Puheessaan Suomen suurlähettiläille 28.8.2018 presidentti Niinistö puuttui niihin spekulaatioihin, joita meillä tuon tuostakin esitetään Suomen asemasta. Presidentti tuntui hiukan tuohtuneelta kommentoidessaan erilaisten asiantuntijoiden ja kommentoijien puheenvuoroja ulkosuhteistamme.
Mitä presidentti tarkalleen ottaen sanoi? Ohessa lainaus osasta hänen puheestaan.
”Helsingin tapaamisen (Putin/Trump) yhteydessä päädyttiin paikka paikoin taas perisuomalaiseen murehtimiseen: mitäköhän nuo muut meistä oikein ajattelevatkaan? Tästä helmasynnistämme luulin jo ajat sitten päästyn eroon. Reilun kuuden presidenttivuoteni aikana en ole törmännyt yhteenkään keskustelukumppaniin, jolle kansainvälinen asemamme olisi jotenkin epäselvä. Ellemme sitä itse kyseenalaista, eivät sitä muutkaan tee.
Mutta jos aina säpsähdämme yksittäisiä julkisuuteen tulevia puolueettomuus- tai suomettumisheittoja, niin perusteettomia kuin ne ovatkin, päädymme helposti vain vahvistamaan niitä. Kaipaisin sen sijaan tuntuvasti vahvempaa itsetuntoa ja itseluottamusta siihen, miten tarinaamme kerromme. Ainekset ovat nimittäin hyvät. Tarina on meidän omassa vallassamme. Ja kaukana, kaukana mistään harmaasta alueesta.
Venäjä-suhteessamme ei ole mitään mystiikkaa. Eikä sitä siinä ole muidenkaan mielestä. Pikemminkin suora keskusteluyhteytemme Venäjään herättää kumppaneissamme kiitosta ja kiinnostusta. Muut ovat myös paljonkin kyselleet meiltä apua oman Venäjä-suhteensa avaamiseen.”
Tietenkin Niinistö itse on parhain oman puheensa tulkitsija. Avaan puhetta tässä niiden käsitysten pohjalta, jotka se herätti minussa. Mielestäni puheen tarkoitus oli esittää selkeä kanta Suomen aseman spekuloijille. Tästä reagoinnista tuli mieleen toinen turkulainen, Mauno Koivisto, joka silloin tällöin napautteli pikkuvasaralla huomioitaan.
Tuskin presidentti olettaa kommentoinnin vaimenevan, halusipa vain sanoa sanansa asiasta.
Presidentti oletukseni mukaan halusi valaa luottamusta johtamaansa ulkopolitiikkaa kohtaan, ettei spekuloitaisi suurvaltojen keskinäisestä sopimisesta Suomi-neidon pään yli.
Toiseksi Niinistö halusi vakuuttaa, että myös muiden valtioiden taholta luottamus Suomen noudattamaan ulkopolitiikkaan on vankka. Selvästikin presidentti oli tyytyväinen Suomen saavuttamaan vakaaseen asemaan presidenttikaudellaan. Nyt hän toivoi, ettei oma pesä pilaisi luotua kuvaa.
Presidentti halusi myös määrittää Suomen turvallisuuspoliittisen linja varauksettomasti. Hän määritti aseman vielä kerran sotilaalliseksi liittoutumattomuudeksi sulkemalla pois käsitteet ”puolueettomuus” ja ”suomettuminen”, jotka ilmeisesti kiusaavat presidenttiä. Liioin Suomi ei ole ambivalentilla ”harmaalla alueella”, joka mahdollistaa loputtoman spekuloinnin Suomen asemasta idän ja lännen välillä. On selvää, että suurlähettiläiltä ja hallituksen ministereiltä odotetaan virallisen linjan mukaisia lausuntoja ja ilmaisuja, mutta toisaalta muiden mielipiteitä on vaikea holhota, eikä presidentti siihen käsitykseni mukaan odota pystyvänsä. Sanoipahan mielipiteensä.
Oma käsitykseni on, että ne, jotka tuovat esille yllä mainittuja käsitteitä haluaisivat pääsääntöisesti ajaa Suomea sotilaallisen liittoutumisen tielle. Heille on tärkeää haurastaa ja epämääräistää Suomen asemasta syntynyttä kuvaa, tehdä siitä jollakin tapaa epäilyttävä, aiheuttaa huonoa omaatuntoa.
Joillekin vanhan ulkopoliittisen linjan kannattajille taas on vaikea luopua heille rakkaasta puolueettomuuskäsitteestä.
Vielä Niinistö puuttui käsityksiimme Venäjä-suhteista, joiden hän määritti olevan vapaat mystiikasta. Tällä hän todennäköisesti viittasi jatkuvaan spekulointiin Venäjän aikeista, joista Suomen mediassa on esitetty kaikenlaisia uhkakuvia. Olen itse tuonut ärtymykseni esille ns. asiantuntijoiden panikoinnista ja vihjailevista Suomen asemaa kompromettoivista väitteistä. He syöttävät mielipiteitään tiedotusvälineisiin. Näillä uutisilla myydään lehtiä ja siksi tätä kirjoittelua on vaikea hillitä. Toisaalta presidentin toistuva puuttuminen herättäisi pahaa verta sananvapauden näkökulmasta, sehän toisi Kekkosen ajat mieleen.
Niinistö halusi puheessaan korostaa itsenäistä asemaansa suhteessa muihin kotimaisiin toimijoihin ja EU:hun: hän itse määrää Putinin tapaamisten määrän ja laajuuden ja on ärtynyt, jos tällä spekuloidaan. Totesipa myös, että halukkaita hänen valitsemalleen tielle on runsaasti, vaikka toista on väitetty.
Niinistön kaudella on selkeytynyt ajatus, että suhteita Venäjään voidaan ylläpitää korrektisti ja tuloksekkaasti, vaikka joistakin avainkysymyksistä vallitsee erimielisyys.
Herkkähipiäisyyden Suomen kuulumisesta länteen toivosi pikku hiljaa vähenevän. Suomen liikkumavara on sen verran suuri, että Suomi voi hoitaa suhteita itään puhtaalla omallatunnolla.
:::::::::::::::::
Jos oikein tulkitsen niin Niinistö halusi asettua sekä tavallisen kansalaisen että kansainvälisten toimijoiden näkökulmaan ja viestittää, että sensaatiohakuinen suomalaisten uskon horjuttaminen esimerkiksi itsemääräämisoikeuttamme kohtaan on tyhmää. Toisaalta - tuntien suomalaista mentaliteettia - positiivinen usko ei ole hevillä horjutettavissa.
Presidentin aseman vahvistuttua entisestään viime aikoina on ollut nähtävissä tietynlainen kilpailu ”minun Niinistöstäni tai meidän Niinistöstämme”. Haluttaisiin oman mielipiteen painottuvan sitomalla se presidentin saavuttamaan arvovaltaan.
Presidentin tehtävänä lienee varjella omaa tonttiaan ja torjua ulkopuolisten pyrkimykset sen laajentamiseksi. Tämän ohjenuoran totetumattomuudesta meillä on historiasta riittävästi kielteisiä kokemuksia.
Vielä yksi kysymys. Miten pitkälle (turvallisuuspoliittisen) linjan yksityiskohdat voidaan ulottaa, kun vaalit aina välillä katkaisevat ”parlamentaarisen katteen”? Pääsääntö on varmaankin, että linja ei muutu vaalikausittain. Niinistö mainitsi vuodeksi 2021 suunnitellun suuren sotaharjoituksen, jonka toteutumisesta hän oli huolestunut. Välissä ovat eduskuntavaalit (mutta ei presidentinvaaleja). Voiko siis edeltävä hallitus jo etukäteen olettaa, että seuraava hallitus noudattaa edeltäjänsä linjaa? Yksittäisen sotaharjoituksen osalta en olisi niin tarkka kuin presidentti näyttää olevan. Olosuhteille ja olosuhteiden muutokselle on syytä antaa oma painonsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti