Shoigun loitsut - onko Suomen turvallisuusympäristö muuttunut?

Venäjän puolustusministeri Sergei Shoigu katsoi aiheelliseksi varoittaa Naton kasvavasta sotilaallisesta toiminnasta Euroopassa heinäkuun lopulla.

Shoigun puheessa kysymyksessä oli yleiskatsaus vallitsevaan sotilaspoliittiseen tilanteeseen. Keskeisenä kohteena oli Naton vahvistuminen Venäjän rajoilla. Tässä yhteydessä Shoigu viittasi myös Suomen ja Ruotsin kumppanuuteen Naton kanssa.

Mitä Shoigu tarkalleen ottaen sanoi Suomea koskien? Ohessa lainaus Ilta-Sanomien mukaan.

”Naton sotilaskiintiöiden kasvattaminen jatkuu liiton ulkopuolisissa maissa Itä-Euroopassa. Vuodesta 2014 niiden määrä on kasvanut kahdesta tuhannesta 15 000 sotilaaseen.

Vuoden alusta on suoritettu yli 100 harjoitusta, joihin on osallistunut jopa 80 000 sotilasta. Samaan aikaan vuosittain pidettäviin sotilasharjoituksiin osallistuvien määrä on kymmenkertaistunut viidessä vuodessa.

Yhdysvaltojen avulla Eurooppaan on perustettu viisi kyberoperaatioiden keskusta: Suomeen, Viroon, Puolaan, Saksaan ja Ranskaan.

Suomen ja Ruotsin sotkeminen Naton rakenteisiin herättää huolta. Toukokuussa allekirjoitettu sopimus edellyttää niiltä täysimittaista osallistumista allianssin harjoituksiin, ja sen ansiosta Suomi ja Ruotsi saavat oikeudet käyttää harjoituksissa Naton ohjausjärjestelmiä. Nato saa puolestaan esteettömän pääsyn maiden aluevesille ja ilmatilaan.

Tällaiset toimenpiteet lännessä johtavat vallitsevan turvallisuusrakenteen rapautumiseen maailmassa, synnyttävät entistä suurempaa epäluottamusta pakottaen meidät vastatoimiin.”

Tätä puhetta on Suomessa selitetty joko niin, että se ei sisältänyt mitään uutta tai toisaalta niin, että uuttakin oli. Tarkennan seuraavassa, mitä muutokset (tai muuttumattomuus) merkitsevät.

Tavan mukaan puolustusministeri Niinistö omaksui roolin, jossa painotettiin, että mitään uutta ei esitetty. Lisäksi Niinistö halusi korjata pari kohtaa Shoigun puheessa: Helsingin hybridiosaamiskeskus näytti muuttuneen kyberosaamiskeskukseksi, jolla on yhteydet Yhdysvaltoihin ja toiseksi Shoigu näytti sotkevan Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain keskinäisen toukokuisen aiejulistuksen Naton isäntämaasopimukseen (2014).

Nämä virheet ovat tosiasiassa vain sivujuonteita puheessa. Oleellista on, että Shoigu puhui yleisemmällä tasolla sotilaallisesta tilanteesta ja sen huolestuttavuudesta. Puheessa Suomi selkeästi liitettiin tähän huoleen. Uutta Shoigun puheessa oli, että hän ei esittänyt vastatoimia pelkästään Suomen Natoon liittymisen varalta vaan jo kumppanuuteen perustuvien syiden takia.

Olen omissa kirjoituksissani korostanut, kuinka Suomi määrätietoisesti on edennyt kohti syvempää Nato-yhteistyötä. Lopulta ollaan niin lähellä, että Nato-kumppanuutta eri muodoissaan on vaikea erottaa jäsenyydestä. Shoigun puheenvuoron yksi tarkoitus oli informoida, että Venäjä ei suhtaudu tähän välinpitämättömästi.

Suomessa on tehty systemaattisia ratkaisuja Nato-yhteistyöhön liittyen samalla kun meillä on vakuutettu, että kansalaisten suuren enemmistön kielteistä Natoon liittymiskantaa ei lähdetä murtamaan.

Mitä johtopäätöksiä Shoigun puheesta voi vetää? Puhe on liitetty mm. seuraaviin eduskuntavaaleihin ja Venäjän sisäisen tilanteen kehittymiseen. Tällainen ”siirtoajattelu” ei erityisemmin vetoa minuun.

Shoigu puhui tehtävänsä velvoittamana.

Sittemmin samaa teemaa jatkoi Venäjän asevoimien Krasnaja Zvezda -lehti. Lehti antaa ymmärtää, että Suomen ja Ruotsin nykymuotoista ”puolueettomuutta” on vaikeaa erottaa täydestä Nato-jäsenyydestä.

Kaiken kaikkiaan Venäjä halunnee pitää maidemme väliset suhteet hyvinä. Venäjän Suomen suurlähettilään Pavel Kuznetsovin tuore puheenvuoro, jossa hän sanoi, että Venäjä arvostaa Suomen liittoutumattomuuspolitiikkaa lienee edustavin Venäjän puheenvuoroista. Itse olen edustanut kantaa – Shoigun puheista täysin riippumatta – että sotilaallisen yhteistyön jatkuva lisääminen Naton kanssa tendenssimäisesti ei vakauta Suomen turvallisuusympäristöä. Nato-kumppanuuden jatkuva syventäminen luo kitkaa muutoin kohtuullisiin Venäjä-suhteisiin.

:::::::::::::::

Elokuussa presidentti Niinistö tapaa Putinin. Silloin saataneen – ainakin julkisuudessa - vakuutuksia, että suhteet Suomen ja Venäjän välillä eivät ole muuttuneet. Kysymys onkin ”toisen tason” jännitteiden lisääntymisestä. Olisi toivottavaa, että presidentti Niinistö pystyisi keskittymään suhteiden hoitoon ilman jatkuvaa kansainvälisen jännitteen lisääntymistä.

Helsingin ”huippukokouksessa” avautui ikkuna käynnistää liennytysprosesseja eri politiikan alueilla. Mitä tapahtui? On vaikeaa sanoa, missä on päästy eteenpäin, koska varsinkin Trumpin lausuntoihin ja diileihin on niin heikko luottamus missä tahansa ja varsinkin Yhdysvalloissa. Sekä demokraatit että republikaanit saavat pelätä, mitä hölösuinen presidentti päästää suustaan. On ollut pakko ottaa etäisyyttä presidentin vaihteleviin lausuntoihin ja kääntää niitä jälkikäteen Yhdysvaltain perinteisen linjan mukaisiksi.

Presidentin suureen egoon perustuva trumpilainen, diilipohjainen lähestymistapa ei sovellu suurvaltojen keskinäisten sopimusten solmimiseen, koska sopimusten hinta jää helposti muiden maksettavaksi. Omien kannattajien viihdyttäminen ei riitä päätösten perustaksi.

Niinistön ja Putinin on siis vaikeaa rakentaa mitään kestävää huippukokouksen tulosten pohjalle.