Erkki Liikanen ja Björn Wahlroos käyvät pitkän keskustelun Kauppalehti Option numerossa 1/2013. En ryhdy referoimaan keskustelua. Puutun vain yhteen aiheeseen eli finanssikriisin syihin.
Kun ns. Liikasen asiantuntijaryhmä ehdotti investointipankkitoiminnan eriyttämistä talletuspankkitoiminnasta, asettuu Björn Wahlroos tätä selvästi vastustamaan. Miksi? Keskustelutekstistä käy ilmi, että hän vähättelee investointipankkien virhesijoituksia finanssikriisin aikana. Miksi sitten kaikki keskeiset investointipankit muutettiin liikepankeiksi Yhdysvalloissa? Liikanen aivan oikein huomauttaa, että kysymys ei ollut vain parista poikkeuksesta, jotka Wahlrooskin myöntää, vaan selvästi suuremmasta kuprusta, joka koski investointipankkien liian suuria riskinottoja sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa. Toki Liikanenkin myöntää että rajanveto investointipankkitoiminnan ja liikepankkitoiminnan välillä on vaikeaa.
Toiseksi haluaisin puuttua Wahlroosin näkemykseen, että Yhdysvalloissa ja Euroopassa on kysymys ”kahdesta täysin erillisestä kriisistä”. Wahlroos katsoo finanssikriisin olevan Yhdysvalloissa ohi. Enpä usko. Jälkiseuraukset ovat USA:ssa meneillään: velkadeflaatioasuntoja on edelleen miljoonia, keskuspankkikorko on kriisin merkkinä edelleen olemattoman alhaalla (käytännössä 0-tasolla), työttömyys on yhdysvaltalaisittain erittäin korkealla edelleen, vaihtotaseen, kauppataseen ja budjettivajeet ovat korkealla tasolla, lainakatto on puhkeamassa jälleen kerran…. Minusta tässä on Wahlroosin puolelta taas meneillään tämä anglo-amerikkalainen selittäjien markkina, jossa yritetään tulkita kaikki parhain päin. Wahlroos on sentään luopunut ylistämästä Englantia suhteessa Saksaan kriisistä selviytymiskyvyssä….
Siitä voidaan olla yhtä mieltä, että kun ensin alkupaukku kriisin synnystä saatiin Yhdysvalloista, niin se ikään kuin paljasti eurooppalaisen järjestelmän hataruuden. Tämän alkuvaiheen jälkeen Euroopan kriisi on kehittynyt omillaankin. Mikä on finanssikriisin perussyy? Wahlroos tuo jälleen esille korostetusti julkisen sektorin ja sen ”huonot säännöt”. Näkemys on vähintäänkin yksipuolinen. On totta, että Yhdysvaltain liitovaltio edisti monin tavoin köyhien asuntojen saantia, mutta miksiköhän niin tapahtui? Näen syvimpänä syynä omistajuusideologian, ”omistajuusyhteiskunnan”, joka oli osa uusliberaalien riemusanomaa. Olen tätä käsitellyt useissa tämän blogikirjoitussarjan teksteissä. Ei kysymys ollut julkisen sektorin ideologiasta erikseen, vaan ideologia oli kattava. Sen nimiin vannoivat niin yksityiset (yritykset ja kotitaloudet) kuin presidenttikin. Juuri tämä omistajuusideologinen lähtökohta pitäisi perata juuriaan myöten.
Tietenkin on täysin väärin, että liittovaltio lähti tukemaan asuntojen hankintaa epärealistisilla tuilla. Ihmisillä ei tukien jälkeenkään ollut mitään mahdollisuuksia selvitä lainoista. Heidät pyrittiin saamaan väkisin omistajiksi, jolloin he olisivat päätyneet "amerikkalaiseen unelmaan". Mikä tähän oli syynä? Keskeinen syy mielestäni oli, että kun Bushin olisi pitänyt jatkaa Clintonin tuloerojen kavennuspolitiikkaa, niin hän kieltäytyi – republikaani kun on – ja ryhtyi omistajuusideologian sokaisemana ”kaventamaan” omistajuuseroja tukemalla asunnonomistajuutta, ilman mitään realiteetteja. Tähän liittyi oleellisesti 2000-luvun alun ideologistyyppinen filosofia, jonka mukaan teknologinen kehitys oli kaikki kaikessa ja suhdannevaihtelut olivat taakse jäänyttä elämää. Tehokkaiden markkinoiden piti estää asuntokuplan tyyppisten kriisien synty.
Itse asiassa Wahlroos viittaa keskustelussa tähän asiaan myös Suomen yhteydessä todetessaan, että ”meillä (Suomessa) on fiksaatio omistusasumiseen”. Olen tästä täsmälleen samaa mieltä (eri asia on sitten se, että Wahlroos tarjoaa sijalle tehdaspatruunoiden vuokra-asuntoja sosiaalisine palveluineen!). Finanssikriisin edellä Yhdysvalloissa oli "fiksaatio omistusasumiseen"!
Säännöstelyn purku oli paljon merkittävämpi syy finanssikriisiin kuin Wahlroosin esille ottamat ”väärät säännöt” (liittovaltion liiallinen ja väärä sääntelynhalu). Jos finanssikriisiä katsoo taaksepäin se vaikuttaa edelleen samoista syistä johtuvalta kuin mikä oli alkuperäinen analyysi: ratkaisevia sääntelynpurkutoimenpiteitä toteutettiin 1990-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa. Sijoittajille sääntelemättömyydestä johtuneet rahamarkkinoiden asuntopohjaiset johdannaiset olivat aivan liian monimutkaisia tuotteita.
Liikasen kanssa käyty keskustelu paljastaa, että Wahlroos on edelleen se sama ideologisoitunut Wahlroos kuin ennenkin. Hän huomioi faktoista ne, jotka sopivat parhaiten hänen teorioihinsa. Wahlroos: "Margaret Thatcherin uudistuksista on nyt 30 vuotta. Vieläkään Englanti ei ole dramaattisesti kilpailukykyisempi kuin sen mannermaiset kilpailijat...." Tässä on jotain samaa, kun Neuvostoliitossa aikanaan kerrottiin, että älkää tuijottako jonoja kauppojen edessä, sillä olemme vasta matkalla kohti kommunistista yhteiskuntaa, jota vielä ei ole saavutettu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti