Tulkitsemmeko Venäjää oikein?

Hesari on kunnostautunut viime aikoina antamalla tilaa tutkijoille, jotka arvostelevat yleistä näkemystä, että kansainvälinen jännitys on tihentynyt varsinkin Venäjästä johtuvista syistä äärimmilleen. Jännitystä on kyllä omiksi tarpeiksi, mutta jostain syystä sitä halutaan liioitella, jos vain mahdollista.

Sekä Jyri Raitasalo että Juhani Pihlajamaa Maanpuolustuskorkeakoulusta moittivat vääristä tulkinnoista koskien Venäjän toimia esimerkiksi Itämerellä. Viittaan tässä kahteen Hesarin artikkeliin: Raitasalo (11.9.2017): ”Tutkija: Länsi on tehnyt itse Zapadista `mörön´ ” ja Pihlajamaa(16.9.2017): ”Tutkija: Länsi tulkitsee Zapadia väärin”.

Raitasalon mukaan Zapadista (sotaharjoituksesta) on tullut symboli sille, mitä Venäjän pahat aikeet voivat sotilaallisesti tarkoittaa. Lännen asiasta kiinnostuneet tahot ovat vahvistaneet innokkaasti ”Venäjän haluamaa viestiä sen suuresta asemahdista”. Hän toivoo kriittisempää lähestymistapaa Venäjän aiheuttamaan uhkaan.

Olen itse kirjoituksissani pyrkinyt tuoman esille saman asian: Venäjän sotaharjoitusten tarkoitusperiä tulkitaan pahansuovasti ikään kun kysymys olisi suorasta hyökkäyksen valmistelusta. Ainakin sillä voi myydä iltapäivälehteä.

Raitasalo viittaa siihen, että olemme hysteerisiä suhtautumisessamme Venäjään. Voi tietenkin olla niin, että venäläiset ajattelevat, että ”jos eivät muuta, niin pelätköön”. Varmuuden vuoksi Raitasalo sitten toteaa, että jos pelkoon on aihetta, niin miksi ei valmistauduta torjumaan hyökkäystä.

Tässä on mielestäni sitä henkeä, että sanotaan varmuuden vuoksi, että Venäjällä on pahat mielessä. Jos jotain tapahtuisi, niin sitten voidaan sanoa nuo kuuluisat sanat, että ”mitä minä sanoin!”

Entä jos mitään ei tapahdu – niin kuin tulee käymään – miten silloin selitetään omat puheet. Minäpä kerron. Koska paniikinomainen Venäjän uhan pelon herättäminen on lähes päivittäistä, niin siitä ei tarvitse välittää, jos ennustus menee pieleen. Sanotaan vain, että ”tällä kertaa” ei osunut, mutta seuraava kertahan taiotaan ilmoille välittömästi, kun edellisestä uhkasta äänet ovat vaienneet.

Pakko on sanoa myös tämä: lännen trollit - ja niitä on paljon – syöksevät markkinoille tekaistuaja tietoja Venäjän uhasta ilman, että kukaan kiinnittää asiaan huomiota. Tarkoitus on pitää länsi varpaillaan, jotta ns. asiantuntijoiden toive esimerkiksi varustelun lisäämisestä toteutuisi. Kaikki huomio lännessä on kiinnitetty Venäjän trollitoimintaan. Viime mainittua tapahtuu sataprosenttisella varmuudella, mutta niin tapahtuu edellistäkin.

Oma lukunsa ovat ne tahot, jotka ajavat Suomea Natoon. On tärkeää luoda Venäjästä uhka esimerkiksi toteamalla tyhmän ovelasti, että ”ei nyt , mutta vuoden päästä jalkapallon MM-kisojen jälkeen!”.

Pihlajamaa menee vielä pidemmälle ja sanoo, että lännessä on synnytetty kuva, että Venäjällä harjoitellaan aggressiivisesti sen pieniä läntisiä naapureita vastaan.

Lännessä ei oteta vakavasti vastaan mitään Venäjän selitystä sotaharjoitusten tarkoituksesta vaan ajatellaan, että valehtelee se kuitenkin. Erittäin laajaan kokemukseen tukeutuen Pihlajamaa sanoo, että Venäjän toimet pitää nähdä sen sotilasdoktriinia vasten. Tämän ajattelun mukaan sotaharjoituksessa Valko-Venäjän alueelle on luotu mielikuvitusvaltio, jossa tapahtuu kansannousu. Tavoitteena Zapadin kaltaisella harjoituksella on terroristien ja separatistien kukistaminen.

Pihlajamaa pitää hyvin uskottavana tätä selitystä.

Välittömästi tulee mieleeni Ukrainassa tapahtunut - Venäjän tulkitsema – Ukrainan laillista hallitusta vastaan suunnattu kansannousu. Venäjällä katsottiin, että sen sotilaallisissa toimenpiteissä oli kysymys lännen taloudellisen ja sotilaallisen ekspansion pysäyttämisestä. Venäjällä vedettiin johtopäätös, että Neuvostoliiton hajoaminen ja Itä-Euroopan valtioiden liittyminen Natoon olivat turvallisuusuhka, joka piti pysäyttää Ukrainassa (ml. Krim). Olemme tästä lännessä eri mieltä, mutta Venäjän näkemystä se ei muuta.

Jottei tästä vedettäisi vääriä johtopäätöksiä, niin totean, että harjoitusalueella (osin Valko-Venäjän alueella) ei ole separatistista liikettä. Valko-Venäjän oppositio on hyvin marginaalinen.

Ukrainassa oli siis Venäjän kannalta kysymys lännen toteuttamasta vihoviimeisen rajan ylittämisestä. Sitä ei sallittu, vaan ryhmityttiin aggressiiviseen puolustukseen. Lännessä sama on tulkittu aggressiiviseksi hyökkäykseksi itsenäistä valtiota vastaan, jolle väitteelle kyllä löytyy tosiasiaperusteet.

Useimmat torjuvat ajatuksen, että Venäjä tarvitsee 100 000 miehen sotaharjoituksen pelkästään terrorismin torjuntaan. Ei se tietenkään tarvitsekaan, vaikka tulkitsisi Venäjän tarkoituksia miten päin tahansa. Kysymys on myös ”normaalista” suuresta sotaharjoituksesta (presidentti Niinistö: ”kysymys on sotaharjoituksesta”). Totta kai siinä valmistaudutaan johonkin mahdolliseen tulevaisuudessa tapahtuvaan kansainväliseen konfliktiin, jonka seurauksena voi olla tilanteen kärjistyminen sodan partaalle tai sodaksi.

Kysymys on myös Pihlajamaan esille ottamasta asiasta, jossa käsite ”terrorismin vastainen taistelu” käsitetään eri tavalla. Venäjällä terrori tulkitaan laajemmin valtioterrorismin aiheuttamaksi uhaksi kuin lännessä, jossa terrori nähdään yksittäisinä terroritekoina.

Pihlajamaa korostaa, että Venäjän ja Valko-Venäjän puolustusministeriöiden kotisivuilla on melko tarkat etenemissuunnat harjoitukselle. Tämä ei ole salaista tietoa. Oletukset, että Venäjä lähtee lennosta hyökkäämään johonkin ovat spekulaatiota. Pihlajamaa moittii Venäjää siitä, ettei se ole onnistunut viestinnässään lännen suuntaan. Toiset taas katsovat, että se nimenomaan on onnistunut, koska se haluaa pullistelullaan luoda itsestään mahtavamman kuvan kuin onkaan.

Pihlajamaa kiinnittää huomiota somen merkitykseen paniikin lietsojana. Ja niinhän se on, että sosiaalisessa mediassa kehäpäätelmät toimivat itseään vahvistaen. Tavallisen kansalaisen pitäisi tarkastella hyvin kriittisesti tarkoitushakuista viestintää, jota tapahtuu. Näin uskon tehtävänkin, sillä Suomessa on hyvin valistunut mielipide näistä asioista.

Olen melko varma, että Naton ja Venäjä välillä on välitetty tietoa niin, että pieninkin mahdollisuus konfliktin syttymiseen sotaharjoitusten takia Itämerellä on poissuljettu.

Mitä voisi sanoa yhteenvetona? Kysymys Zapadissa on neljän vuoden välein järjestettävästä Länsi-nimisestä harjoituksesta aivan samalla tavalla kuin harjoituksia järjestetään muiden ilmansuuntien mukaan.

Olen tässä tietoisesti sivuuttanut Aurora-harjoituksen, koska sen järjestämistä näytetään pitävän itsestään selvyytenä. Molemmat sotaharjoitukset yhdessä kuitenkin osoittavat, että konfliktin vaara on mahdollinen joskus tulevaisuudessa, joskaan se ei ole kovin todennäköinen.

PS

Jälkikirjoitus 3.10.2017.

Yhdysvaltain maajoukkojen komentaja Euroopassa on nyt ilmoittanut, että Zapadiin osallistui 40 000 sotilasta. HS:n jutussa korostettiin, että määrä on yli kaksinkertainen Venäjän ilmoittamaan verrattuna. Mutta sekä komentajalta että Hesarilta "unohtui" mainita, että lukumäärä on vain alle puolet läntisten huhujen liikkeellelaskijoiden ilmoittamasta määrästä, joka oli ennen sotaharjoitusta ja sen aikana 100 000 miestä. Että saatoinkin olla niin naiivi, että menin papukaijana toistamaan valheellisen tiedon blogissani.