perjantai 19. helmikuuta 2016

Venäjä-trauma ja reaalipolitiikka

Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt monien päättäjien ja Venäjä-asiantuntijoina itseään pitävien näyttämishaluista retoriikkaa. A-Studion Talkissa 18.2.2016 tämä ajattelu vietti riemujuhliaan. Keskusteluun osallistuivat puolustusministeri Jussi Niinistö, puheenjohtaja Ville Niinistö, dosentti Arto Luukkanen ja Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja, professori Markku Kangaspuro. Syntyi näyttämöllinen asetelma, jossa Luukkanen toimi agitaattorina, Ville Niinistö pilkuntarkkana oikeamielisyystaistelijana, Jussi Niinistö hiukan uneliaana päällekatsojana ja Kangaspuro toisinajattelijana.

Arto Luukkasen yksioikoinen ”melkein rautaa rajalle” -ajattelu eli mahtipontinen, näyttämishalua heijastava käytös oli tuttua hänen aiemmista esiintymisistään. Puhinan takaa ei kuitenkaan löytynyt uskallusta viedä loppuun sitä, minkä hän halusi mahdollisesti sanoa (”ensin Ukraina, sitten Syyria, sitten……”). Luukkaselle jo kahdenkeskinen keskustelu venäläisten kanssa näytti olevan vastenmielistä suomettunutta mielistelyä.

Ville Niinistönkin vihreille ominainen taivastelulinja herätti huomiota. En aliarvioi ihmisoikeuskysymyksiä ja valtioiden suvereniteettikysymyksiä, mutta Niinistön (Heidi Hautalalta lainattu) ”oikeamielinen suvereniteettinen hygieenisyys” herätti huomiota. Ollaan äärimmäisen herkkiä itsemääräämisoikeuskysymyksissä, vaikka maailma on täynnä suvereniteetin eriasteisia loukkauksia. Venäjä on tehnyt törkeyksiä, se on todistetusti selvää, mutta edes jonkinlainen reaalipoliittinen taju pitäisi kuitenkin olla suhteiden kipukynnyksiä määritettäessä. Ehdottomat mielipiteet herättävät ehdottomia vastakkainasetteluja. Se, että Niinistö sormeaan heristellen varoitti maan johtoa kahdenvälisistä keskusteluista venäläisten kanssa on jo EU-mielistelyn huippusuoritus. Mitä hän pelkää? EU:n ei pidä antaa mestaroida asioissa, jotka eivät sille ole niin akuutteja kuin Suomelle. Maalla on helppo olla viisas kun merellä myrskyää: emme ole vielä EU-liittovaltiossa. Tosiasiassa hallituksen kahdenkeskinen sovitteleva linja ansaitsee tunnustuksen (virkamiestaso, ministeritaso, pääministeritaso ja presidenttitaso).

Oraakkelimainen ja raukea puolustusministeri Niinistö näytti vaisuudellaan siunaavan kaikki esitetyt uhkakuvat. Hänestä ei löytynyt valtiomiesmäisyyttä irtautua selkeästi vulgääristä ”kun provosoidaan niin provosoidutaan” -ajattelusta. Kaikilla edellä mainituilla oli kiire julistaa, että meitä ei ainakaan yllätetä Venäjän tulevilla toimilla.

Amerikkalaisten hävittäjien ja panssariajoneuvojen ”vierailusta” noussut sählinki on osoitus siitä, kuinka puolustusministeri ei ole hallinnut tiedottamista. Myös vierailuajankohtia pitäisi voida tsekata suhteutettuna kansainvälisen ja tilanteeseen. Suomi etenee aivan liian kovaa vauhtia kohti sotilaallisia sitoumuksia teeskennellen samaan aikaan, että ”virallisesti” ollaan liittoutumattomia. Tämän voisi tulkita kaksilla korteilla pelaamiseksi.

Sanalla sanoen tuli ikävä Erkki Tuomiojan tunteetonta, kiihkotonta rauhallisuutta. Myös Timo Soini on Tuomiojan tavoin korostanut sitä, että Venäjän toimet kohdistuvat Suomeen osana – mutta vain osana – sen kansainvälistä ”suurvallaksi palautumisen” keinovalikoimaa.

Keskustelijoista ainoastaan Markku Kangaspuro täytti vaatimuksen reaalipoliittisesta ajattelusta. Hän joutui altavastaajaksi muiden harjoittaessa panikoivaa spekulointia Venäjän aikomuksilla. Kangaspuro sai kuitenkin riittävästi esille kriittisen reaalipoliittisen näkökulmansa. Ainoastaan hänellä oli silmää nähdä kansainvälinen jännitystila myös venäläisestä näkökulmasta, eikä hän vapauttanut länttä konfliktin osavastuusta.

Meillä on joissakin piireissä syntymässä henki, jonka mukaan jokainen, joka haluaa käydä neuvotteluja Venäjän kanssa, jokainen joka haluaa valaa öljyä laineille, jokainen joka haluaa hiukankin ottaa valtiomiesmäistä etäisyyttä kiihkomielisyyteen sortuu ”mielistelijäksi” tai ”suomettajaksi”.

Tunnen olevani osa sitä ”hiljaista suomalaista enemmistöä”, joka on paljon järkevämpää kuin nämä ns. asiantuntijat sotaisine retoriikkoineen.

Presidentiltä vaaditaan nyt pitkäjänteistä, hötkyilemätöntä panikoijien ja kiihkoilijoiden yläpuolelle asettumista, jossa hän on osoittanut olevansa parhaimmillaan.

Suomalaisissa on paljon Venäjä-suhteiden ”ammattitraumatisoijia”, jotka haluavat jo ennakkoon maalata synkän kuvion tulevasta. Suhteiden pohjana pitäisi olla pyrkimys kestävään, konfliktivapaaseen tilaan. Samalla otetaan omanarvontunto säilyttäen - puolustusvalmius korkealla tasolla pitäen - vastaan se, mitä tuleman pitää ja opetellaan elämään tilanteen mukaan – ei liikaa ennakoiden eikä myöhästellen.

PS

Markku Kangaspuro on reagoinut hyvin voimakkaasti edellä olevan blogikirjoituksen kirjoittamisen jälkeen USA:n sotaharjoituksiin Suomen maaperällä kuluvana keväänä. Hänen argumenttinsa ovat teräviä ja voin niihin omalta osaltani hyvin pitkälle yhtyä. Jos siis USA:lla on jokin erityinen tarve reagoida Venäjän toimiin, niin en näe syytä, miksi Suomen pitää olla osa tätä reaktiota.

Eduskunnassa tulisi käydä laaja keskustelu sotilasyhteistyön muodoista, ajankohdista ja yleensäkin niiden tarpeellisuudesta. Jos jollakulla taholla on tietoa Venäjän pyrkimyksistä sen lisäksi, mitä nyt on julkisuudessa ollut esillä, pitäisi se tuoda eduskunnalle tiedoksi.

:::::::::::::::::::

Olen kirjoittanut tästä aiheesta blogikirjoituksen ”Tästähän on sovittu jo aikaisemmin” 13.2.2016.

12 kommenttia:

  1. Kun tarkkailee verkossa vellovaa turvallisuuspolittista keskustelua, tulee väkisinkin mieleen elastinen kuminauhan muodostama neliö, jossa mielipiteen muokkaus menee aste asteelta rohkeammaksi, suhteessa itäänpäin, kohta Luukkanen varmaan ,tosin pehmein sanankääntein on ajamassa suur-suomea. Ilmiön kaava tulee ymmärettäväksi Ushanovin viimeisestä teoksesta niin britannian ,kuin myös yhdysvaltain polittisen oikeisto vauhkoontumisen osalta. Lisäksi ongelmana on varsinkin uuden pelikonsoli sukupolven maailmankuva, missä on vain kaksi vaihtoehtoa , absoluttinen hyvä, siis nato ,sekä vastaboolina pimeydenruhtinas, eli venäjä. Toivoisin ainakin korkeamman sivistyksen omaavien kansankerrosten kykenevän ajattelemaan kyseisen kultturillisen boksin ulkopuolelta, työväenluokkaisen kansanosan päät on kyllä täysin sumutettu ja intoutuvat, tai panikoituvat täysin iltapäivälehdistön antaman viitekehityksen tahdissa. Uskon kuitenkin jonkinasteisen terveejärkisyyden, suhteessa venäjään ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin kytevän järkiporvariston salatuissa piireissä. Harkimolla, jonka jos, oltaisiin johdonmukaisia tulisi kuulua paktteiden kohteisiin, onhan hän varsin tiiviisti tekemisissä Putinin lähipiirin kanssa. Lisäksi SRVn Kokkila on itäyhteyksilään ja elinkeinoelämä vaikutusvallalaan keskeinentekiä siinä maailmassa. Se mistä olen paasannut aiemminkin , europpalainen ylimielisyys on tauti, mitä nyt maanosamme ja varsinkin agloamerikkalinen maailma sairastaa, siis pyrimme muuttamaan kokomaailman meidän määrämien stansardteiden mukaiseksi, se on ollut hegemonisessa asemassa olevan uuskonservativismin ydin. Putin ja ehkäpä myös Trump ovat haastamassa juuri tuon pakkomielteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervejärkisyyttähän tässä tavoitellaan....
      Jos rohkeita ollaan, niin ihan mahdottomana en pidä, jos muutamat liittoutumishenkiset hysteerikot lähtisivät ajamaan jossain vaiheessa myös sisäistä turvallisuutta.....

      Poista
  2. Eräässä varsin arvokaassa, ja varsin maanpuolustus henkisessä herraseurueessa, opponoin keskustelua eräiillä radikaaleilla väittämillä, ensiksi epäilien,että jos siloin tilanteen todella kiristyesä maastamme virtaisi ensiinnäkin valtava valuttapako, jota seuraisi erittäin pitkä autokaravaani Haaparannassa. Toiseksi, kun kerran olemme globaaleiile intresseille rähmälään miksi emme liisaisi maanpuolustustamme amerikkalaisilta ammattimiehiltä, he varmaan suorittaisivat tahtävän mielellään, vaikkapa optiona maastamme löytyviä raakaaine resursseja vastaan, sekä poistamalla kaikki omaa kultuuriamme suojaavat pidäkeet. angloamerikkalaisilta kultuurihyödykkeiltä, keskustelu otti muuten uusia ulottuvuuksia perinteisilrä uhkakuvilta varjostetullta keskustelulta, kannataa kokeilla, sillä voi olla tervehdyttävä vaikutus.

    VastaaPoista
  3. Taitaisi tulla kalliiksi amerikkalaisilla varusteilla.....ja palkoilla
    Venäjän Amerikka-pelko ei tällä poistuisi.
    Eiköhän pysytä edullisessa asevelvollisuusarmeijassa......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrjö Kallis vainaata siteeraten elämme unessa, vallitseva kultuuri ,se kuulu ajanhenki on ottanut kaikki hpnoosiinsa ja samalla suorastaan sotapsykoosiin. Huumori on se tuosta vaivasta parantava reitti, kokeilin tuota ja hyvin toimiikautta irti ahdistuksesta näkemään kirkaasti maailma, minusta näet tuntuu pohjanmaan saven olevan se joka jenkkejä oikeasti täällä kiinostaa, siellä on strateegista maametallia,mitä tarvitaan. Luulen ettei Kimmon huomioiminen ollut vailla tarkoitusperää, sillä varmistelaaan tulevia operaatioita. Kannattaa muistaa ,Kiinan hallitsevan tiibetissä näiden aineiden tuotantoa,tietysti Afganistanissa tuota myös löytyy, mutta ne ovat hieman epävakaalla alueella.

      Poista
    2. Muistan kyllä kuinka Yrjö Kallis säväytti 1970-luvun vaihteessa "Elämmekö unessa" -henkilökuvassa. Kalliskin oli sitten sodan jälkeen puolustusministeri..... Pasifisti hän kuitenkin oli.

      Poista
    3. Kallinen oli hegenmies ja rehellinen sellainen. Sain muuten luetuksi Markku Kuisman Suomi ja venäjän talous opuksen, mielestäni juri nyt tulisi nostaa framille kirjan mainitsemat Nesteen ja Rautaruukin sekä myöhempien aikojen KOP tapauksiin. Jos tuolloin ,varsinkin viisikymmen luvulla maassamme olisi oltu nykyiseen malliin länteen rähmälään, ei meillä olisi teräs eikä öljy teollisuutta. Varsinkin kahdeksankymmen luvun lopun kuplatalous sai Kuisman väitteistä uusa piirteitä.

      Poista
    4. Luin myös Kuisman kirjan.... jännitysopus, vaikka lopputulokset tietääkin.

      Poista
  4. Tietenkin on inhimillistä ja ymmärrettävää katsoa olevista ja tapahtuneista vain itselle mieluisampi puoli. Esimerkiksi käsite suomettuminen oli Baijerilaisen konsevatiivien tuotos,ja lyömä ase, vaikka itse Straus oli itse varsin syvällä ddr ja kreml syöverissä. Todennäköisesti täältä netin syöveristä löytyy joskus taho ,mikä on valmis haastamaan nykyisen jokseenkin viellä yhdellä käsittellä määriteltävän, kohden vainoharhaa kypsyvän russofobisen hegemonian.Ilmiö täytyy ensin hahmotella ja ymmärtää ennen ,kuin sen voi vaikkapa syrjäytää ,uudella todellisuutta paremmin vastaavalla.

    VastaaPoista
  5. Löysimpä netin syövereistä Scott net sivustolta nimimerkin Seppo Ilmarisen kattavan kirjoituksen, aikamme ilmapiirin kehityksen historialliset yhtymäkohdat viimevuosisadan alkupuolen tapahtumiin. Itselleni aivan uusi ja ehkäpä kehittymässä oleva prosessi ja väite, eli barbarossa 2 suunitelma,mihin olemme itsekkin joutumassa mukaan. Se mikä tekee tilanteen vakavaksi on liikeelle lähtenyt prosessi Putinin suoranaisesta saatanalliatamisesta länsimaisessa viestinnässä, mitä toteutaa, vaikkapa Stanford ajatushautomo. Viestinnässä on kaksi keskenään ristiriitaista piirettä, toisaalta luodaan pelkoa arvaamattomasta aseellisesta voimasta, mutta toisaalta halveksitaan maan kaikenlaista takapajuisuutta. Entäpä jos onkin oikeasti kysymys ratkaista ns läntisen arvoyhteisön entistä pahemmaksi kuviteltu taloudellinen tai henkinen kuviteltu kriisi yritetään ratkaista sattumalta venäjän hallitsemien raakaaine resurssien hyödyntämisen avulla, siitähän alkuperäisessä barbarossa suunitelmassa oli myös kyse, silloinkin elinkelvottomaksi todettu slaavilainen rotu oli arjalaisen onnen ja menestyksen tiellä.

    VastaaPoista
  6. Olen jossakin blogikirjoituksessaa verrannut vuosien 1914 ja 1989 murroskohtia toisiinsa. Vuosi 1914 nousee tässä arviossa huomattavasti korkeammalla eli puhdas valtapeli on ideologiaa merkittävämäpi voima.
    Vuoden 1989 ideologinen romahdus ei ole juuri lainkaan heikentänyt taistelua vallasta, mikä näkyy juuri nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinainen ogelma juuri geopolittisen pelin menossa olevan mittelön kannalta on juuri meidän tjuntaamme medioissa sumutettu hyveellisyyyden ja kuvitellun vapauden unihiekka, untamme varjostaa pimeyden varjot Putinin olomuodossa, itse en vaan ymmärrä mitä on enää saavutettavissa moisella toiminnalla. Näytää näet siltä kuin venäjän pelaajat tekisivät ainooastaan kylmään harkintaan perustuvia siirtoja. Esimerkiksi venäjän keskuspankin Nabulinan oivallus sitoa ruplan kurssi öljyyn dollarin asemasta on ollut nerokas veto. Tulevan satokauden viljamarkkinoiden hintoja odotaa romahdus, kun venäjän kasvava viljantuotanto saa vetoapua heikosta ruplasta. Myöskin meikäläinen sahatavara teollisuus alkaa vaikeroida samasta syystä, näet naapurimaan viellä toistaiseksi korkealaatuinen puu raakaaine on sinälään sikäläinen vahvuus. Tässä vain muutamia esimerkkejä siitä probakanda sumuverhon katveessa toteutuvasta realimaailmasta.

      Poista