Harkimon platformi päätöksenteon pohjaksi?

Mikä on Hjallis Harkimon uusi poliittinen liike, josta niin kovin kohutaan? Yle-TV1:n Ykkösaamussa 21.4.2018 Harkimo valaisi ajatuksiaan.

Minulla on suurin piirtein samanlainen tausta-ajatus kuin Ykkösaamun toimittajalla Jari Korkilla: Harkimon rakennelma on naiivi. Aivan kuten Korkki, yritän hillitä inhorealistisimpia kommenttejani. Päällimmäiseksi jäi ajatus, antaa poikien (Harkimo, Jungner ja knit) yrittää.

Perustavaa laatua oleva kysymys kuuluu: kun meillä on edustuksellinen demokratia, niin miten – olemassa olevan järjestelmän vaihtoehtona – järjestämme kansalaisten kuulemisen siten, että sillä on konkreettisesti vaikutus päätöksentekoon? Ei vaikuta siltä, että parivaljakolla kysymys on edustuksellisen demokratian korvaavasta järjestelmästä.

Mitäkö vastaan itse esittämääni kysymykseen? Vastaan, etten osaa vastata. Kysymys on ihmisten tavasta toimia poliittisessa ympäristössä.

Mikä on Harkimon vastaus?

Mikäli ymmärsin heillä on Jungnerin kanssa alusta (platformi), jonne he keräävät ihmisten vastauksia viikottain (?) esitettäviin kysymyksiin. Sitä emme tiedä, miten vastausten saldo konkretisoidaan. Onko siis kysymys mielipidekoosteesta, johon kerätään mahdollisesti käynnistettävien poliittisten hankkeiden kokoelma, jotka sitten viedään eduskuntaan käsiteltäväksi ja jossain vaiheessa päätettäväksi?

Minulle jäi kuva, että Harkimoa kyllästyttää politiikassa eripuraisuus. Omissa bisneksissään hän on tottunut siihen, että ensin sovitaan asioista ja sitten sovitut asiat toteutetaan. Demokratiassa tehdään periaatteessa samalla tavalla. Kansakunta pienoiskoossa on vain monimutkaisempi aparaatti tekemään päätöksiä. Siis niin kauan, kun on kysymys demokraattisesta päätöksenteosta.

Miten siis saada ihmiset (päättäjät) puhaltamaan yhteiseen hiileen? Minulle tämä on suuri arvoitus, koska edustuksellinen demokratia ja siihen kytkeytyvä poliittisten puolueiden järjestelmä on kaiken pohja. Tältä pohjalta syntyy hallitus ja oppositio. Koko demokraattisen järjestelmän ydin on, että eri mieltä oleminen sallitaan. Tämä on koko järjestelmän ydin.

Poliittisten puolueiden järjestelmä on jo iso askel siihen suuntaan, että mielipiteet muodostetaan sovitettuna puoluekehikkoon. Puoluekuri toimii suurimmassa osassa asioista. Jos lähdetään muodostamaan kantoja puhtaalta pöydältä joudutaan käymään suunnaton määrä neuvotteluja.

Harkimo kiistää olevansa kärsimätön, mutta käytännössä hän on sitä. Demokraattinen päätöksentekoprosessi on usein hitaasti etenevä, koska riittävän suuri enemmistö pitää saada päätöksenteon taakse. Purjeveneessä asiat voidaan runnoa läpi yksinkertaisemmalla periaatteella.

Harkimon suuri palvelus demokraattiselle järjestelmälle on ns. tyhmien kysymysten esittäminen. Esimerkiksi soten kohdalla hänen kysymyksensä kuuluu: miksi kansainvälisessä vertailussa erinomaisesti toimiva järjestelmä pistetään uusiksi sen sijaan, että puututaan nykyisen järjestelmän ongelmakohtiin ja korjataan vain ne? Miksi sotea viedään eteenpäin, maaliin saakka vain sen takia, että on päätetty, että tämä viedään läpi? Yhdysvalloissa terveydenhuoltojärjestelmän uudistusta tehtiin 100 vuotta ja vieläkään ei ole päästy maaliin.

Toinen tyhmä kysymys, jonka Harkimo on esittänyt kuuluu näin: miksi poliittisissa puolueissa tai hallituksessa pieni etuoikeutettujen joukko tekee päätöksen ja vie valmiin päätöksen ison ryhmän ”päätettäväksi”, oikeammin sanottuna ”siunattavaksi”? Eri mieltä olevia paimennetaan ”yhteisen” päätöksen taakse. Vain ani harva päätös on omantunnon kysymys, jossa eri mieltä oleminen sallitaan.

Voisiko kysymys olla huutoäänestyksen kaltaisesta tavasta tehdä päätöksiä? Äänestys vain toteutetaan netin kautta ”huutamalla”. Ajatuksella voi leikkiä, mutta ei sillä paljon muuta tee.

Päällimmäiseksi ajatukseksi jää, että halutaan herättää keskustelua demokraattisen järjestelmän toimivuudesta. Tällaisenaan Harkimo ja Jungner ovat oikealla asialla. Minulle jää kuitenkin kuva, että he haluavat enemmän. He haluavat konkreettista etenemistä demokratian nykytilasta.

Kokoan tähän vielä pääkohdat Harkimon esittämästä ”uudistusohjelmasta” (Liike Nyt):

1) On luotava uusia toimintatapoja päättää asioista.

2) Enemmän toimijoita mukaan, joiden mielipide huomioidaan.

3) Yhteiskunnallisten muutosten nopeutta on kiihdytettävä.

4) Tutkimuspohjaisesti kartoitetaan ihmisten mielipiteitä koskien päätöksentekojärjestelmää.

5) Enemmän vuorovaikutusta kansalaisten ja päättäjien välillä.

6) Päätöksentekojärjestelmän pohjan tulee perustua sähköiseen ja ohjelmaperustaiseen ”alustaan ” tai ”platformiin”.

7) Uusi tapa toimia on toteuttaa ”käytännön remonttiliike” (esimerkiksi otetaan käyttöön aktiivisesti vähemmistöhallitus, jotta päätöksenteko vaatisi enemmän yhteistyövetoisuutta).

8) Kaikki ”ismit” ovat toissijaisia: kysymys ei ole esimerkiksi markkinaliberaalista toimintatavasta.

9) Uutta liikettä ei voi verrata aiempiin poliittisiin kokeiluihin (vrt. nuorsuomalaiset).

10) Liike vai puolue? Aika näyttää.

11) Harkimon ja Jungnerin roolit: Jungner = kannustaja, Harkimo = ideoija.