sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Haukuttiin fasistiksi

Kirjoitin jokin aika sitten arvion Oula Silvennoisen, Marko Tikan ja Aapo Roseliuksen kirjasta ”Suomalaiset fasistit”. Fasismi määritetään kirjassa kansallismielisyydeksi, väkivaltaan valmiiksi radikalismiksi (joko suoraan tai epäsuorasti) ja yllyttämiseksi väkivaltaan (vähätellen sitä). Määritelmä on mielestäni hyvä.

Vesa Vares on tuoreessa Kanava-lehdessä 3/2016 artikkelissa ”Fasismi myy taas” puuttunut fasismi-sanan käyttöön kriittisessä mielessä. Hän arvostelee Silvennoisen & kumppanit kirjaa ja julkisuudessa käytyä keskustelua liian väljästä fasismi-käsitteen käytöstä. Siitä on tullut keskusteluntappoväline, koska sillä halutaan saada keskustelukumppani vaikenemaan. Mitä ilmaisua sitten pitäisi käyttää äärioikeistolaisista ilmiöistä, joita ei haluta lukea fasismi-käsitteen piiriin? Hän ehdottaa, että ilmiöt määritellään ”äärikansallismieliseksi ja rasistiseksi väkivallaksi”.

Vares vetää määrittelyssään fasismin ja (fasismin ulkopuolisen) äärioikeiston väkivaltaisuuksien väliin niin hiuksenhienon eron, että ero taitaa kadota kokonaan.

Fasistiksi hän haluaisi nimetä henkilöt, jotka käyttävät itse itsestään tätä nimeä. Jos puhutaan 1930-luvusta pitää tämä paikkansa. Fasisteiksi tunnustautuneet eivät välttämättä kainostelleet käyttää itsensä yhteydessä fasisti-sanaa. Vares myöntää, että sodan jälkeen tilanne on muuttunut: ”Maailmansodan jälkeen…. on perustellumpaa pohtia, onko henkilössä fasistisia piirteitä, vaikka hän ei itse tunnustaudu sellaiseksi”. Totta. Meillä on paljon äärinationalistisia, vakivaltaisia (tai väkivallalla uhkaavia) liikkeitä, jotka eivät halua fasisti-leimaa lyötäväksi itseensä. Kuitenkin ympäristö voi pitää heitä perustelluista syistä fasisteina.

Tänä päivänä on hyvin vaikea säilyttää mitään nimeä tai nimettyä määritelmää ”puhtaana”. Tulkintoja on loputtomiin, samoin tarkoitushakuista leimaamismenettelyä.

Otetaan esimerkiksi vaikkapa ”mafia”. Melkein mikä tahansa suljettu ryhmä voidaan nimetä mafiaksi hyvässä tai pahassa tarkoituksessa: jopa Elvis Presleyn ympärillä pyörineitä avustajia sanottiin ”Memphis Mafiaksi. Ihan käy sääliksi vanhaa kunnon sisilialaista mafiaa! Ei fasismi ole siis poikkeus näiden väljien ja leimaavien tulkintojen joukossa.

::::::::::::::::::::::::::::::::

Tämän päivä keskustelussa on vaikeaa säästyä leimaamiselta. Nimittelyä on sekin, kun Timo Soini haukkuu liberaaleja arvoja kannattavia sivistyneitä ihmisiä kulttuurimarxilaisiksi. Pitäisikö heidän suuttua siitä, että heidät leimataan vasten tahtoaan marxilaisiksi – ilman, että tunnustavat sitä itse? Vai pitäisikö joidenkin suuttua siitä, että monien arvostamaa historian filosofia (Karl Marx) käytetään syyttä suotta leimaamisen välikappaleena? Todennäköisesti haukkumisen tarkoitus on syyttää asianomaisia liberaaleja – itselle vieraan - kulttuurisen hegemonian (mielipideilmaston hallinnan) tavoittelusta. Heillä on lisäksi inhottu (toisten mielestä arvostettu) 1960-luvun radikaali kulttuuriperintö välitettävänään nykysukupolvelle. Syntiä kerrakseen!

Eikä tässä kaikki. Vares viittaa Yhdysvalloissa ilmestyneeseen kirjaan ”Liberal Fascism”. Siinä fasisteiksi leimataan poliittisen ilmaston polarisoituneessa hengessä mm. sellaiset liberaalit kuin Woodrow Wilson, Franklin Roosevelt, John Kennedy, Lyndon Johnson ja Hillary Clinton. Totta on sekin, että esimerkiksi Venäjällä nimitellään fasistiksi melkein ketä tahansa hallituksen vastustajana pidettyä tahoa.

Näiden esimerkkien osalta on helppoa todeta, että fasismi-käsitettä käytetään epäasiallisesti. Mutta Vares asettuu arvostelemaan myös rajatapauksia.

Vares osoittaa herkkyytensä terminologian käytölle, kun hän syyttää Silvennoisen & kumppanit kirjaa siitä, että se sulkee fasismin sisään liian väljästi ei-fasistisia äärioikeistolaisia ilmiöitä. Vareksen mielestä on väärin väittää Silvennoisen ja kumppanien tavoin, että Suomessa fasismi-ilmiöitä on hyssytelty tutkijoiden joukoissa. Pikemminkin meillä tutkijat ovat olleet poikkeuksellisen kriittisiä ilmiötä kohtaan.

Voi olla, että ”Suomalaiset fasistit” -kirjassa luodaan odotusarvo fasismin suuremmasta merkityksestä Suomessa, kuin mitä se onkaan. Kirjan sivuilla väitettä ei pystytä ainakaan täysin todistamaan.

Silvennoisen kirjasta paljastuu mielestäni, että – pois lukien 1930-luku – vakavasti otettavaa fasismia on meillä ollut varsin vaatimattomassa määrin. Kysymys on enemmänkin aatteensa puolesta taistelevista yksilöistä muodostuneista hajanaisista ryhmistä kuin joukkoliikkeestä. Toisaalta 1930-luvulla fasismin tartuntavaara oli suurempi, kuin mitä sitten todella tapahtui. Jos Lapuan liikkeen johto olisi ollut etevämpi olisi fasistisille diktatuuripyrkimyksille löytynyt enemmän kantopintaa.

Vares pitää fasismia erittäin epäinnovatiivisena yhteiskunnallisena liikkeenä. Varmasti niinkin. Kuitenkin natsit omaksuivat 1930-luvulla monia hyvinvointiyhteiskunnan piirteitä ja yhdistivät nämä väkivaltaiseen vastustajien tuhoamiseen ja juutalaisvainoihin. Natsien ”innovaatio ” oli yhdistää toistensa vastakappaleet – ”omiin” kohdistunut systemaattisesti kehitetty hyvinvointivaltio ja vastustajiin kohdistuva väkivalta – keskenään. Tämä oli ratkaiseva tekijä arvioitaessa natsien menestystä saksalaisten keskuudessa. Eri asia on, että kansansuosio ostettiin velkarahalla, josta ei olisi vapauduttu ilman muiden valtioiden ryöstöä 1940-luvulla.

Vares kammoaa leimaamista. Niin minäkin. Nykyisessä keskusteluympäristössä rimanalituksia tapahtuu tuon tuostakin. En kuitenkaan usko, että meillä keskustelukulttuuri olisi poikkeuksellisen huonoa. Fasismi-haukkumasanaa ei viljellä huolimattomasti jokapäiväisessä keskustelussa.

7 kommenttia:

  1. Europassa on taloudessa muotia talouskuri ajattelu ja puhe, jos mennään suoraan fasismi käsiteen taakse, eli piiskanippu,jollla pidetiin järjestystä keskiaikain kaupungeissa, eli meikäläisittäin kuria, jonka pohjana taas on nautojen ohjaamiseen tarkoitettu aitakuja, eli siitä johdettu kyläyhteisöjä järjestyksessä pidetty kujanjuoksu ja sen tuottama keppikuri,eli olisiko oikein suomentaa fasismi maassamme vaikkapa yhteisökuriksi tai jopa talouskuriksi, eli tästä päästään sujuvasti Saksaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talouskuri ei määritä yksin fasismia, vaan siihen on liitettävä väkivalta, rasismi ja äärioikeistolainen yhteiskuntafilosofia.
      Miten lie talouskurin laita? Käsittääkseni natsi-Saksa oli konkurssin partaalla 1937-1938. Saksa pelastui muihin maihin kohdistuneen ryöstöretken avulla.

      Poista
  2. Kysymys siis kuuluu onko talouskurin vaatia fasisti.

    VastaaPoista
  3. Fas yleisnimikeeksi ismi sai sille luodun mustan maineen.kun Stalin ei tahtonut mustata sosialismi käsitettä,siksi fasismi sai kelvata yleisnimikeeksi, juuri tuolle autoritäärisen oikeiston ilmiölle.

    Arvovapaa ja oikeasti puolueeton tutkimus saisi selvitää tuonkin ilmiön oikeat juuret.
    akauten olen eräissä kommenteissani todennut, Kekkonen oli myös eräänlainen fasisti, hänen johtajuus käsiteensä ja omatoiminen kultinluominen ja eräänlainen ylivertainen hoksnokkansa kilpailioiden kampittamisessa, sekä ennenkaikkea hänen liittoutumisensa yhteiskunnan alempien kerrosten kanssa, yös oli tyypillistä, myös Mussoliinille.
    Populismi jos mikä tarjoaa mahdollisuudet modernin fasismin nousulle,joten odottakaamme aivan rauhassa sadon kypsymistä, liberaalikapitalistinen ahneuden filosofia tuotaa ympärilleen runsainmitoin katkeruutta ja samalla raakaainetta fasistiselle vallankäytölle.

    Kommunistit myös meillä haukkuivat sosialidemokratteja sosialifasisteiksi, ainakin eräät jälkiarviot, Ruotsalaisesta kansankodista, nostivat myös esiin todisteita eugeniikasta ym asiaan liittyvästä.
    Eli fasismista ja fasisteista on moneksi.

    VastaaPoista
  4. Kuten, Tikka olet huomannut agendani on puolustaa humaania sosiaalisuutta,siellä missä voin . Tärkeimmäksi neti agendakseni olen löytänyt eräänlaisten ajatus umpioiden, etten sanoisi kuplien puhkaisun, koska ne ovat käsitääkseni yhteielollemme ja kunnallemme vaaralisia, juuri niissä piilee fasismin siemen.

    Uusin löydökseni näistä kuplista on, historiallisen päivälehden piirin suora historialllinen seuraaja, siis uusimaanpuolustus blogi, siellä sanoisinko lieästi Natokiimaiset kiihottavat itseään russofobiseen hysteriaan, sinne, myös sinun, Pekka olisi hyvä viedä maailmaa syleilevät mieteesi ja analyysisi.Modernin tegnologian tuottama siiloutuminen,voi pahimmilaan johtaa meidät orastavan eriskunnan ilmiöiden tuhoisiin ilmiöihin.

    VastaaPoista
  5. Ehkä molemmat pyrkivät puhkaisemaan kuplia. Kuplat vain eivät ole välttämättä yksiyhteen samanlaisia.

    VastaaPoista