Länsirintamalta ei mitään uutta

Lyhyt uutinen meille tavallisille kansalaisille:

”Jussi Niinistö allekirjoitti Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltojen puolustusaiejulistuksen Washingtonissa tiistaina. Puolustusministeri arvioi, että julistuksen tärkein anti on harjoitusyhteistyön tiivistämisessä.” Ei siis mitään sellaista, mihin kansalaisten pitäisi kiinnittää erityistä huomiota. Kysymys on täysin rutiiniluonteisesta yhteistyöstä.

Yksi harvoista, joka kiinnitti huomiota asiaan oli Erkki Tuomioja, joka kysyi ”haluammeko USA:n sotilaita Suomeen?” Jussi Niinistö vastasi tahallisen mielenosoituksellisesti ja nenäkkäästi ”kyllä”. Tähän on tultu.

Tuomioja viittasi Yhdysvaltain päätökseen irrottautua Iranin ydinsopimuksesta. USA antoi jälleen kerran vihjeen tai varoituksen: voimme perua solmimiamme sopimuksia. Keskeiset Länsi-Euroopan maat sen sijaan ovat ilmaisseet halunsa pitää kiinni suurella vaivalla solmitusta sopimuksesta. Tuomiojan mielestä tilanne on maailmalla niin vakava, että lisää sopimuksia ”sotilaallisen yhteistyön tiivistämisestä” entisten päälle ei tarvita. Varsinkin jos sopimuskumppani on epäluotettava.

Mitä on tapahtumassa maailmalla? Iran ja Israel ovat sodan partaalla. Syyriassa on niin paljon vieraiden hallitsemia alueita, että kukaan ei ota selvää yksityiskohtaisesti minkälainen valta-asetelma siellä on tällä hetkellä. Yhdysvallat on toimittanut uusia ohjuksia Ukrainaan. Vastavalittu Venäjän presidentti on pitänyt sotaisia puheita.

Suomi näyttää osallistuvan aktiivisesti näihin kansainvälisen kilpavarustelun pyrkimyksiin.

Suomen johto ilmoittaa tilanteen olevan vakava. No, niinhän se on, mutta pitääkö sitä ehdoin tahdoin kärjistää uusilla sopimuksilla. Uudet sopimukset esitetään vanhojen jatkeina, eli väitetään, että oikeastaan mitään uutta ei ole tapahtumassa. Aletaan olla jälleen tilanteessa, jossa todetaan, että ”näistähän on päätetty jo aiemmin”. Länsirintamalta ei siis mitään uutta.

Yhdysvaltain, Ruotsin ja Suomen välinen sopimus on käynyt eduskunnassa, mutta salaisuuden verhon alla. Yleisellä tasolla menettelyä ovat kritisoineen vasemmistoliiton Markus Mustajärvi ja Paavo Arhinmäki.

Iltasanomat on uutisoinut tapahtuneesta seuraavasti:

”Ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntaa informoitiin aiejulistuksesta huhtikuussa, mutta niiltä ei pyydetty asiaan kannanottoa. (Valiokuntien) jäseniltä vaadittiin asiassa myös täyttä vaiteliaisuutta, kunnes puolustusministeriö tiedottaa sopimuksesta julkisuuteen.”

Ja edelleen:

”Julkisuudessa sopimuksen ei ole kerrottu tuovan maiden väliseen yhteistyöhön mitään uutta, vaan se vain `täydentää ja kokoaa yhteen aikaisemmin sovittuja asiakokonaisuuksia´.”

Ei ihme, että Mustajärvi ja Arhinmäki protestoivat sopimusten solmimista ”jos se ei tarkoita mitään”. Vaikka sopimuksen pääpiirteet ovat olleet julkisuudessa, asiaa on käsitelty mitä suurimman salaisuuden vallitessa.

Sopimuksesta voi kuulemma keskustella sen jälkeen, kun sopimus on solmittu. Eduskunnalle on osoitettu, mikä sen valta on tosiasiassa. Tällaiset sopimukset selitetään parhain päin: ”aiesopimushan ei velvoita Suomea millään lailla, eikä se ole oikeudellisesti sitova”.

:::::::::::::::::::

Käsittääkseni emme ole akuutin kriisin partaalla, mikä selittäisi päätöksentekijöiden suppeaa määrää. Puolustusministeri esiintyy ylimielisesti ikään kuin hänellä olisi täysi valta päättää asioista yksin.

Kun piiri on pieni, joka päättää, voi se informoida esimerkiksi ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntaa vain tarpeelliseksi katsomallaan tavalla.

Kaikki tämä kertoo yliolkaisesta suhtautumisesta parlamentaariseen asioiden käsittelyyn.

::::::::::::::::

Entä Nato? Sotilaallista yhteistyötä koskevia sopimuksia on vuosien varrella tehty tuhkatiheään. Mihin saakka on sitouduttu puolustusyhteistyössä tosiasiassa? Odotetaan kai, että kansalaiset lopulta kyllästyneinä toteavat, että kun näin pitkälle on menty, niin mennään päätyyn saakka. Epäilenpä vahvasti, että kansalaiset eivät lähde tähän peliin mukaan. Siksi on edesvastuutonta piilotella todellisia aikeita : ”ollaan olevinaan, ettei oltaiskaan”. Hivuttaminen siis jatkuu, kuten olen monesti todennut.