Presidenttiehdokkaat kilpasilla

Presidentinvaalit ovat tammikuun 28. päivä ja ehdokkaiden väliset väittelyt ovat kuumimmillaan….. No, leikki leikkinä, rauhallista on ollut. Aina kerkeä media alkaa osoittaa kyllästymisen merkkejä, jos jotain ei tapahdu ja pian. Venäläisten kauan kaivatut trollit ovat olleet kumman hiljaa. Huomauttaisin tähän, että Suomi on niitä harvoja maita, jossa valtionpäämies voidaan valita ilman dramatiikkaa. Tämä on ansio sinänsä: suomalainen demokratia toimii.

Taitaa olla niin, että vain Paavo Väyrysen onnistuminen kortinkeräyksessä voi tuoda tietynlaista dramatiikkaa vaaleihin, ei sen takia, että lopputulos muuttuisi, mutta kai Väyrynen keksii jotain vinkeää, joka ärhäköittää porukan. Ainakin hän tulee tarttumaan oljenkorteensa, joka on muiden haastaminen. Pelinpoliitikkona hän keskittynee etsimään muiden varustuksesta aukkoja.

Tunnustan, että en ole seurannut aktiivisesti ehdokkaiden väittelyjä. Jotenkin on syntynyt kuva, että tunnen ehdokkaat nyt ja aiemmin esitettyjen mielipiteiden pohjalta niin hyvin, että ajoittainen vilkaisu väittelytilaisuuksiin ja lehtien seuranta tuovat riittävän määrän tietoa.

Kun kuuntelee ehdokkaiden Nato-kantoja tulee mieleen, että ylivoiminen enemmistö joutuu ottamaan Suomen kansan suuren enemmistön mielipiteen huomioon eikä uskalla profiloitua liittoutumisen kannattajaksi yhtä ehdokasta lukuun ottamatta.

Eniten minua ärsytti Pekka Haaviston mielipide viimeisimmässä väittelyssä, jossa hän ylemmyydentuntoisesti totesi kansalaisten olevan kyvyttömiä sanomaan mielipiteensä mahdollisessa kansanäänestyksessä, koska ihmiset ovat trollien vaikutuksen piirissä. Miten aliarvioivaa puhetta presidenttiehdokkaalta!

Historia opettaa, että suomalaisten mielipiteitä ei helposti heiluteta ilman kunnon argumentointia. Siihen eivät pysty trollit lännestä eikä idästä. Ihmettelin, kun kukaan ei oikein reagoinut Haaviston puheenvuoroon, ei edes taktisista syistä, kun olisi voinut profiloitua kansalaisten puolestapuhujaksi trollipelottelua vastaan.

Jo EU-kansanäänestys vuonna 1994 ja sitä seuranneet gallupit ovat osittaneet kuinka vakaita suomalaiset ovat kannoissaan. EU-vaaleissa 56,9 prosenttia äänestäneistä kannatti EU:hun liittymistä. Kannatusmittaus vuonna 2016 tuotti tulokseksi, että EU-kannatus on säilynyt ja vakiintunut (56 prosenttia). Ei ole syntynyt vaikutelmaa, että kansalaisten mielipide heiluu tuuliviirimäisesti, ei sinne päinkään.

Naton kannatus mielipidetiedusteluissa osoittaa myös, että eliitin (media ja muu eliitti) kanta ei vaikuta suomalaisiin. Onko tosiasiassa niin, että kansan mielipidettä ei haluta kuulla, koska se on poliittisen eliitin omien tavoitteiden vastainen. Kansanäänestyksen vastustajat pelkäävät äänestyksen lopputulosta eikä suinkaan trollivaikutusta.

Olen kyllä sitä mieltä, että kansanäänestyksellä ei ole kiirettä, koska tilanne mielipidejakauman osalta on niin selvä eikä liittoutumiskysymys ole muutenkaan ajankohtainen.

Mitä tulee trolleihin niin sotien aikaan testattiin venäläisten Moskovan Tiltu -propagandan tehoa ja osoittautui, että vastarinta vain tiivistyi kansalaisten keskuudessa. Epäilen, että venäläiset miettivät kahteen kertaan ennen kuin lähtevät liikkeelle. Mitä heillä on voitettavaa? Päinvastoin sympatiaa tulee - jos tulee – kun he antavat suomaisten käydä vaalit rauhassa. Aika näyttää, mitä tapahtuu.

Suomalaisten trollisieto on korkealla tasolla. Se pitäisi kaikkien presidenttiehdokkaiden tiedostaa.

Toinen iso asia johon haluan puuttua on Suomen asema lännessä, ei siis läntisenä etuvartiona, vaan osana länsimaita. Liberaali demokratia on maassamme kiveen hakattu periaate. Olemme jostakin syystä aiheuttaneet itsellemme kauhean trauman, kun meidän on koko ajan toistettava itsellemme, että olemme osa länttä. Kyllä muut maat uskovat sen vähemmälläkin. Eliitin itsetunto on hämmentävän heikko.

Toinen näkökohta on, että teeskennellään ”länsimaisuuden puutetta” ja ajetaan tämän varjolla Suomea sellaisiin liittoutumisratkaisuihin, joita emme tarvitse, tai jotka käyvät meille kalliiksi. Tönkkösuolatut Nato-friikit ovat kauhistuneita, kun Suoni ei liity ”kaikkiin niihin yhteisöihin”, joilla voimme todistaa olevamme oikeasti länsimaa. Miten läpinäkyvää ja tarkoitushakuista toimintaa!

Presidenttiehdokkaat eivät ole korostetusti lähteneet mukaan eliitin juoksupojiksi ja -tytöiksi lännettämään Suomea, vaan ovat säilyttäneet vakaan harkinnan.

Helsingin Sanomien vasemmisto-oikeisto ja konservatiivi-liberaali -nelikentässä presidenttiehdokkaat ovat kovasti pakkautuneet vasemmisto-liberalismi -neljännekseen, jopa hämmästyttävässä määrin. Ainoastaan perussuomalaisten ehdokas yrittää profiloitua muista erilleen.

Toisaalta suomalainen konsensus, hyvinvointiyhteiskunta ja kansalaisyhteiskunnan yleinen kunnioitus ovat painaneet vaa´an tällaiseksi. Silti selkeän oikeistoliberaalin ja oikeistokonservatiivisen ehdokkaan puuttuminen hämmentää, jos verrataan Suomea muihin länsimaihin. Samoin vasemmistokonservatiivien heikko kannatus ehdokkaissa yllättää. Onko kysymyspatteri arvo- ja ideologia-asteikolla kalibroitu oikein?

Konservatiivisilta aatteilta on puuttunut laaja tuki sen jälkeen, kun kokoomus luopui – 1960-luvulla – ”dynaamisesta konservatismista” ja liberalisoitui vähitellen. Myös keskustapuolueessa on ollut vahva konservatiivinen siipi, joka on hiljalleen hiipunut. Uutta konservatismia edustavat lähinnä perussuomalaiset ja siniset. Konservatiivinen vasemmisto taisi tuhoutua SKDL:n myötä. Nykyinen vasemmistoliitto pyrkii liberaaliuden airueksi. Kaiken kaikkiaan ehdokkaiden ylivoiminen enemmistö pakkautuu arvo- ja ideologianelikentässä hyvin lähelle keskikohtaa, joka vaimentaa ääripäiden merkitystä. Keskeltä on lyhin matka joka suuntaan ja siitä on hyvä kerätä ääniä.

Verrattuna nykyhallituksen linjaan, joka edustaa oikeistoliberalismia, ero presidenttiehdokkaisiin on merkittävä. Mutta nyt tavoitellaankin kaikkien äänestäjien ääniä. Puoluepukarius on painettu taustalle. Se selittää paljon presidenttiehdokkaiden arvoista ja ideologisesta suuntautumisesta. Presidenttiehdokkaat ovat siis muuntautuneet ehdokasrooleihin, jolloin he jossain määrin poikkeavat poliitikkorooleistaan.