Presidentinvaalien jälkitunnelmissa sanottua:
”Pariinkin otteeseen kysyttiin, miksi Suomen presidentinvaaleissa puhutaan niin paljon Venäjästä” (venäläiset toimittajat UM:n järjestämässä lehdistötilaisuudessa presidentinvaalien jälkeisenä päivänä HS:n mukaan). Niin miksi? Venäjä- aihe (vaikka tärkeä onkin) sai suhteettoman suuren osuuden vaalikamppailuun käytetystä ajasta.
Itse vaalikamppailun aikana, varsinkin yhteisväittelyiden loppupuolella havaitsin kuinka ehdokkaat alkoivat olla kyllästyneitä Venäjä-Nato -kysymysten esillä pitämiseen. Oli vastattu riittävän monta kertaa EI Natolle, mutta asiaa jaksettiin jauhaa, koska osa kysyjistä haki vielä jotain lipsahdusta, josta voisi kehittää otsakkeen. Vain Nato-intoilijat tuntuivat haikailevan itseään toistavien kysymysten perään, mutta hehän olisivat olleet tyytyväisiä vasta sitten, kun merkittävä osa ehdokkaista olisi sanonut ”kyllä” Natolle.
Venäjän informaatiovaikuttaminen tuotti pettymyksen niille, jotka odottivat kuumeisesti, milloin ja miten Venäjä puuttuu vaaleihin. Henkisesti oli valmistauduttu vastaanottamaan vaikka minkälainen hyökkäys salamurhia (viittaan tässä valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston muistioon, jonka HS julkaisi 28.10.2017) myöten.
Olen ihmetellyt näissä kirjoituksissani hysteeristä ja paniikinomaista uutisointia Itämeren ympäriltä ainakin viimeisten kahden vuoden ajan. Presidenttiehdokkaista ainoastaan Paavo Väyrynen näytti pystyvän viileään arvioon Ukrainan ja Itämeren tilanteesta. Suomalaisissa on paljon Venäjä-suhteiden ”ammattitraumatisoijia”, jotka haluavat jo ennakkoon maalata synkän kuvan tulevasta. Suhteiden pohjana pitäisi olla pyrkimys kestävään, konfliktivapaaseen tilaan. Samalla otetaan omanarvontunto säilyttäen, ja puolustusvalmius korkealla tasolla pitäen vastaan se, mitä tuleman pitää, ei liikaa ennakoiden eikä myöhästellen.
Presidentti Niinistö on yrittänyt valaa öljyä laineille useissa puheenvuoroissaan. Iltalehden haastattelussa (13.8. 2015 -lehti) Niinistö totesi, että ”se, että spekuloidaan erilaisilla uhkakuvilla on minusta jossain määrin huolestuttavaa”. Niinistö viittasi julkisuudessa milloin kenenkin taholta tulleisiin arveluihin, mitä Venäjä suunnittelee Suomen pään menoksi. Hän totesi: ”jokainen meistä keksii minkälaisen uhkakuvan tahansa, mutta jos siitä tulee jokapäiväistä, niin vaarana on, että alamme suhtautua mahdottomina pidettyihin asioihin…. arkipäiväisesti”. Erittäin osuvasti sanottu.
Juuri näin on käynyt. Lehdet tietenkin myyvät uutisiaan, missä lainataan ”asiantuntijatahoja”, jotka ovat päästäneet eetteriin spekulaation milloin mistäkin uhkakuvasta. Ns. asiantuntijatahot kilpailevat siitä, kuka osaa esittää maailmanrauhan kannalta synkimmän arvion. Täytyyhän niiden osoittaa olevansa tarpeellisia! Olen lukuisissa blogikirjoituksissa puuttunut tähän tavallisen kansalaisen pelotteluun ja toisaalta tarkoitushakuiseen taktikointiin, jolla pyritään lisäämään kiinnostusta sotilaallista liittoutumista kohtaan.
Kaikkein rauhallisimmin asioihin näyttää suhtautuvan tavallinen kansa, ”suuri hiljainen enemmistö”. Asiantuntijat eivät oikein luota kansalaisten arvostelukykyyn. On todettu kansalaisten olevan herkullisen hybridivaikuttamisen kohde. Kansa on siis jonkinlainen turvallisuusriski, se kun ottaa vastaan viestit naapurin hybridikoneesta.
Kansalaisten kypsyys on juuri todettu, kun on julkaistu mielipidetiedusteluja eduskuntavaalikannatuksesta. Siinä kansalaiset erottivat jyrkästi presidentinvaalit eduskuntavaalikannatuksesta.
:::::::::::::::::::
Vaalien jälkeen Ilta-Sanomat (30.1.2018) haki lausuntoja ns. asiantuntijoilta Venäjä-uutisoinnin jatkuvuuden varmistamiseksi. Niinpä Mika Aaltola tulkitsi Venäjän pyrkivän asemaan, jossa sillä on ”tietty veto-oikeus” naapurimaiden asioihin. Aaltolan mukaan Suomessa jatketaan selvityksiä, miten Suomi voisi entisestään syventää suhteita Natoon. Sen Aaltola sentään myöntää - Niinistöä mukaillen – että ”Suomi ei tällä hetkellä tarvitse sen (Naton) jäsenyyttä”.
Eivätkö sitten kauppapakotteet ole relevantteja? Kyllä ne ovat, mutta kaiken aikaa on pyrittävä löytämään tie ulos kaikista pakotteista. Pakotteet eivät saa leimata suhteita yhtään enempää kuin on tarvetta. Yhteistyöalueita muualla on runsaasti ja niissä voidaan operoida.
Edellä esitettyyn on pakko jättää varaumia.
Venäjän sisäinen tilanne on niin vieras demokratian pelisäännöille, että tilannetta kauhistuttaa. Venäjässä on monta Venäjää ja nämä erilaiset osiot on syytä pitää erillään. Niinpä Ukrainan tilanteen aiheellinen paheksuminen on pidettävä erossa potentiaalisesta yhteydenpidosta Moskovaan. Taustalla tälläkin hetkellä käytäville neuvotteluille on annettava tilaa ja aikaa.
Itse asiassa tavoitteena pitäisi olla rutiinin tavoittelu. Pitäisi siis tavoitella vakaata suhteiden normaalitilaa kuitenkin edellä lausutut varaumat huomioiden.
Onneksi nykyisin on mahdollista seurata vaikkapa venäläisiä netilehtiä osaamatta itse kieltä,kielenkääntäjä ohjelman kautta.
VastaaPoistaMinulle sieltä on avautunut aivan toisenlainen kuva maan sisäisistä tapahtumista,mistä meille ei kerrota mitään,eivätkä varsinkaan Mäkelän kaltaiset ammattipelottelijat niistä kerro.
Esimerkiksi Dagestanissa on parhailaan menossa jonkinasteinen valtakriisi, osaa maan johtajista dottaa korruptio syytteet,samalla avoimesti todetaan prosessin olevan pelote itse Kadyrovia kohtaan.
Venäjän presidentivaalien alla myös kuohuu, Kommunistisen puolueen ehdokas mansikkayrittäjä Garodin on joutunut varsinkin venäjän keltaisen lehdistön käpivalaisuun.
Life ru on se sivusto joka tutkii Pavel poloisen kaikki menneet tekemiset,eikä perhettäkään ole jätetty huomioimatta,nuorimmalla pojalla it alalla varallisuutensa luoneella nuorimmalla pojalla on kuulema kartano Espanjassa.
Garodin mmyös kuulema lomailee Sveitsissä ja Itävallassa,jossa hänellä on useita tilejä,väitteidensä mukaan omaistensa sairaan ja vanhusten hoidon vuoksi.
Jekaterina Sabstsak,puolestaan kamppanjoi yhdysvalloissa, on asallistumassa rukousaamiaiselle,yhdessä kuudenkymmenen muun venäläisen kanssa.
Suomalaisen tiedonvälityksen agendaan ei kuulu ykyisin muuta, kuin liberaalin länsimaisen maailmankatsomuksen värittämien asioiden ja ilmiöiden levittäminen yleisölle.
Ei siis ihme,että käytyjen presidentinvaalien kampanja ja teemat sen ympärillä olivat lievästi sanottuna rajoittuneita.
Kommunismi ei taida olla enää missään suhteessa etujen tasaamisen kanssa. Se on vain nostalgiaa.
VastaaPoistaSobtsakista on mahdoton saada selvää kenen asialla hän on. Vaaralliseksi häntä eivät valtaapitävät näe.
Ongelman nimi: lähteitä kyllä on, mutta niiden varaan ei voi laskea. Siispä pidättäydyn sanomasta mitään.
Venäjän kommunistista puoluetta on kuvattu osuvasti meikäläiseen keskustapuolueeseen,tai pikemminkin sen konservatiiviseen fraktioon.
PoistaGrudin on omassa yrityksessään luonut jonkinmallissen kansankodin palveluineen,siis toteuttaa sosiaalista markkinataloutta.
Life ru sivusto tosin tekee parhaansa mustatakseen tämän mainetta,sivusto on etsinyt käsiinsä Grudinin kaltoinkohtelemia entisen valtion mallitillan työntekijöitä,,jotka ovat halvalla luopuneet yksityistämis voucereista,paremmin asioita ymmärtänelle Grudinille.
Eli lopputuloksena vallitsee jonkinlainen ideologinen, poliittinen ja kulttuurinen laissez-faire....Viime kädessä raha kuitenkin ratkaisee. Kun ei aseta valtaapitäviä ja heidän rahojaan kyseenalaiseksi saa olla rauhassa. Todellisesta demokratiasta ei ole tietokaan.
VastaaPoistaFSBn päälikkö on todennut turvallisuuskoneisto taustaisia uudeksi aatelistoksi,venäjällä näet jo neuvostoliiton aikana kaikkein kyvykkäimmät yksilöt hakeutuivat kgb n palvelukseen.
PoistaVertaisin venäjän nykyistä taloudellisen ja polittisen kehityksen vaihetta, yhdysvaltain sisällisodan jälkeiseen aikakauteen,juuri laissez-faire vaiheeseen.
.....kunnes tulivat voimaan antitrustilait 1890/1914. Jättimäiset yhtiöt pitäisi tänä päivänäkin pystyä pilkkomaan molemmin puolin suurta vettä.... demokratia vaarantuu tällä pelillä.
PoistaKGB-miehet olivat aikanaan todellakin eliittiä....kuten FSB nykyisin.