Dagens Nyheterin teettämä tuore Nato-kannatuksen mittaus (3.-14.12. 2015) ruotsalaisten keskuudessa (”Svenska folket säger nej till Nato”) osoittaa, että Natoon liittymisen vastustus on kääntynyt nousuun. Nyt Natolle sanoo EI 50 prosenttia ruotsalaisista (vuonna 2014 prosenttiluku oli 47). Samalla Nato-kannatuksen nousu on laantunut (nousua enää 33 prosentista 34 prosenttiin). Epävarmojen määrän putoaminen kertoo kantojen kiteytymisestä.
Kuuma Nato-debatti ei ole siis johtanut Nato-kannatuksen lisääntymiseen.
Kysymys jakaa kaikkia puolueita voimakkaasti lukuun ottamatta vasemmistopuoluetta (89 % Natoa vastaan). Nato-päätösten aika ei ole Ruotsissa mitenkään ajankohtainen.
Huomiota herätti taannoin, kun porvaripuolueet - viimeisenä keskustapuolue - ilmoittautuivat Natoon liittymisen kannattajiksi (tosin keskustan varaus on merkille pantavaa: Natoon vain Suomen kanssa).
Nykyiset hallituspuolueet ovat vahvasti Natoa vastaan (68 % - 17 %). Porvariallianssin vaaka kääntyy Naton kannalle prosenttiluvuin 47-36. Ruotsidemokraatit huojuvat kahden vaiheilla kannatuksen ja vastustuksen mennessä lähes tasan. Vielä yksi vertailu: moderaattien Nato-kannatus oli 48 prosenttia, sosialidemokraateilla 20 prosenttia.
Odotetusti naisten Nato-vastustus on hieman korkeammalla kuin miesten.
Myös Ruotsissa eliitti on Natoon kallellaan, mikä ei yllätä. Sama tilanne on Suomessa. Huomionarvoista on, että puolueiden kannat ovat enemmän Nato-myönteisiä kuin tavallisten kansalaisten.
Epäilen, että ruotsalaisten kantoihin heijastuvat kansainväliset tapahtumat herkästi. Ruotsalaiset ovat ehkä säikympiä kuin suomalaiset. Viime aikoina ei ole esimerkiksi Ukrainasta tullut ikäviä viestejä. Myöskään alueloukkauksia ei ole tapahtunut viime kuukausina. Näillä on oma vaikutuksensa gallupeissa.
Toivottavaa olisi, että se ajoittain panikoiva Nato-intoilu, jota meilläkin tietyt kellokkaat (ns. asiantuntijat) ovat harjoittaneet, laantuisi. Ns. asiantuntijoilla on selvä odotusarvo kansalaisten enemmistön mielipiteiden kääntymisestä vastaamaan eliitin mieliteitä.
Tällaista ei hevillä tapahdu, sillä kansalaiset vaistoavat, että eliitti on liian lähellä asenteellista Venäjä-vastaisuutta, jotta se voisi vetää objektiivisia johtopäätöksiä. Metsää ei nähdä puilta. Oma lukunsa ovat sitten ideologiset lännettäjät, jotka yrittävät leimata toisin ajattelijat (Natoon liittymistä vastustavat) jotenkin epäkelvoiksi, harhaanjohdetuiksi tai peräti aivopestyiksi.
Venäjän aggressiivisiin toimiin pitää suhtautua niiden ansaitsemalla kriittisyydellä, mutta silti ymmärtää Venäjän tarve nähdä roolinsa maailmanpolitiikassa suurempana, kuin miksi se nyt halutaan tunnustaa. Viime aikoina on onneksi tapahtunut varovaista lähenemistä lännen ja idän suhteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti