Valittujen Palojen medialinjaukset

Reader`s Digestin eli Valittujen Palojen kansainvälisten painosten päätoimittaja Raimo Möysä esittää Helsingin Sanomien haastattelussa 20.12 2012, että lehdissä objektiivisuus on vanhanaikainen tavoite. En ole samaa mieltä.

Meillä on jo netti, joka tarjoaa mielipiteitä joka lähtöön. Netin yleisöpalstat ovat täynnä nimimerkkien takaa lauottuja mielipiteitä. Ns. laatulehdistö – sikäli kun sillä tarkoitetaan objektiivisuuteen pyrkimistä – on siis pois muodista.

Möysän käsitys on hyvin amerikkalainen. Hänen linjansa johtaa ongelmaan, mikä Yhdysvalloissa on jo pitkään havaittu: median kenttä on polarisoitunut: konservatiivit ja liberaalit ovat jakaneet mediakentän. Tästä on seurannut ilmiö nimeltä fact check-tiedotusvälineet. On siis syntynyt ”kanavia”, jotka vahtivat esitettyjen asioiden oikeellisuutta. Tämänhän pitäisi olla hyvä asia! Näennäisesti se onkin, mutta on muistettava, että sen taustalla on täysin subjektiiviseen tietoon perustuva uutisointi. Tämän tyyppinen asenteellinen uutisointi pakottaa tarkistamaan tiedot.

Möysä listaa lehdistössä nousussa ja laskussa olevia trendejä: nousussa ovat mm. luotettavuus ja laskussa objektiivisuus! Eivätkö nämä liity kiinteästi toisiinsa? Jos eivät, niin silloin Möysän täytyy tarkoittaa, että kukin uutisoinnin/keskustelun osapuoli tuo esille omaa kantaa puolustavat (luotettavat?) mielipiteet ja vain ne, ja muut keskustelun osapuolet huolehtikoon, että heidän kantansa tulee esille samalla tavalla yksipuolisen luotettavasti! Vaikeaksi menee.

Yhdysvalloissa on edetty pitkälle polarisoituneessa ajattelussa: on konservatiivien

TV-kanavia ja liberaalien TV-kanavia. Seurasin kerran hyvin tunnetun radioäänen äärikonservatiivisen Rush Limbaughin radio-ohjelmaa, jossa ohjelman kuuntelijat saivat esittää mielipiteensä esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnasta. Ohjelmaan soittanut naishenkilö puolusti eurooppalaistyyppistä hyvinvointimallia. Limbaughin raivo kasvoi sitä mukaa kun nainen argumentoi mielipiteitään. Väittely päättyi häkellyttävällä tavalla, kun Limbaugh täysin malttinsa menettäneenä huusi eläimellisellä äänellä: ”pois akka puhelinlinjoiltani!”. Möysän ajattelun eräs seuraus on mielipideilmaisun polarisoitumisen kiihdyttäminen: keltään ei oikeastaan vaadita pyrkimystä tasapuolisuuteen.

Laskussa on Möysän mukaan luottamus hallitukseen. Perin amerikkalainen ilmiö tämäkin. Mielestäni se ei ole edes tuore trendi, vaan jo iät ja ajat vaikuttanut. Jos käsitystä laajennetaan, niin silloin tarkoitetaan – paitsi poliitikkoja – niin koko viranomaistoimintaa. Viranomaisten ajatellaan tämän filosofian mukaan peittelevän omia laiminlyöntejään esim. onnettomuustapauksissa. En usko, että skandinavian maissa tämä olisi yleinen trendi, vaikka virkavalta koville erilaissa paineissa joutuukin.

Valitut Palat ei ole koskaan pyrkinytkään objektiivisuuteen, vaan levittämään amerikkalaisuuden ilosanomaa pidäkkeettömästi. Lehden tarinat on tehty saman kaavan mukaan: ensin on vähän vaikeaa, sitten seuraa pyristely ulos vaikeuksista ja lopputuloksena on onnellinen loppu. Jutut päättyvät samalla tavalla kuin Prinsessa Ruusunen -sadussa: elämä ei ole jatkumo, vaan sillä on onnellinen päätepiste. Tietysti monet ihmiset pitävät tällaisista yksinkertaisista kaavanmukaista tarinoista, aikuisten saduista.

Vastenmielisintä on, kun tällainen guru tulee Suomeen kertomaan, että tämä mediatouhu on meillä vanhanaikaista. Edellisen kerran amerikkalaiset tulivat meille kertomaan vanhanaikaisuudestamme rahamarkkinakriisin alla: meillä ei oikein osattu näitä uusia rahoitusinstrumentteja.

Näin puhuu mies jonka ainoa tarkoitus on löytää yleisön mieltymysten yhteinen nimittäjä. Eli siis myydä lehteä niin paljon kuin ikinä mahdollista. Tämä on yksipuolinen lähtökohta. Laatulehdistöä tarvitaan jatkossakin. Toivottavasti sille, ja digitaalisille versioille siitä, löytyy jatkossakin tarvetta. Valitettavasti näen yleisön pilkkoutuvan erilaisiin pienryhmiin, joilla jokaisella on suosikkinsa. Eikö tämä ole demokratiaa ? Kyllä on, mutta toivoisin silti, että yleissivistyksen tarjonta pitäisi pintansa. Pidän tämän aatteen kohtalaisina esitaistelijoina esimerkiksi Helsingin Sanomia ja New York Timesia.

Mikään uusi trendi ei ole myöskään ”tavallisten ihmisten tarinat”, vaikka Möysä yrittää näin väittää, onkohan Möysä hieman vanhanaikainen? Jos Valitut Palat taistelee tupakanpolttoa, huumeiden käyttöä ja liikalihavuutta vastaan, ei minulla ole mitään tällaista yksipuolista propagandaa vastaan.

Paul Krugman kiinnitti huomiota joitakin aikoja sitten käsitteeseen, jolle hän antoi nimen balance cult (käännös voisi olla ”tasapuolisuuskultti). Hän tarkoitti, että jos TV:stä tulisi dokumentti maapallon muodosta, niin siinä haastateltaisiin ihmisiä, jotka pitävät maapalloa joko litteänä tai pallona. Dokumentin loppuyhteenvetona sitten todetaan ”puolueettomasti”, että ”maapallon muodosta on erilaisia käsityksiä”. Kenenkään tunteita ei haluta loukata, muodostavathan he suuren yleisön. Tällä esimerkillä voitaneen viitata Möysän ajatteluun jakautuneesta totuudesta. Erilaisten totuuksien salliminen ylittää kirkaasti tieteen järkevyydelle asettamat rajat. Tällainen ”poikkitieteellisyys ” meitä siis uhkaa.