USA-Venäjä -maaottelu – Suomi voitti

Suomessa käytiin hetki sitten politiikan maaottelu USA-Venäjä. Pieni mieleenpalautus on paikallaan nyt, kun pöly on osin laskeutunut. Mitä oikastaan tapahtui? Jos lännen lehdistöön on uskomista, niin voiton peri Venäjä 1-0. Jos ottelu viedään henkilötasolle niin samat numerot voidaan esittää kamppailusta Putin-Trump. Putin voitti osin oveluuttaan, mutta ennen kaikkea sen takia, että poukkoilevaa Trumpia vieroksutaan vielä enemmän kuin Putinia.

Vierastan tällaista ajattelua, vaikka varsinkin Trump halunnee nähdä tapaamisen urheilukisana.

Samassa yhteydessä Suomi kolmantena lenkkinä keräsi pisteet kotiin, vähän samaan tyyliin kuin Helsingin olympiakisoissa. Siellähän kävi niin, että kun oma menestys ei ollut aivan sellainen odotettiin, niin omittiin kisojen sankari Emil Zatopek suomalaisten omaksi Satupekaksi. Suomi oli Venäjä-Yhdysvallat -tapaamisen todellinen voittaja. Hyvä tietenkin, jos maabrändimme koki menestyksen. Ei kahta sanaa.

Mutta, mutta….

Kyllä Itävallalla on helppoa. Se voi toimia siltana idän ja lännen välillä, koska kukaan ei erehdy luulemaan sitä osaksi itää (ei vaikka itse valtion nimessä on tuo sana ”itä”). Vai luonko väärän käsityksen? Toista on Suomen kohdalla. ”Suomi on idän ja lännen välinen sillanrakentaja” -lausahduksesta suorastaan ärsyynnytään tänä päivänä. Sehän tuo mieleen vanhan ”puolueettomuus” -käsitteen, joka edustaa kaikuja väljähtäneiltä menneiltä ajoilta. Nyt lausahdus sillanrakentajasta samoin kuin puolueettomuus-käsite saatetaan tulkita suorastaan loukkaukseksi. Vain Paavo Väyrynen ja Juhani Suomi ovat jääneet puolustamaan vanhaa käsitteistöä.

Itse asiassa suostumalla kokouksen isännäksi Suomi julistautui - joidenkin hurjien mielestä - uudelleen puolueettomaksi….. Kysymys on varmaankin itsetunnosta. Meillä ei kestetä sitä, jos joku käsittää Suomen puolueettomaksi. Suomen pitää olla sotilaallisesti liittoutumaton länsimaa. Pelko Suomen liittämisestä ohuellakin tavalla ”itään” on kauhukuva. Tietenkin kuulumme ja haluamme kuulua länteen. On sanottu, että EU:hunkin liityttiin tosiasiassa turvallisuuspoliittisista syistä: olemme lännen etuvartio, jonka Nato-kumppanuutta ei ole suunnattu Venäjää vastaan. Näin kai Suomen asema pitäisi ilmaista.

Tietysti meillä on painolastina kansainvälisen oikeiston Suomen asemasta luodut rasitteet. Jos suomalaiset ovat ihmisinä varautuneita, johtuu se Venäjästä: tunteita ei voi paljastaa. Traumaattinen Venäjä-suhde…..

:::::::::::::::::::

Olemme vastaanottavaisia sille, mitä ulkomaalaiset sanovat meistä. Kai se on pienen valtion kohtalo. Suuressa lännessä kohteliaisuudet kuuluvat asiaan. On tärkeää, että isännät kuulevat heistä sanottavan sellaisia asioita, joista he pitävät. Sen taidon moni lännen parkkiintunut puheenpitäjä osaa.

Mutta eikö tämäkin epäily vaikuttimista ole jotenkin kyynistä? Aivan varmasti moni ulkomaalainen piti oikeasti Suomesta: aurinkokin paistoi, aina oli kirkas päivä, ihmiset olivat tutkitusti onnellisia……. Kohteliasuudet kirjattiin tarkasti ylös, saunaa unohtamatta.

Suomalaiset osasivat hoidella mielenosoituksetkin: ei paidoista repimistä, käsirysyä eikä kivien ikkunoihin heittelyä. Poliisit opastivat mielenosoittajia hyväntahtoisesti…. Fox-kanava tulkitsi mielenosoitusten rauhallisuuden puolueettomuudeksi. Taas tuo sana…..

Oma lukunsa oli sitten vanhan kunnon suomettumis-käsitteen lanseeraaminen huipputapaamisen yhteyteen. Se, että Trump oli väitetysti niin heikko johtui vastustajien mielestä siitä, että hän symboloi Yhdysvaltain suomettumista Putinin edessä!

Selvältä näyttää, että Venäjä on jättänyt kauas taakseen yhden sen historian lukuisista sekasorron tai heikkouden kausista, jota kuvaa hyvin etenkin 1990-luku. Yksinapaisesta maailmankuvasta on siirrytty useamman valtakeskuksen malliin, ja Venäjä on osa tätä rakennetta. Se on omin voimin tunkeutunut USA:n seuraan huippukokouksen toiseksi osapuoleksi. Mitään vuoden 2014 hyljeksitystä toisen luokan suurvallasta ei ole jäljellä. Jo tästä syystä Putinin voi julistaa menestyjäksi.

On syntynyt suurvaltojen triangelidraama, jossa vastakkainasettelut järjestyvät uuden mallin mukaisesti. Oma lukunsa on neljäs lenkki, EU, jota Putinin on väitetty hajottavan. Viime aikoina Trump on tosin hajottajana ajanut ohi.

USA Trumpin johdolla ei noudata mitään kansainvälistä pelisääntöä (ei noudata kyllä Venäjäkään). Se oikuttelee, riitelee yhtenä päivänä, rakentaa sopua toisena päivänä. Se käyttäytyy ”lapsisuurvallan” tapaan kiukutteluinen kaikkineen. Tätä jotkut sitten pitävät taktiikkana.

Suomelle on hahmotettu uudessa maailmanjärjestyksessä ”ongelmanratkaisijan” asemaa, jossa auttaa Kauppalehden mukaan suomalainen ”arkiluovuus”. Mutta riittääkö se? Epäilen, että voimavarat eivät yllä kompromissien tekoon suurvaltojen välillä, mutta kuitenkin vahvaan läsnäoloon keskustelukumppanina.