Vapaakaupan ja protektionismin tuolla puolen

Donald Trump on ottanut tavoitteekseen protektionismin lisäämisen USA:n kaupankäynnissä. Tätä voidaan pitää dramaattisena käännöksenä siihen kauppapolitiikkaan, mihin on totuttu viime vuosikymmeninä. Jotkut ovat verranneet Trumpin toimia 1930-luvun lamaa edeltävään protektionismiaaltoon, joka silloinkin käynnistyi Yhdysvalloista. Seurauksena oli nykyhistorian syvin lama……

Arvostelijoiden mielestä kaiken pahan alku ja juuri on globalisaatio, joka kuitenkin on maailman luonnollisin asia ottaen huomioon logistiikan ja tiedonvälityksen kehityksen. Suuressa osassa läntistä maailmaa on alettu epäillä vapaakaupan autuaaksitekevyyttä. Ongelmia vapaakaupassa ei osattu nähdä nykyisessä mittakaavassa vielä 15 vuotta sitten.

Uusi aika on henkilöitynyt Donald Trumpiin ehkä siitä syystä, että hänen puheensa ja aikomuksensa ovat olleet niin julkeita. Pelkkä Trumpin uhkailukin on tehonnut: amerikkalaiset autotehtaat ovat alkaneet perua tehtaiden perustamisia Meksikoon.

Vaalikampanjansa yhteydessä Trump kauhisteli Yhdysvaltain tavarakaupan alijäämää. Hän totesi viime heinäkuussa: ”Kauppataseemme tavarakaupan alijäämä kiipesi – ajatelkaa tätä, ajatelkaa tätä – tavarakaupan alijäämä kiipesi melkein 800 miljardiin dollariin yksin viime vuonna (2015)”. Tyypillistä Trumpia aina toistelua ja ihmettelyilmaisuja myöten. Hän puhuu siteeksi totta, mutta jättää sopivasti jotain sanomatta. Kauppataseen alijäämä oli noin 500 miljardia dollaria. Mistä ero syntyy? No siitä, että Trump puhuu vain tavarakaupasta, joka oli oikeasti 763 miljardia alijäämäinen, mutta sivuuttaa ylijäämäisen palveluviennin, jonka takia alijäämä putoaa kokonaisuudessaan lähelle 500 miljardia. Ihmettelyyn on vielä lisättävä, että nyt ei olla lähelläkään Yhdysvaltain alijäämien huippua: vuonna 2008 alijäämä oli kokonaisuudessaan 832 miljardia dollaria. Ja silloin elettiin republikaani Bushin presidenttikautta.

Kauppataseen alijäämä muodostuu pääosin lääkkeistä, kulutuselektroniikasta, tekstiileistä ja ….. autoista ja auton osista. Paranevia lukuja saatiin öljyn tuonnin vähenemisestä, koska liuskeöljyn tuotanto omassa maassa oli lisääntynyt.

Yhdysvaltain keskeiset kauppakumppanit ovat Kiina, Kanada ja Meksiko. Suurin vaje on Kiinan kanssa. Kauppatase on osa vaihtotasetta, joka on yhtä lailla alijäämäinen. Kauppaa siis rahoitetaan velalla. USA:n velanmaksukykyyn luotetaan. USA:n pitkään jatkunut velkaantuminen painaa sen valuuttaa alaspäin pitkällä aikavälillä. Liuskeöljystä huolimatta riippuvaisuus öljyn tuonnista tekee alijäämistä vapautumisen vaikeaksi, vaikka muilta osin protektionismi pienentäisi tuontia.

Trump on ottanut silmätikukseen Kiinan ja Meksikon, joiden kaupalle/tuonnille hän haluaa rangaistuksia tavalla tai toisella (rangaistustullit tai rangaistusverot riippuen tuotteesta tai tavasta tuottaa tavaraa). Yhdysvaltain oma teollisuustyöpaikkojen määrä on pudonnut vuoden 2000 hieman yli 10 prosentista vuoden 2007 8,7 prosenttiin. Suurin piirtein samalle ajalle osui Kiinan tuonnin voimakas kasvu: vuonna 2000 Kiinan tuonti oli 15 prosenttia kokonaistuonnista, mutta vuonna 2007 jo 28 prosenttia kokonaistuonnista. Työpaikkavaikutusten arvioiminen ei ole helppoa, sillä tuonti Kiinasta sekä vähentää että lisää (kuljetukset, jakelu, markkinointi) työpaikkoja, kuitenkin niin, että vähennykset ovat merkittävämpiä kuin lisäykset.

Trumpin ajamien muutosten aikaansaaminen edellyttänee, että amerikkalaiset ovat valmiita maksamaan korkeampia hintoja myytävistä tuotteista. Proudly made in USA maksaa kuluttajille!

Trump propagoi kovasti työpaikkojen puolesta ja syyttää Kiinaa ja Meksikoa aiheutuneesta vahingosta, mutta teknologisella kehityksellä on myös huomattava merkitys arvioitaessa työpaikkakehitystä. Kerroin taannoin hiilikaivostyöntekijöiden määrän vähenemisestä. Teknologien kehitys on vähentänyt työpaikkojen määrää dramaattisesti kymmenien vuosien ajan. Viimeksi on otettu käyttöön vesisärötys, joka on romahduttanut työntekijöiden määrän kaivoksissa.

Työttömyys on vähentynyt vuoden 2009 noin 10 prosentista, nykyiseen 4,6 prosenttiin, joten voidaan todeta, että Kiinan tai Meksikon vaikutus on rajallinen. Työpaikkojen laatuun teollisen työn vähenemisellä on ollut vaikutusta, koska palkkaeroosio on ilmeinen teollisuustyöpaikkojen vaihtuessa palvelualan työpaikoiksi. Mutta tässäkin on muistettava, että tuonnin kotimaassa tehtyä (teollisuus)työtä syrjäyttävä vaikutus riippuu monesta eri seikasta. Obaman presidenttikauden aikana luotu 15 miljoonan työpaikan lisäys on vaikuttava saavutus, eikä Kiinan vaikutusta tässäkään mielessä kannata liioitella.

Tuontienemmyys (USA:n Kiinan kaupan vaje on 367 miljardia dollaria) Kiinasta johtuu pääosin kahdesta seikasta, kiinalaisten alhaisemmasta elintasosta (alhainen palkkataso) ja dollarin ja juanin vaihtosuhteesta. Amerikkalaiset maksavat Kiinan tuontia velkaantumalla Kiinalle (vuoden 2016 lopussa lainamäärä oli 1115 miljardia dollaria). Kiina on Japanin jälkeen Yhdysvaltain toiseksi suurin velkoja. Tämä vuorovaikutussuhde toimii keskinäisriippuvuutta lisäävänä elementtinä Kiinan ja USA:n suhteissa: amerikkalaiset saavat edullisia kiinalaisia tuotteita ja Kiina pystyy pitämään yllä yhteiskuntarauhaa bruttokansantuotteen kasvaessa nopeasti. Keskinäisestä suhteesta on haluttu tähän saakka pitää kiinni. Siksi Donald Trumpin puheet ovat herättäneet levottomuutta Kiinassa.

Ostamalla liittovaltion velkakirjoja Kiina on osaltaan vaikuttanut siihen, että korkotaso USA:ssa on näihin aikoihin asti pysynyt matalana.

Yhdysvaltain kokonaisvelka (US Gross National Debt) on tällä hetkellä hieman yli 19 000 miljardia dollaria (noin 104 prosenttia bkt:stä). Velasta USA:n sisäistä velkaa on 13 000 mrd dollaria ja Kiinalla hieman yli miljardi. Ei siis mitenkään hälyttävä tilanne, vaikka luvut koollaan saattavat hämätä.

::::::::::::::::::::::::::

Taloussanomien erikoistoimittaja Jan Hurri toteaa kolumnissaan, että jos Trump onnistuu vaihtotaseen alentamispyrkimyksissään, niin suuri osa maailman maista kärsii seuraamuksista: ”Jos Yhdysvaltain vaihtotase äkisti vahvistuu, kärsivät ensin ja eniten raskaissa dollariveloissa painivat kehittyvät taloudet, kuten Turkki, mutta heti perään alkavat suurten ylijäämäisten vientimaiden, kuten Saksan, Kiinan ja Japanin, vaikeudet”. Ja vientiriippuvainen Suomi on kärsijöiden joukossa heti seuraavassa ryhmässä.

Vaikka Donald Trump ei välittäisikään, mitä muille maille tapahtuu, hän joutuu ottamaan huomioon sen, että muualle aiheutettu taantuma kiertyy helposti myös Yhdysvaltoihin. Trump saattaa luottaa USA:n kotimarkkinoiden vahvuuteen, mutta tapaus Kiina osoittaa, että Yhdysvallat on riippuvainen ulkomaista. Vai onko aikomus siirtyä tykkivenediplomatiaan?

Trump tuntuu toimivan maan johtajana yritysjohtajan tavoin. Jos kaikki toimet toteutuvat, jotka hän on puheissaan tuonut julki, kertyy yhtälöön valtava määrä tuntemattomia elementtejä. Riskien realisoitumista en lähde edes arvailemaan.

Sivutuotteena Trump vaikuttaa illiberaalin hallinnon menestykseen lyödessään kiilaa länsimaiden väliin. Olemme siirtymässä itsekkäästi ajattelevien kansallisvaltioiden maailmaan. Kosto muun muassa EU:n epäonnistumisista tuntuu kohtuuttomalta. Jakautuuko Eurooppa lopullisesti liberaaleihin ja illiberaaleihin demokratioihin?