lauantai 12. tammikuuta 2013

Tähän on tultu: biljoonakolikko

Yhdysvalloissa on tehty esitys biljoonan dollarin (1000 miljardin) kolikon painamisesta. Tällä painamallaan kolikolla valtiovarainministeriö ottaisi vastaavan lainan FEDiltä. Näin kierrettäisiin 16 400 miljardin velkakaton ylittyminen helmi-maaliskuun vaihteessa. Jos tämä tuntuu järjettömältä, niin se johtuu siitä, että se on järjetöntä. En väitä, etteikö se voisi olla teknisesti mahdollista, mutta toimenpide osoittaa, miten polarisoidussa poliittisessa asetelmassa on rikottu uusi hulluuden ennätys.

Paul Krugmanin puuttuminen asiaan ikäänkuin kolikkoa puolustellen on nostanut sen jotenkin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kriisin välttämiseksi. Krugmanin ehdotus, että kolikkoon painettaisiin republikaanijohtaja John Boehnerin kuva kertoo lähinnä ehdotuksen vakavuusasteesta.

Tietenkin Yhdysvaltain täytyy hoitaa tämäkin velkakatto lisävelanotolla. Ei ole muita mahdollisuuksia.

Kolikkokeskustelun sanotaan lähinnä kertovan Yhdysvaltain politiikan vastakkainasettelun naurettavuudesta. Voihan sen tietenkin näinkin sanoa. Mielestäni tässä voitaisiin ”näin meidän kesken” sopia, että tämä ei ole tasapuolisuuskysymys. Ilmaisulla, että kysymys on demokraattien ja republikaanien keskinäisestä sopasta halutaan kertoa, että molemmat puolueet ovat yhtä syyllisiä kriisiin. Eivät ole. Tämä talouskriisi menee kirkkaasti republikaanien piikkiin. Ja tätä asetelmaa on kestänyt ainakin 30 vuotta.

On täysin mahdotonta, että Yhdysvallat pystyisi tulemaan toimeen sillä liittovaltion tulotasolla, jota nyt on noudatettu. Budjetin alijäämät, jotka alkoivat Reaganin kaudella ja jotka Bushin täydellisesti epäonnistuneen talouspolitiikan (lue: voodoo-talouspolitiikan) seurauksena räjähtivät käsiin, eivät päästä Yhdysvaltoja pinteestä ennen kuin myönnetään tosiasia: verotustaso on aivan liian alhainen. Ne veronkorotukset, joista päätettiin muutama viikko sitten häthätää kokoonkasatulla sopimuksella demokraattien ja republikaaninen kesken, eivät ole riittäviä.

En usko, että edessä olevat valtiontalouden leikkaukset tuovat ratkaisua. Enkä yleensäkään näe järkeä leikata oleellisesti liittovaltion budjettia muutoin kuin puolustusmenojen osalta. Se taas on vaikea pala republikaaneille…

On siis nostettava liitovaltion tuloja. Ei voi olla niin, että tulot ovat 10-15 vuoden takaisella tasolla niin kuin nyt ovat. Samaan aikaan menot ovat nousseet niin kuin niiden voidaan olettaakin nousevan. Jos noin 3500 miljardin dollarin tasoisen menotalouden kattamiseen käytetään noin 2400 miljardin tuloja ei seurauksena voi olla mitään järkevää.

Ideologiset syyt ovat johtaneet näihin ongelmiin. Movement Conservatism on saanut yliotteen kaikkine lieveilmiöineen republikaaneista. Ruohonjuuritasolta ei pääse nousemaan järkeviä republikaani-poliitikkoja, koska teekutsuliikkeellä ja muilla punaniska- ideologioilla on niin merkittävä asema paikallis- ja aluepolitiikassa. Seurauksena liittovaltiotason politiikkaan ei kohoa riittävästi järjen ääniä. Nyt tarvittaisiin irtiottoa ääriliikkeistä, mutta ilmeisesti aika ei ole vielä kypsä. Mielipidetiedustelut kyllä osoittavat, että suurin osa amerikkalaisista käsittää tahallisen haitanteon republikaanien viaksi.

Mikä auttaisi republikaaneja olemaan hirttäytymättä ”pieneen valtioon”? Reaganilainen voodoo-perinne elää monien amerikkalaisten mielissä ainoana oikeana politiikkana. Tästä perinteestä pitäisi päästä eroon.

Obaman ihonväri on yksi taustalla oleva syy, jota ei haluta painottaa riittävästi. Varapresidentti Bidenin painoarvo kasvaa, kun hän on kelvollinen neuvottelukumppani republikaaneille.

Kaksipuoluejärjestelmä kaksikamarisessa kongressissa, jossa toisella puolueella on ylähuone ja toisella alahuone, johtaa samantyyppiseen tilanteeseen kuin monipuoluejärjestelmässä, jossa vallassa on vähemmistöhallitus. Vähemmistöhallitus on aina tilapäinen ratkaisu, joka joutuu hakemaan tukea oppositiolta. Yhdysvalloissa on oltu hyvin usein –viimeaikoina lähes pysyvästi - tässä pattitilanteessa.

Rakenteellinen budjettialijäämä on Amerikan taudin perussyy. Ideologisessa intohimossaan republikaanit eivät anna koskea muutamiin veroihin, jotka korjaisivat tilannetta oleellisesti. Talouden rakenteen paha valuvika on johtanut mm. tuloverokäyrän (tuloveroprogression) pahaan vääristymään kuten kerroin blogikirjoituksessa ”Obaman voitto = järjen voitto dogmaattisesta ideologiasta”. Veroprogressio tulisi korjata 10-15 vuotta kestävällä oikaisulla. Tarvitaan pitkäjänteistä ohjelmaa. Tämän rinnalla kolikkosota on uskomatonta pelleilyä valtiontalouden kriisillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti