Demokratiasta on puhuttu aina keskiluokkaa tai alempia luokkia koskevana haasteena. Demokratisoitumiskehitys on viety hyvin pitkälle vuosikymmenien kehitystyön aikana. Demokratia on hyvin kestänyt niissä maissa, jotka luetaan länsimaihin ja jotka ovat saavuttaneet demokraattisen valtion aseman. Kansanvallan keskeinen elementti on, että se mahdollistaa kansalaisten osallistumisen päätöksentekoon kansan valitsemien edustajien välityksellä.
Jotkut ovat asettaneet kyseenalaiseksi nykyisen demokratian toimintaperiaatteet. On nostettu esille eliitin asema, jonka nähdään demokraattisen järjestelmän ja sen ylläpitämän hyvinvointiyhteiskunnan yksipuolisena maksajana. Näin ei tietenkään ole, vaan pääosin hyvinvointipalvelut kustantaa laaja keskiluokka. Tästä palkkiona keskiluokka saa maksuttomat tai subventoidut palvelut universaaliperiaatteella.
Björn Wahlroosin kirjassa ”Demokratia ja enemmistön tyrannia” pohditaan erään tutkijan innostamana äänioikeuden jakamista uudelleen. Joillakin voisi olla useampia ääniä tai äänet voitaisiin jakaa useammalle ehdokkaalle. Nämä podinnat sotivat kyllä ainakin minun demokratiaperiaatteitani vastaan. Ne ovat kuolleena syntyneitä ajatuksia. Ei jokaista uutta ajatusta voi pitää ”uutta luovana” tai ”keskustelua synnyttävänä”.
Wahlroosin mukaan lapsiperheet voisivat saada useampia ääniä, koska vanhuksilla on kuitenkin vain muutama elinvuosi jäljellä, on lähinnä törkeä ja osoittaa, miten kauas Wahlroos on edennyt tavallisen ihmisen arjesta. Wahlroos on todella perusteellisesti omaksunut Ayn Randin egoismin ja projisoi sen laajempaan yhteyteen.
Eliitin huolena Wahlroosin mukaan on enemmistön tyrannia. Tästä tyranniasta käytetään nykyisin nimeä demokratia. On vaikea ymmärtää, miten eliittiä tyrannisoidaan. Onko yhteiskunnalla liikaa sääntöjä? Jos on, niin niitä on sitten kaikilla liikaa.
Mitä tulee verotukseen niin ainoa suhteellisen rankasti verotettu taho Suomessa on ylempi keskiluokka, joka saa tulonsa palkkatulona. Pääomatulon saajat eivät ole liian ankarasti verotettuja. Minäkin olen sitä mieltä, että Ranskan nykyisen hallituksen päätös nostaa yli miljoona euroa ansaitsevien vero 75 prosenttiin (siis miljoonan euron ylittävältä osalta) on kohtuuton. Olemme Suomessa kaukana Ranskan veroasteista.
Erikseen on sitten ajatus, että ylemmyydentunnossa katsotaan, että eliitti ansaitsee paremman kohtalon kuin, mitä ”tyrannia” tarjoaa. Muussa tapauksessa se Wahlroosin mukaan ”äänestää jaloillaan”. Ehkä jotkin tahot ovat kyllästyneet siihen, että kansanvaltaa on rakennettu keskiluokka ja alemmat luokat huomioiden. Ennen nykyisiä demokratiakäytäntöjä noudatettiin satoja vuosia toisenlaisia sääntöjä. Eliitti (aateli) sai etuoikeuksia hallitsijalle tehtyjä palveluja vastaan. Kaivataanko niitä aikoja nyt takaisin? Wahlroosin viehtymys itsevaltiuden ajan historiaa kohtaan viittaa siihen, että tästä voisi myös olla kysymys. Mutta tämä on pelkkä spekulaatio.
Voitaisiinko demokratia korvata osakeyhtiömuotoisella päätöksenteolla? Lähinnä tässä on mielessä päätöksenteon nopeuttaminen, kun maan johdolla olisi hallitus tekemässä päätöksiä ilman nykyisen eduskunnan kaltaista parlamenttaarista elintä. Yrityksen asiat eivät kuitenkaan yleensä koske jokaista suomalaista niin kuin hyvin usein on eduskunnan säätämien lakien osalta. Ei löydy tällekään ajatukselle kannatusta.
Vielä puutun aynrandismiin (Ayn Randin mukaan), jossa nimenomaan on ajatus, että eliitti irtaantuu muusta kansasta ja Randin bestseller-kirjan mukaan muuttaa pois tavallisten ihmisten keskuudesta. Randin silmissä demokratia on heikko, altruistinen.
Osa eliitistä sekä Yhdysvalloissa, että Suomessa on valinnut Ayn Randin edunvalvojakseen. Hänen räikeästi eliitille varaamansa paratiisi viehättää jostakin syystä kannattajia. Randista on vielä se etu, että hän voi toimia eliitin bulvaanina, jos oma kantti ei kestä.
Tutunoloisen käytännön mukaan Randia lainataan usein valikoivin osin. Randin henkilöhistoria ja kirjoitukset ovat sellaista eliksiiriä, että kannattajatkaan eivät pysy läheskään kaikessa mukana.
Eliitin pyrkimys eristäytyä on demokratian näkökulmasta paluuta satojen vuosien takaiseen hämyiseen historiaan, johonkin sellaiseen olotilaan, jota ei enää ole eikä sitä saa takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti