Kirjastossa

Olen kirjaston (kirjastojen) suurkuluttaja. Nykyaikainen kirjasto on monipuolinen manuaalisen ja sähköisen palvelun yhdistelmä. Kirjoja, tallenteita ym. voi tilata lähialueen kirjastoista ja esimerkiksi yliopistojen kirjastoista. Kotoa käsin pääsee käsiksi uutuuksiin, uusimaan lainat ja jne. Kirjasto on paikka, jossa voi tutustua uusiin kirjoihin. Monasti teen niin, että lainaan ensin kirjan ja kun totean sen hyväksi, ostan heti perään.

Nykyaikaisen sanonnan mukaan kirjasto on jaetun läsnäolon paikka. Elinkeinoyhteyksistäni muistan käsitteen yhteinen olohuone. Sillä tarkoitettiin esimerkiksi keskustaajamassa olevaa viihtyisää keskuskatua kahviloinen ja kaupan palveluineen. Jaettu läsnäolo ja yhteinen olohuone ovat saman asian eri puolia Ihmiset viihtyvät paikoissa, joissa voivat olla yksin, mutta ryhmässä. Kun seuraa ostoskeskuksessa ihmisvirtaa, huomaa miten asiakas yksin tai kaverin kanssa kulkee asiakaspaljouden keskellä etsien jotain hakemaansa tai tehdäkseen heräteostoksen. Silloinkin ollaan yksin ryhmässä. Ihmiset usein moittivat ruuhkaa, mutta kuitenkin menevät ruuhkaan. On kiva olla siellä, missä muutkin ovat.

Samaa ilmiötä pohditaan kirjastojen osalta. Jotkut pelkäävät, että sähköiset palvelut tyhjentävät kirjaston, mutta nyt näyttääkin siltä, että ihmiset haluavat kirjastosta sosiaalisen kanssakäymisen paikan. Halutaan siis olla muiden ihmisten kanssa ryhmässä kirjastossakin.

Kauppa on osin siirtynyt verkkokauppaan. Kyseessä on sama ilmiö kuin kirjastoissa sähköisten palvelujen osalta. Tässäkin näkisin niin, että ihmiset kokevat tietyn turvallisuuden tunteen nähdessä muiden ihmisten tekevän samaa kuin mitä itse tekee.

Kirjastossa on erityinen tunnelma. Mieleiseni kirjasto on ehkä kaikkein modernein kirjasto tällä hetkellä, Kaisa-kirjasto Helsingin Kaisaniemessä. Jo aulan kirjakahvila saa meikäläisen täysin vastustuskyvyttömään kuntoon. Myönnän monasti miettiväni, mitähän tuokin kahvikupposen ääressä istuva ihminen juuri nyt ajattelee. Syntyy vapautunut tunnelma, jossa ihmiset juttelevat keskenään. Joukko on kansainvälistä. Nautin kuunnella keskustelua, jossa ihmiset vaihtavat kuulumisia englannin tai jollakin muulla kielellä.

Kaisassa tuntuu samalta kuin monasti Akateemisessa kirjakaupassa, olet sivistyksen ja tiedon keskellä samanhenkisten parissa. Luojan kiitos suomalaiset ovat vielä kirjaihmisiä.

Kun käyn kuntosalilla ja muiden liikuntaharrastusten parissa havaitsen haastatellessani ihmisiä, että kuntosalilla ei todella näytä käyvän kirjaihmisiä. Joku tunnustaa lukeneensa kirjan joskus lapsuudessaan. Olenko jonkinlainen hybridi: tykkään liikunnasta ja lukuharrastuksesta – olenko siis omituinen?

Kirjastot ovat muuttumassa monipalvelupaikoiksi: on hiljaista tilaa, puolihiljaista tilaa ja hälisevää tilaa. Kirjastosta saa nykyisin myös lainata mitä merkillisimpiä esineitä, työvälineitä, ym. Miksikä ei? Joskus häiritsee, kun ihmiset juttelevat keskenään kovaäänisesti ikään kuin olisivat tavaratalossa – ehkä he ajattelevatkin niin ? Tai kun kännykkä soi, vastataan tottuneesti huomioimatta, että ollaan kirjaston hiljaisessa tilassa.

Britanniassa on Big Society -käsitteen innoittamana ryhdytty korvaamaan kirjastovirkailijoita vapaaehtoistyöntekijöillä (tai osuuskuntatyyppisillä ratkaisuilla). Voihan näissä olla puolensa, mutta epäilen, että pelkkä into ei riitä. Arvostan kirjastojen ammattitaitoisia työntekijöitä. Emmekö voisi pysyä tässä meidän ikiomassa Great Society -mallissa?