V niin kuin valehtelu

Donald Trump on vihdoin myöntänyt Yhdysvaltain vaaleihin kohdistuneen hakkeroinnin tapahtuneeksi tosiasiaksi. Nyt hän ilmoittaa julkistavansa hakkeroinnin vastaisen suunnitelman 90 päivän kuluessa, varmaankin tiedusteluviranomaisten suosituksesta.

Nytkin hän ehti syyttää noitavainoista kaikkia niitä tahoja, jotka olivat todenneet hakkeroinnilla olevan vankat todisteet. Vasta pakon edessä hän oli valmis myöntämään tapahtuneen.

Tähän Trumpin möläyttelyyn ja taktikointiin olemme tietysti jo tottuneet, vaikka siihen ei pitäisi tottua.

Trumpin päätarkoitus on ollut tietenkin hänen kyseenalaisin keinoin saavuttamansa vaalivoiton suojaaminen. Hakkeroinnin avulla pyrittiin oikeasti vaikuttamaan vaalitulokseen. Oliko sillä todellista vaikutusta vaaleissa? Tätä on vaikea todistaa, mutta eräät aihetodisteet saavat epäilemään, että manipuloinnilla on ollut vaikutuksensa.

Suurin syy epäilyyni, että ulkopuolisessa vaikuttamisessa on onnistuttu, on amerikkalaisen äänestäjän lapsellinen usko vainoharhaisiin salaliittoteorioihin ja käsittämättömän herkästi hyväksyttyihin valheviesteihin, joita syytävät sekä kotimaiset että ulkomaiset trollitehtaat. Jos kadulla kävelevä sivistynyt ihminen uskoo valhekoneiston viestiä, että ilmastonmuutos on kiinalaisten keksintö amerikkalaisen teollisuuden kilpailukyvyn tuhoamiseksi, ja että Hillary Clinton on tappanut yhdeksän ihmistä, niin taistelu faktojen puolesta alkaa olla toivotonta.

Pääosassa valheiden levittämisessä ovat toki olleet amerikkalaisten omat valhetehtaat. Kysymys on kombinaatioista, jossa osasina olivat Clintonia vastustaneet amerikkalaisten omat valhemediat, palkatut trollit ja hakkeroijat, ulkovaltojen tiedustelupalvelut, Wikileaksin kaltaiset paljastussivustot ja niin edespäin. Tämän keitoksen osaelementtien painoarvoista voi esittää vain arvailuja.

::::::::::::::::::

On sanottu, että osa amerikkalaisista on kärsinyt elintasotappioita kymmenien vuosien aikana harjoitetun politiikan ja globalisaation takia ja ovat siksi katkeria establishmentille ja poliittiselle eliitille. Näin asia lieneekin. Tästä on kuitenkin vielä pitkä matka valheellisen propagandan hyväksymiseen tapahtuneella herkkyydellä.

Oma tulkintani on, että kysymys on amerikkalaisen unelman ja todellisuuden kohtaamattomuudesta. Esimerkiksi teollisuuden kansantuoteosuuden painuminen lähelle 10 prosenttia on johtanut teollisuustyöväen vähentymiseen ja siirtymiseen aiemmin hyvin palkatuista tuotannollisista tehtävistä heikosti palkattuihin palvelualan tehtäviin. Tämä on osittain karkea noudatetun politiikan virhe, jota ei ole haluttu korjata esimerkiksi koulutusta uudelleen suuntaamalla. Markkinat ovat saaneet ratkaista ja ne eivät ole läheskään aina oikeassa. Tätä ongelmaa Trump käytti häikäilemättömästi hyväkseen alkaen puhua paluusta johonkin sellaiseen aikakauteen, johon ei ole paluuta. Tässä on kysymys historian toistumisesta: höyrykoneita yritetään symbolisessa mielessä ”särkeä” niiden tuotantoa tehostavan vaikutuksen ehkäisemiseksi.

:::::::::::::::::::::::

Koko vaali oli täynnä omituisuuksia. Ensinnäkin toisen osapuolen jatkuva valehtelu vastustajan nujertamiseksi oli ennen kuulumaton pyrkimys mitätöidä vastaehdokkaan pääsy presidentiksi. Kamppailu jää historiaan käsitteistä ”post truth era” ja ”fake news”. Molemmat käsitteet olivat vaalikampanjan tuliaisia julkisuuteen. Vaikka käsite ”totuuden jälkeinen aika” onkin tyypillistä median paisuttelua, ei kannata unohtaa tapahtuneen syvempää merkitystä. Valheella vaikuttaminen läpäisi kaiken kritiikin, ml. faktantarkistajat, kummallisen helposti. Muunnellulle totuudelle tai suoranaiselle petokselle ikään kuin antauduttiin. Onko tässä periaatteellista eroa Hitlerin Saksan valhekampanjaan? Syyllisiä ongelmiin leimattiin etniset ryhmät ja aggressiivisesti käyttäytyvät kilpailijat.

Kaiken kaikkiaan muutos on ollut hämmentävä.

Otetaan tähän vertailu Watergaten ”kauhuajoilta”, 1970-luvun alkupuolelta. Opin tuolloin tuntemaan Yhdysvallat sananvapauden väärinkäytöksiä äärimmilleen torjuvan valtion perikuvana. Tämä tuli esille esimerkiksi kuluttajansuojakysymyksissä.

Mitä ihmettä, eikö Watergate ollutkaan amerikkalaisen poliittisen kulttuurin pohjanoteeraus? Olihan se sitäkin, mutta paljon oleellisempi asia on, miten tämä valheen hirviö nujerrettiin sananvapaudesta ja lehdistönvapaudesta kumpuavalla tarmokkaalla työllä. Nyt ajat ovat toiset: valehdella saa, varsinkin jos jää kiinni valheesta!

Minun täytyy luottaa siihen, että historia jatkuu ja paluu puhdistavaan itsekritiikkiin läpäisee paksun valhekerrostuman. Nyt käytyjen presidentinvaalien yhteydessä äänestäjän ”kuluttajansuoja” oli pelkkä tyhjä veruke. Mitä tahansa sai sanoa. Erotan tässä jyrkästi Hillary Clintonin tosiasioiden muuntelun Trumpin valehtelusta. Trump oli valhekoneistonsa primus motor. Clintonin kohdalla oli kysymys ensi sijassa hänen kannattajiensa ylilyönneistä.

Kun Trump ei enää voi torjua hakkerointia keksittynä panetteluna, ”puhdistaa” hän valintansa sillä, että Venäjällä ei ole ollut mitään vaikutusta itse vaalitulokseen. Miten tekopyhää saivartelua! Laura Saarikoski kolumnissaan ”Venäjän varjo jää Trumpin ylle” (HS 8.1.2017) jatkaa osin samaa linjaa todetessaan, että venäläishakkerit eivät sekaantuneet itse äänestykseen tai ääntenlaskentaan. Ei äänestysteknisiin ratkaisuihin puuttumattomuus ole mikään vapautus – monilla eri tavoilla - vaaleihin sotkeutumisen hävyttömyydestä!

Mikä tässä on periaatteellisesti vialla? Se, että tapahtuu kulttuurimuutos: totuus on vain muokattava suure. Suurempi valhekoneisto lyö pienemmän. Venäjän hakkeroinnissa oli kysymys siitä, että naiiveja amerikkalaisia jymäytettiin, koska venäläinen valhekoneisto oli tehokkaampi ja pelisäännöt on korkealla taholla säädetty häikäilemättömiksi.

Ovatko liberaalit demokraatit ylimielisiä? Hävisivätkö demokraatit vaalit tämän takia? Yleiset hokemat harvoin sisältävät totuuksia. Voidaan sanoa, että sekä republikaanien että demokraattien vallanpitäjät aliarvioivat Trumpin menestymismahdollisuudet, mutta tähdellisempää oli Trumpin omien menettelyjen sinisilmäinen hyväksyminen.

Trumpilla on tuskainen työ myöntää hakkerointi ja valehtelu ja samaan aikaan kieltää vaalin lopputulokseen vaikuttaminen. Minulle vaalin lopputulokseen vaikuttaminen on varmistamista vaille valmis fakta. Ja vaalin lopputuloksen muuttuminen olisi vaatinut vain muutamien kymmenien tuhansien äänien äänisiirtymän ehdokkaalta toiselle joissakin avainosavaltioissa. Clintonin osaksi jäi hävitä taistelu lähes kolmen miljoonan äänen äänienemmyydestä huolimatta.

Liberaali demokratia on vaurioitunut pahasti. Sitä uhkaavat autoritääriset voimat sekä ulkoa- että sisältäpäin. Saska Saarikoski totesi oikein HS-kolumnissaan 8.1.2017 ”Sharia, Putin ja muut vapauden viholliset”, että ”sääntöpohjainen maailmanjärjestys luotiin demokratian turvaksi, mutta myös sitä rajoittamaan”. Nyt demokratian viholliset yrittävät myyräntyöllään vahingoittaa vuosikymmenien aikana pystytettyä, mutta hauraaksi osoittautunutta rakennelmaa.