Kansalliskirjailija Väinö Linna on ollut paljon esillä kansalaissotaan liittyvien historiallisten ja yhteiskunnallisten teemojen johdosta. Antoiko Linna oikean kuvan torpparien asemasta jne. ? Olen näitä aiheita paljon käsitellyt, mutta nyt haluaisin keskittyä minua paljon askarruttaneeseen Linnan henkiseen luhistumiseen vuoden 1952 paikkeilla. Päälähteenä käytän Yrjö Varpion elämäkertaa ”Väinö Linnan elämä” (WSOY, 2006). Tapahtunut henkinen romahdus voidaan käsittääkseni kytkeä moniin kirjallisiin teemoihin, jotka tekivät Linnasta myöhemmin suuren.
Kahden kohtuullisesti menestyneen esikoisteoksensa – ”Päämäärä” ja ”Musta rakkaus” - julkaisun jälkeen Linna oli ylivireässä mielentilassa ja ilmoitti kustantajalle loppusyksystä 1949, että hän on innostunut kirjoittamaan ”yhtä maailman suurinta teosta”. Varpion mukaan lausahdus kuvaa Linnan itseironiaa. Mutta vähitellen ironiasta kasvoi pakkomielle….
Uuden romaanin kirjoitustyö alkoi keväällä 1952 ja sen työnimi oli ”Messias”. Siinä hän halusi työntyä todella syvälle ihmismielen syövereihin, osin tieteen, osin oman syväpsykologisen itseopiskelun kannattelemana. Romaanin juoni rakentui keuhkotautisen päähenkilön Ilmari Mustakorven ympärille. Mies tietää kuolevansa ja hänen on pakko tästä syystä pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä. Messias-nimi oli tarkoitettu ironiseksi: Messias edusti elämänvalhetta.
Osoittautui, että Linna ei ollut omimmalla alueellaan tällaisessa pohdinnassa. Tai pikemminkin voisi sanoa, että hän tunsi suunnatonta viehtymystä ratkaista ihmisen psyyken problematiikka, mutta siihen hänen oma psyykensä ei taipunut. Pian hän tajusi, että ”työläiskirjailijan” tai arkielämän ihmisten haasteet ja ongelmat olivat paljon lähempänä hänen sisintään. Ehkäpä on kuitenkin niin, että kaikki hänen 1950-luvun alussa kokemansa tarvittiin myöhempien mestariteosten rakennuspuiksi.
Uuden kirjan kohdalla oli kysymys keskeneräisestä prosessista joka liittyi aiempiin kahteen kirjaan ja laajeni dostojevskiläiseksi maailmankatsomukselliseksi pohdinnaksi. Kysymys oli kaikkien arvojen kyseenalaistamisesta ml. oman lapsuuden vahvan uskonnollisen katsannon epäilynalaiseksi asettamisesta. Aiemmin vahvat uskonnolliset normit alkoivat murtua.
Linna peilasi ajatuksiaan toisen kirjailijan, Aladar Valmarin ajattelua vasten. Kysymys oli jatkuvasta vuorovaikutuksesta. Valmari oli eräänlainen hovikriitikko, kuitenkin niin, että hän pystyi aitoon kritiikkiin. Linna jopa suunnitteli Valmaria Messiaan keskeiseksi hahmoksi. Joka tapauksessa Linna perehtyi huolella uusiin psykologisiin ja psykoanalyyttisiin virtauksiin kirjan työstämistä varten.
Messias, vapahtaja, edusti siis Linnalle elämänvalhetta. Kuoleman, jopa itsemurhan teema, oli Linnalla läsnä kirjan luonnoksissa. Kuoleman tematiikassa Linna tuli lähelle Tuntemattoman sotilaan aihemaailmaa. Kysymys kuuluukin, kävikö Linnan uuden romaanin luonnoksissa läpi sodan aikaisia traumojaan. Varsinkin viime vuosien tutkimusten valossa tämä tulkinta voi olla hyvinkin lähellä Linnan ajatusmaailmaa. Onhan sodan aiheuttamat psyyken vammat tuotu esille monissa tuoreissa tutkimuksissa.
Kirjoittamisen edetessä teoksen teemat alkoivat lähestyä vaarallisesti henkilökohtaisia traumoja. Linnan mielenterveys vaarantui. Hän kertoi myöhemmin pelästyneensä sitä, että hän ajatuksillaan ja kirjoittamisellaan tuhosi omia positiivisia elämänarvojaan.
Linnalla oli tapana lukea Valmarille uusia osia Messias-kirjasta. Maailmoja syleilevän problematiikan lisäksi Linnan vastuksena olivat kirjoitustilojen vaihtelevuus ja kirjoittamisen hitaus: kirja ei tahtonut edetä.
Uskonnollisen tematiikan keskeisiä lauseita on tämä: ”Uskonto kehotti tunnustamaan synnit Jumalalle vaikka ne pitäisi tunnustaa itselleen ja siten vakavasti uskoa omaan syntisyyteensä”. Sysimustat pohdinnat johtivat ajattelemaan, että Jumalakin oli pirun keksintö: ihminen voi tulla toimeen ilman Jumalaa, mutta tuleeko hän toimeen ilman pirua?
Vuoden 1952 syksyyn tultaessa romaani alkoi monien vaiheiden jälkeen valmistua. Ahdistunut Linna turvautui myös ammattiauttajaan päästäkseen eroon tuskaantumisesta. Samaan tahtiin kirjoittamisen etenemisen kanssa heräsi epäily, että kirjaa ei kannata julkaista. Myös kustantaja oli kriittinen ja palautti kirjan useampaan otteeseen.
Valmarin mukaan Linnan ahdistus kumpusi epäilyistä, että arvostelu nuijisi valmiin teoksen. Viimeiset tiedot Messiaan viimeistelystä ovat talvelta 1953. Kustantaja - monivaiheisen prosessin jälkeen - oli valmis julkaisemaan käsikirjoituksen alkuosan, mutta ei loppua.
Linna, joka oli ottanut apurahan turvin vapaata töistä palasi työpaikalleen Finlaysonille, joka oli airut kirjan tulevasta kohtalosta. Kysymys oli samalla ”omakohtaisesta tervehdyttämisohjelmasta”, kuten Yrjö Varpio sen määrittää. Linna hävitti myöhemmin Messiaan lukuun ottamatta sen kustannettavaksi hyväksyttyä alkuosuutta.
Vielä vuoden 1953 kuluessa prosessi eteni, mutta epätoivoisissa merkeissä. Teoksen julkaisemisesta ei tullut kuitenkaan mitään, sillä kirjailija itse luovutti.
Alkuosa on perikunnan hallussa edelleen, jos olen oikein ymmärtänyt.
Messias on nähty kirjailijan uran vaihtoehtoisena linjana. Nyt jäi näkemättä, mihin se olisi johtanut, sillä Linna valitsi Tuntemattoman ja Pohjantähden myötä kokonaan toisen kirjallisuusgenren lukevan yleisön onneksi.
Linna vapautui monessa suhteessa Messiaan epäonnistumisen jälkeen: hän löysi huumorin, hän löysi työkaverit uudella positiivisella tavalla, ja turha syntyjen syvien läpipohdiskelu sai jäädä. Jäljelle jäi tervejärkinen ajattelija, jonka maailmankuva laajeni ihmisen sisimmän tarkkailusta koko yhteiskunnan näköalaan.
::::::::::::::::
Lopuksi katsaus Linnan ajattelun kehittymiseen Messiaan jälkeen:
Erään lehtikirjoituksen (Hufvudstadsbladet, 1956) johtopäätöksissä on jotain tuttua: ”Kun valtaan noussut ryhmä alkaa tyydyttää omia tarpeitaan muun yhteisön kustannuksella, sen tarmo sammuu, eikä se enää avaa tietä yhteisön todellisille tarpeille…..”. Ja edelleen: ”Alemmat luokat vaistoavat, että hallitseva idea ei olekaan heidän ideansa ja alkavat kehitellä uutta omien tarpeidensa pohjalta”.
Näihin lauseisiin sisältyy irtaantuminen Messiaan yksilöpsykologisesta kapea-alaisuudesta. Lähestytään Tuntemattoman kautta Pohjantähden ajatusmaailmaa. Sisällissodan valkoinen totuus alkoi saada rinnalleen erilaisia harmaan sävyjä...
Linnan kirjoittamat artikkelit eivät kelvanneet valtamedioille kovinkaan hyvin ennen kuin suuri menestys pakotti julkaisemaan kirjoitukset … niin, innostuneiden lukijoiden asettaman paineen takia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti