Yleensä syytetään globalisaatiota ja teknologian kehitystä keskiluokan kurjistumisesta. Mutta onko asia niin? Paul Krugman käsittelee taannoisessa kolumnissaan (What Will Trump Do to American Workers?”, 21.8.2017) asiaa normaalia monipuolisemmin. On selvää, että Trumpin lupaus taistella tavallisen työmiehen puolesta on jo tähän mennessä epäonnistunut. Työpaikkoja ei voi palauttaa. Lupaukset olivat yhtä tyhjän kanssa.
Samalla on paljastunut Trumpin käänteisen Robin Hood -politiikan koko karmeus. Jo Hillary Clinton varoitti, että Trump yrittää lähihistoriassa jo monta kertaa epäonnistunutta trickle-down -valumisteorian soveltamista nyky-Yhdysvalloissa. Trickle-downin tavoitteena on keventää suurituloisten verotusta sillä oletuksella, että tuloja ohjautuu (sijoitustoiminnan ym. kautta) pieni- ja keskituloisten hyväksi. Näin ei ole tapahtunut ennen eikä näin tapahdu nytkään.
Ongelmana Trumpin kohdalla on, että hänen uudistuksensa ja samalla vaalilupauksensa eivät ole edenneet hänen toivomassaan pikatahdissa. Demokraattien lisäksi republikanit ovat heittäneet kapuloita rattaisiin tajutessaan, että Trumpin politiikalla kongressipaikat ovat katkolla ensimmäisen kerran jo ensi vuoden välivaaleissa.
Veronkevennykset piti toteuttaa ”perumalla Obamacare” eli tekemällä terveydenhuoltouudistuksesta halvempi, jolloin verotusta olisi voitu keventää. Samalla olisi tingitty valtavasti terveydenhuoltouudistuksen kattavuudesta. Vakuutusturva olisi hävinnyt 20 miljoonalta ihmiseltä kuin tuhka tuuleen. Ei käy, totesivat kongressin jäsenet osin yli puoluerajojen.
Trumpin epäonnistumiset lainsäädännön läpiajossa ovat olleet enemmän sääntö kuin poikkeus.
Krugman ei lainkaan kiellä globalisaation roolia, ei myöskään teknologisen kehityksen roolia, mutta toteaa, että Yhdysvalloissa tapahtunut ideologinen muutos työntekijän asemassa ei ole toteutunut muualla kehittyneessä maailmassa läheskään samassa mittakaavassa. Mistä on kysymys? Krugman ottaa esimerkiksi kuorma-auton kuljettajat, jotka ennen kuuluivat keskiluokkaan. Eivät kuulu enää: heidän inflaatiotarkistetut palkkansa ovat pudonneen kolmanneksen verrattuna 1970-lukuun! Suurin pudotus tapahtui Reaganin presidenttikaudella.
Globalisaatio ja teknologinen kehitys eivät ole romahduttaneet kuljettajien palkkoja, ne ovat leikkautuneet ammattiyhdistysten alasajon ja sääntelyn vapauttamisen seurauksena. Seurauksena on ollut työvoimapula.
Kysymys ei ole pelkästään keskiluokan palkkojen alenemasta, vaan myös tuloerojen kasvusta. Toinen Krugmanin esimerkki kuvaa palkkakehityksen toistaa reunaa: sääntelyn purku rahamarkkinoilla on vaikuttanut tehokkaasti pankkiirien palkkojen räjähdysmäiseen nousuun tulodesiilien yläosissa.
Tästä tullaan Trumpin lupauksiin työväestölle. Trump on yrittänyt virkanimityksillään vaikuttaa työläisten asemaan, mutta päinvastaiseen suuntaan, mitä ihmiset odottivat hänen kampanjansa perusteella. Onneksi osa virkanimityksistä on epäonnistunut niihin kohdistuneen vastustuksen takia, joten tilanne ei ole päässyt huononemaan.
Kansakunnan edistyksellisten voimien ei kannata kuitenkaan tuudittautua siihen, että Trump lepää laakereillaan. Krugman toteaa inhorealistisesti, että ”niin kauan kun hän on virassaan, hänellä on valtaa jatkaa niiden työläisten pettämistä, jotka tukivat häntä vaaleissa”.
Käyppäs katsomassa Edward Griffinin luento kuinka maailma oikeasti toimii,on myös suomenkieliseksi tekstitettynä kiitos Timo Isosaaren ja kumppaneiden.
VastaaPoistaMies on jo vanhus, mutta analyysi maailmasta ja yhdysvaltalaisesta politikasta on terävää, tietenkin miinuksena on hänen induvidualistinen libertaari maailmankuvansa.
Se miten hän kuvaa polittisen paradikman nykyistä muotoa liberaalien ja konservatiivien leikkisänä pelinä,siis perinteisenä tuolileikkinä. Perusfundamenteista nämä ovat kuitenkin yhtämieltä.
Hän toteaa polittisen luokan olevan lopultakin todella kapea,muodostuen lähinnä lobbareista, ajatuspajoista ja mainos ja televisio maailmasta kansalle tarjoiltavina puhuvienpäiden näennäisinä väittelyinä.
Hänen nerokas havaintonsa oli että todellisen muutoksen tekemiseen tarvitaan vain, tänä aktiivisen passivismin aikana vain kolmen prosentin suuruisen aktivistijoukon päämäärätietoinen toiminta.
Tutustuin hieman netin avulla kyseiseen herraan. Miehen uralla tulee vastaan sellaisia kuin Curtis LeMay (toimi LeMayn puheenkirjoittajana), kenraali, joka yksin päättäessään olisi Kuuban kriisin (1962) yhteydessä sytyttänyt kolmannen maailmansodan, George Wallace (äärioikeistolainen rasisti), jäsen John Birch Societyssä, salaliittoaddikti, HIVin kieltäjä jne.
VastaaPoistaEn jaksa edetä dokumenttiisi asti, mies on paljastanut karvansa.....
Amerikkalaisen sielunmaiseman ymmärtämiseksi vahinko. En tietenkään ole henkilön kaikkien mielipiteiden kannattaja, mutta hänen analyysinsa modernin ajan polittisesta maisemasta on silmiäavaava.
PoistaEsimerkiksi Leninin roolin ja polittisen toimintatavan analysointi oli osoitus amerikkalaisen vastakultuurin kiehunnasta josta Bannonin menestys Trumpin lähipiirissä oli oire,vaikkakin hänet kammetiin sivummalle.
Myös hänen puheensa Kiinan vallankumouksen ja yhdysvaltain välillisestä osallistumisesta siihen,hän väittää Trumannin aikaisen hallinnon pelanneen Kiinan kansallismielisen kuomintagin altavastaajaksi, koska piti Kiinalaisia nationalisteja vaarallisimana, kuin nousevaa kommunistista Maon valtaa.
Yhdysvallat on taistellut maailmalla kansallismielisiä tahoja vastaan ja synnyttänyt ja vahvistanut niiden vastaisia voimia,esimerkiksi Persiassa.
Vastenmielistä Griffinin puheissa oli hänen libertaarin induvidualismin korostus,hän pitää yhteisöllisiä kommunitaarisia virtauksia totalitärismin esiasteina,eikä näe liberaalin Locelaisen ihmiskäsityksen tuottamaa ogelmaa varallisuuden kasaantumisessa.
Kaikesta huolimatta kannusta Sinua ottamaan rohkean askeleen ja tutustumaan luentoon, muuten jää keskeinen osa yhdysvaltalaista ja myös kkasvavassa määrin meikäläistä todellisuutta ymmärtämättä.
Yritin katsella dokkaria (oikeammin yksinpuhelua). Sanoisin, että Griffin on tyypillinen teoreettinen libertaari, ääri-individualisti, joka pelkistää ja niputtaa maailman äärimmilleen. Suosikkinsa on Ron Paul, jonka kannatus on minimaalinen Yhdysvalloissa. Avainsana on "kollektivismi" jota vastaan hyökkää.
PoistaVasen ja oikea reuna ovat yhtä ja samaa kollektivismia, jotka määräävät suunnan. Griffinin maailmasta puuttuu poliittinen keskialue, johon suurin osa kansalaisista kuuluu sekä Yhdysvalloissa että Suomessa.
Eniten kiusaa symmetrisyys vasemman ja oikean välillä. Molempi pahempi! Ovatko siis teekutsuliike ja Bernie Sanders rinnastettavissa symmetrisesti? Ovatko ne yhtä ja samaa kollektivismia? Mielestäni eivät. Ei maailma ole näin yksioikoinen kuin Griffin kuvittelee. Sandersissa on sentään järkiulottuvuus (joka on pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta tai sen tavoittelu), jota en ole löytänyt sekavasta teekutsuliikkeen ideologiasta.
Tässä siis leimataan oikea ja vasen kollektiiviseksi pahaksi (ne ovat yhtä ja samaa) ja niiden välillä tai ulkopuolella on jokin itsenäinen individualistinen ajattelu, joka on ihanne. Kuuluvatko siihen salaliittoteoriat ja HIVin kieltäminen?
Tämä on vanha olkikoirajuttu, jossa jokin asia "keksitään" ensin pahaksi ja sitten hyökätään sitä vastaan.
OK, katsoin vain ensimmäiset 20 minuuttia. Kuvastavatko ne koko yksinpuhelun henkeä?
PS
Ainakin yritin perehtyä.
Hyvä, mutta pointtini olikin hänen agendansa ulkokuorella,oivalsinn polittisenmaailman ja sen mekanismien käytännön tässäajassa.
PoistaPoissa ovat massapuolueet,tilalla mainostoimistot ja ajatushautomot,siis jenkeissä kuin meilläkin.
Kohta jossa hän totesi mukavien ja normaalien naapureiden mieluummin ajavan nurmikoita, kuin olevan kiinostunut politisesta aktivismista on vain hyväksyttävä.
Lenin tuli esille juuri siinä viitekehyksessä,hän totesi polittisen vallan lopultakin olevan noiden kolmen prosentin aktiivisten,yhtnäisten tavoitteiden omaksuneiden tavoiteltavissa.
Joukkoviestinnän nykyinen yksipuolinen turruttava paasaus ja panikkiilmapiirin lietsonta milloin mistäkin marginaalisesta tapahtumasta on osa,väitän väestön uneen tuudittamis prosessia, siteratakseni Yrjö Kallis vainaata.
Kuvaavaa todellakin oli ja on aglosaksisen ihmiskäsityksen tuottama yksilön ylösnousemus,sen suoranainen pyhittäminen amerikkalaisen vapauden, suorastaan teologisessa julistamisessa,siitä voi todella olla kriittinen ja olenkin.
Poliittinen kiinnostus vaihtelee, mutta on ehkä pidemmällä aikavälillä laskussa. Viihde tietysti kilpailee poliittisen agendan kanssa. Toisaalta esimerkiksi Trumpin presidenttiys on aktivoinut politiikasta kiinnostuneita. Sama tuli esille Bernie Sandersin kampanjassa (pitkälti yli 10 miljoonan kannattajakunta).
PoistaMutta tarvitaanko näiden havainnoimiseen Griffinin kaltaista yltiöindividualistia? Mitä enemmän yksilökeskeisyys etenee sitä vahvemmin panostan henkilökohtaisesti yhteisvastuuseen.
Velvolliuuksien etiikka puuttuu kokonaan tämänkaltaisesta liberalismista, mitä Griffin edustaa.
PoistaOvatko velvollisuuksiin velvoittavasti suhtautuvat yhteiskunnat totalitärisiä, tai tiellä totalitärisyyteen.
Yhdysvallat on ollut velvollisuuksia väistelevällä reitillä vuosikymmeniä,esimerkiksi maan kansalaisten voimakas sisäinen muuttoaktiivisuus aiheutuu juuri tuosta vastullisuuksien ja velvollisuuksien väistämis mahdollisuudesta.
Yksilöiden ei tarvitse tulla palkoilaan toimeen kun luotoilla voi elää mukavasti,kun maksunaika tulee vaihdetaan osavaltiota.
"Velvollisuuksia väistelevä" on juuri oikea käsite kuvaamaan Yhdysvaltain yhteiskunnallista kehitystä: korjausvelka, terveydenhoito (Obaman oikeansuuntainen korjausliike!), peruskoulutus, koko muuttuvan työn kasitteen ymmärtäminen (Trump on parhaillaan käsittämässä asian väärin) jne.
VastaaPoista