Sisäiset trollit ja ulkoiset trollit

Presidentinvaalit lähestyvät ja taistelu ulkopoliittisesta agendasta käy mielenkiintoiseksi. Itse asiassa meillä pitäisi olla tulossa yhdet kaikkein rauhallisimmista vaaleista. Siksi tuntuu hieman hämmentävältä, että nyt halutaan terävöittää ulkopoliittista keskustelua nimenomaan vastakkainasettelua kärjistämällä.

Entinen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen on juuri julkaissut muistelmateoksen Moskovan lähettiläsajoiltaan (2012-2016) ja ryhtyi agitoimaan kirjassaan Natoon liittymistä. Hän vetoaa turvallisuustilanteen kiristymiseen johtuen Ukrainan sodasta. Venäjän reaktioita dramatisoidaan hänen mukaansa perusteettomasti.

Myös aiemmin tänä syksynä arvioimani Jukka Tarkan muistelmateos kuuluu Natoon liittymistä aktivoivaan kirjallisuuteen. Minun argumenttini ovat täysin toisenlaiset. Ensinnäkin haluan irrottaa Ukrainan yhteyden Baltiaan tai Suomeen. Kysymys ei ole mistään München 1938 -syndroomasta. Venäjän etelärajan tapahtumilla on aivan oma logiikkansa. Ukrainan ja muiden Etelä-Venäjään rajoittuvien alueiden yhteys Itämeren tilanteeseen on vain karkean välillinen ja liittyy yleisellä tasolla suurvaltojen epästabiileihin suhteisiin. Mitään välitöntä konfliktinvaaraa ei ole näköpiirissä.

Toinen yhtä merkittävä syy on, että Suomen ja Venäjän suhteet eivät ole millään tavalla kehnot enkä näe niiden muuttuvan sellaisiksi ainakaan lähiaikoina. Päinvastoin Suomen ja Venäjän suhteet ovat niin hyvät kuin ne tässä tilanteessa voivat olla. Ei siis ole mitään syytä dramatisoida suhteiden kehitystä ottamalla mukaan poliittiseen asetelmaan uusia elementtejä, kuten Nato – siis uusia riskejä, jotka voivat jossain vaiheessa konkretisoitua.

Kuulun niihin, joiden mukaan meillä on juuri nyt historiaulottuvuudella tarkasteltuna tavattoman tasapainoiset ulkoiset suhteet, kunhan emme niitä itse horjuta omilla toimenpiteillämme.

Isoihin ongelmiin joudutaan vain siinä tapauksessa, että syttyy laaja alueellinen konflikti. Siitä Suomen on vaikea pysyä irti. Sellainen on kuitenkin erittäin epätodennäköinen. Suomen oma uskottava puolustus on tae, ettei Suomesta tulee läpimarssin kohdetta myöskään laajemman konfliktin olosuhteissa. Myös presidentti Niinistön kanta on ollut, että vain laajoissa sotilaallisissa jännitteissä Suomella on tartuntavaara konfliktiin.

Niinpä liittoutuminen on epäajankohtainen asia. Päinvastoin Suomen pitää keskittyä täysiaikaisesti rauhantyöhön.

Minua kiusaa Himasen teoksessa yksityiskohtaiset kuvaukset, mitä tapahtui hänen matkoillaan laajassa Venäjän maassa. Hän on kokenut kiusaamista ja vahtimista matkojensa yhteydessä. Tällaisilla puheilla ei kuitenkaan Natoa voi perustella. Arvo Korsimo ja Lauri Sutela ovat kertoneet Neuvostoliiton aikaisista matkakokemuksistaan vastaavista venäläisten mykkäkouluista tai kiusaamisista. Ei kannata - ulkopolitiikan ollessa kysymyksessä - sotkea isoja asioita ja pieniä asioita keskenään.

Helsingin Sanomat otsikoi 28.10.2017 ”Suomi varautuu Venäjän vaalivaikuttamiseen”. Kirjoituksessa käydään läpi ”Valtiollisen turvallisuuskomitean ennakointiverkoston” muistiota koskien niitä keinoja, joilla Venäjä voi vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin. Turvallisuuskomitea toimii puolustusministeriön yhteydessä, joten sillä lienee puolustusministeri Niinistön hyväksyminen. Muistio perustuu komitean käyttämän asiantuntijaverkoston mielipiteiden koosteeseen.

Asiantuntijaverkoston nimiä ei kerrota.

Muistiossa on komitean pääsihteerin Vesa Valtosen mukaan kysymys ”keskeneräisestä työpaperista”.

Huomiota herättää, että jos kysymys on ”keskeneräisestä työpaperista”, niin miksi se julkaistiin, kun kerran lopullinen esityskin on käsitykseni mukaan tarkoitettu vain viranomaiskäyttöön?

Maan suurimman sanomalehden rooli on tässä kummastuksen kohteena.

Kuvaavaa on, että Helsingin Sanomat ei alun perin referoidessaan komitean käyttämien asiantuntijoiden johtopäätöksiä millään tavalla kommentoinut sen yhdeksänkohtaista pelottelulistaa, jonka luettelemat uhkatekijät ulottuvat ”presidentin vaalien voittajan avustamisesta” ”salamurhaan tai terrori-iskuun”. Mikä tässä on tarkoitus? Suomihan mielletään ikään kuin kehittymättömäksi ei-demokraattiseksi ja korruptoituneeksi valtioksi, jossa vaalit voidaan sabotoida muutamalla yksinkertaisella keinolla. Heikoilla on luottamus demokratiaan!

Komitean asiantuntijat aliarvioivat Suomen kansalaisten tietomäärää ja kykyä ymmärtää potentiaalisia uhkia. Kyllä kansalaiset osaavat ajatella ihan omilla aivoillaan. Kun sanon näin, en tietenkään kiellä, etteikö vaaleihin vaikutettaisi jollain tavoilla. Minulle ei ole vain selvinnyt, mitä vaikuttamisella aiotaan saada aikaan. Sekasortoa? Epäjärjestystä? Miten tämä palvelee Venäjän intressejä? Kenen puolelle Venäjä kävisi tilanteessa, jossa vaaleissa on vain yksi suosikki?

Hesarissa julistetaan, että komitean mukaan tärkein Venäjän vaikuttamiskeino on ”nostaa Kremlin suosima ehdokas Suomen presidentiksi”. Entä jos Suomen kansa ja ”Venäjä” ovat samaa mieltä siitä, kuka pitäisi valita presidentiksi? Eihän tästä puutu enää kuin väite, että venäläiset pyrkivät kohdistamaan kovan painostuksen Nato-mieliseen presidenttiehdokkaaseen Nils Torvaldsiin, jotta tämä Olavi Hongan malliin luopuu ehdokkuudesta! Näistä taitaakin tulla jännät vaalit.

Joskus tulee mieleen, kumpi aiheuttaa enemmän ongelmia, ulkoiset trollit vai meidän oma turvallisuuskomiteamme (huh, mikä nimi!). Presidentti Niinistö kehotti hybridiuhkien osaamiskeskuksen avajaisissa lokakuun alussa kylmäpäisyyteen ja varoitti suoranaisesta alarmismista eli Venäjään liittyvien uhkien liioittelemisesta: ”Joskus lietsomme informaatiosotaa niiden puolesta, joita vastaan olemme sen alun perin tarkoittaneet”, totesi Niinistö.

Niinistön varoitukset kaikuivat kuuroille korville. Turvallisuuskomitea sortui heti perään ”alarmismiin”, hätävarjelun liioitteluun. Komitean pääsihteeri Vesa Valtonen kommentoi STT:n (toivottavasti rahoitus STT:n toiminnan jatkamiseksi löytyy, sitä nimittäin tarvitaan) haastattelussa, että komitea on ”moniääninen työryhmä”, jonka tehtäviin kuuluu listata ”mustia joutsenia ja villejä kortteja” (ei siis mustia hevosia). Lopulta Valtonen tuntuu itsekin epäuskoiselta joutuessaan kommentoimaan komitean asiantuntijoiden esityksiä: hän viittaa Ilkka Remeksen fiktioihin kommentoidessaan kaikkein mielikuvituksellisimpia spekulaatioita. Hän ei pidä itsekään järkevänä sitä, että komitean käyttämät asiantuntijat spekuloivat salamurhilla.

Parhaillaan käytävällä ”keskustelulla” näyttää olevan yksi päämäärä, Suomen kiinnittäminen Natoon lujin sitein. Nyt tarvitaan vastavoimien terästäytymistä.

PS

Sen jälkeen, kun kirjoitin yllä olevan tekstin käytiin ensimmäinen presidenttiehdokkaiden vaaliväittely, jossa presidentti Niinistö käytti nimenomaan ilmaisua trollitoiminta turvallisuuskomitean eksperttien esittämistä uhkakuvista.

On käynyt ilmi, että Helsingin Sanomat on ollut aloitteellinen ”keskeneräisen muistion” julkaisemisessa. Toinen mahdollisuus on, että muistio on vuodatettu Helsingin Sanomille. Joka tapauksessa muistion julkitulo Hesarissa on lehden Nato-myönteisen linjan mukainen.

Tällaisilla menettelyillä pyritään vaikuttamaan presidenttiehdokkaisiin ja äänestäjiin provosoivassa mielessä.

PS

Muistion puolustajien viimeinen veto nähtiin sitten A-studiossa (Markku Mantila ja Jarno Limnell) 31.10.2017, jossa koko muistion herättämää kohua vähäteltiin ja annettiin ymmärtää, että ehkä ilman salamurhakohtaa se on aivan asiallinen luettelo uhkatekijöistä. Annettiin ymmärtää, että presidentti ja muut ehdokkaat olivat ärtyneet turhasta. Meillä vallitsee juopa vastuuntuntoisten presidenttiehdokkaiden, kriittisesti ajattelevien tavallisten kansalaisten ja ns. asiantuntijaeliitin kesken.