu minimipalkka aiheutti ravintolahinnoissa 1,45 prosentin nousun.

Entä mitä on tapahtunut muissa maissa?

Vuonna 1999 Isossa Britanniassa otettiin käyttöön minimipalkka. Päätöksellä ei ollut merkittävää vaikutusta työttömyyteen. Vuonna 2016 minimipalkka nostettiin maassa 9,80 dollariin.

Saksassa otettiin käyttöön vuonna 2015 minimipalkka, joka on nykytasolla 10,30 dollaria. Työttömyysvaikutuksia ei ole havaittu. Päinvastainen esimerkki on Ranskasta, jossa työttömyys kasvoi minimipalkan 11,30 dollarin tasolla, mutta on arveltu, että työttömyyden kasvu aiheutui muusta työlainsäädännöstä.

Suomessa ei ole käytössä vähimmäispalkkaa lakiin kirjattuna minimipalkkana, niin kuin se monissa muissa maissa ymmärretään, vaan meillä vähimmäispalkat määritetään työehtosopimuksissa jokaiselle alalle erikseen. Asiaa selvittäessäni totesin, että minun taitoni eivät riitä pienimpien palkkojen kunnolliseen vertaamiseen Suomessa voimassa olevan yleissitovuuden ja minipalkkamaiden välillä. Ydinkysymys on varmaankin, mikä on minimipalkan taso. USA:ssa kasvuvaraa on verrattu Iso Britannian tasoon. Voitaneen todeta, että 10,50 dollarin minimipalkka tuskin nostaa työttömyyttä nykyisellä kysynnän tasolla. Tuo minimipalkan taso olisi vieläkin alle alussa mainitun vuoden 1968 tason!

Paljonko on liikaa? Ilmeisesti kohtapuoliin tilanne testataan USA:ssa, sillä Seattlessa on käytössä 13 dollarin minimipalkka ja tavoite on päästä 15 dollariin. Saatu evidenssi nykykäytännöstä viittaa siihen, että uusien työntekijöiden palkkaaminen on hidastunut, mutta asiaa ei ole vielä selvitetty perin pohjin.

Ollaan siis tilanteessa, jossa voidaan kysyä paljonko työnantajat sietävät palkkatason nostoa vähentämättä työntekijöiden määrää. Tosiasia lienee, että USA:ssa paikkakunnat ovat varsin heterogeenisia keskenään arvioitaessa soveliaan minimipalkan suuruutta. Joissakin kaupungeissa on mahdollista soveltaa korkeata minimipalkkaa ja kilpailla siten työvoimasta korkeasuhdanteen vallitessa. En tässä käy läpi verotuksen ja sosiaaliturvan vaikutusta, mutta sillä on tietenkin oma merkityksensä.

Yhdysvalloissa tapahtunut minimipalkkakehitys kertoo modernin maailman julmasta toimintalogiikasta: palkat ovat joustaneet (=alentuneet reaalisesti) ja tuloerot kasvaneet. Työllisyys on säilynyt kohtuullisen hyvänä johtuen osaltaan minimipalkan alhaisuudesta.

Suomessa on kolmikantaisesti työehtosopimuksissa huomioitu pienten palkkojen ostovoiman säilyttäminen. Seurauksena tuloerot ovat säilyneet kohtuupieninä, mutta solidaarinen palkkapolitiikka on karsinut heikompia yrityksiä. Työttömyys on edellä mainituista syistä pysynyt pääsääntöisesti USA:ta korkeammalla tasolla.

Yhdysvalloissa markkinat ovat määrittäneet minimipalkan heikoksi. Ammattiyhdistys on ollut voimaton vaikuttamaan asioihin. Suomessa on pyritty pitämään kiinni työstä, josta pystytään maksamaan siedettävä palkka minimissäänkin. Sillä on hintansa. Alhaisimmat palkat ovat elinkustannuksiin suhteutettuna joka tapauksessa minimaaliset ja silti monille yrityksille liian vaativat palkan sivukuluineen. Työtilaisuuksia ei tunnu olevan riittävästi ja samaan aikaan kohtaanto-ongelma on pahentunut.

Halpatyövoiman sijaan Suomessa ja monissa muissa maissa on kehitetty itsepalveluratkaisuja varsinkin palvelualoille. Työttömyydestä ja varsinkin pitkäaikaistyöttömyydestä on tullut yhteiskuntaa kalvava ongelma.

Ei ihme, että ratkaisuksi etsitään perustulo- ym. ratkaisuja.

USA:ssa (ja monissa muissa maissa) ei ole ainoastaan minimipalkkahaastetta, vaan myös keskiluokan palkkaongelma, johon olen monta kertaa viitannut näissä kirjoituksissa. Jotkut ajattelevat, että minimipalkan korotuksella on positiivinen heijastusvaikutus myös keskituloisten palkkoihin, mutta tätä ei ole pystytty osoittamaan.