Mauri Pekkarinen on julkaissut Suomenmaassa 2.1.2016 kolumnin ”Analyysi: Eurosta tuli Waterloo” Suomen talouden tilasta. ”Analyysin” mukaan ”hallitus voisi käynnistää mittavammankin kasvu- ja elvytysohjelman, joka vaikuttaisi heti”. Tämä on selvästi hallituksen linjausten vastainen toimi (erilinjaisuus tietenkin kielletään, mutta ei sillä ole mitään merkitystä). Esitys ei tule mitenkään yllätyksenä, sillä Pekkarinen on keskustan perinnesiiven edustaja. Keskustaa johtaa tällä hetkellä liberaali bisnessiipi, jossa Pekkarinen kumppaneineen on jäänyt sivuraiteelle.
On mielenkiintoista, että Pekkarinen on rohkaistunut haastamaan valtalinjan. Hänhän haastaa tällä linjauksellaan paitsi oman puolueensa niin myös kokoomuksen betonipuolustuksen. On ilman muuta selvää, että Pekkarinen on varmistanut tuen esitykselleen keskustan vanhemman siiven edustajilta.
Tässä henkien taistelussa näyttää usko pettävän hallituksen linjauksiin. Pekkarinen ei suoraan tuomitse leikkauslinjaa, mutta riveillä ja rivien välissä käy ilmi että Pekkarinen haluaa muuttaa hallitustyön painotuksia.
Samalla ”punamultaryhmä” puolueen sisällä nostaa vihdoin päätään. Se on huolestunut orastavasta kannatuksen laskusta, jos mistään piittaamatta ajetaan pääministerin yksioikoista ja yksinkertaista poliittista ohjelmaa huomioimatta tiettyjä pehmentäviä realiteetteja.
Pekkarisen kirjoitus Suomenmaassa on tarkoitettu keskustelun avaukseksi, johon voisi kuvitella demarien tarttuvan. Änkyräleikkauslinja ja ehdoton EI opposition ja ammattiyhdistyksen tarjouksille ei enää kanna ylös ja eteenpäin niin kuin vielä muutama kuukausi sitten luultiin.
Kokoomus lienee sekä kannatuksensa maksimi- että minimihaarukassa. Suomessa on noin 18 prosenttia ”kokoomuslaisesti” ajattelevia ihmisiä, joten kannatus ei muuttune kovin jyrkästi nykyisistä numeroista. Sanalla sanoen kokoomus on sellaisen oikeiston näköinen puolue, joka meillä nyt on mahdollinen. Paradoksaalista on, että Aleksander Stubb ei voi oikeastaan heikentää puoluettaan epäonnistuneilla puheillaan sillä ”rautainen 18 prosenttia” pitää. Kokoomuksen kohdalla ei ole kysymys puolueen linjasta vaan Stubbin asemasta.
Keskustalla on suurempi huoli kannatuksestaan, sillä siihen vaikuttaa oleellisesti peruskannattajien tyytyväisyys/tyytymättömyys. On pelkästään luonnollista, että Pekkarinen hakee nyt tukea opposition taholta ohjelmalleen. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, koska opposition ja hallituksen ohjelma on joiltakin osin veteen piirretty viiva. Tarkoitan tällä sitä, että meillä oppositio on onnistunut murtamaan hallituksen linjaukset viime kuukusina puolessa tusinassa asiakohteessa. Tämä on oikeastaan aika ennen kuulumatonta suomalaisessa politiikassa. Siksi Pekkarisella on tilaa operoida.
Pekkarinen valmisteli pikku hiljaa ulostuloaan joulun alla ja vihelsi nyt uuden vuoden kunniaksi ulos paineet kattilasta. Sanomansa Pekkarinen on sirotellut normaalin poliittisen jargonin joukkoon, niin että äkkinäinen ei heti huomaa, mistä kenkä puristaa. Ainakin teoriassa on mahdollista, että hän on varmistanut puheenjohtajansa kannan.
Psykologisesti on tapahtunut merkittävä voimasuhteiden muutos, kun viimeisessä gallupissa sosiaalidemokraatit ohittivat keskustan, vieläpä selvästi. Ohitus ei jäänyt huomiotta pääministeriltä, joka huolestuneena joutui vakuuttamaan, että kannatuksen muutoksilla ei ole mitään vaikutusta hallituksen politiikkaan.
Kyllä useat indikaattorit osoittavat, että maamme politiikan kylmänsodan päättymisen jälkeinen aikakausi on päättymässä. Se Lipposen europan ytimiin menenvä projekti oli , näin jälkeenpäin katsellen kansakuntamme suuren osan kannalta virhe. Vihavaisen blogissa sain blogistilta ja Markku Kuismalta milteipä tunnustuksen, nykyise pakotepolitikka innostuksen turmiollisuudesta, vihavainen on ilmeisesti kanavassa julkaisemassa tammikuussa aihetta koskevan artikkelin. Päättäjöidemme laidasta laitaan näytää olevan vaikea tunnustaa, että päällimäinen syy taloutemme kehnoon tilaan on heikosti menevä venäjän kauppa,illan uutislähetyksessä todetiin maraskuun viennin pudoneen 40 prosenttia viimevuotisesta, se tuntu jo kaikkialla, lisäksi uutisissa rohkeasti tunnustetiin, ettei vientiä venäjälle voi oikein korvata muualle menevällä viennillä. Kuten usein aikaisemminkin täytyyy todeta maantieteelle emme voi mitään, meidän vain täytyy toivoa vaurastuvaa venäjää ja niiden jotka voivat asiaan vaikutaa pyrkiä normalisoimaan maanosamme politiikka vastaamaan uutta normaalia, jossa tunnustetaan venäjän olevan osa europpalaista ja globaalia järjestelmää, omine etunäkökohtineen, se on maammekin vaurastumisen ja turvallisuuden ehto. Siksi on välttämätöntä, että Kekkoslainen maailmankatsomus nostaa hiljaleen ylväästi päätään.
VastaaPoistaVenäjän kauppa on tietenkin yksi osa taantumaa, mutta vain yksi tärkeä osa. Kekkosen aikaisia lieveilmiöitä en ole jäänyt kaipaamaan, eikä niitä nyt tarvitakaan. Kauppa pitää saada muutoin elpymään. Osa ratkaisua on Venäjän suurvaltaseman tunnustaminen. Pelkän länsikortin varaan laskeminen on huono vaihtoehto.
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoista