”Puhun niin kuin tunnen” -rehellisyys. Kuka muistaa vielä tämän Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan aikuisen iskulauseen, jolla yritettiin pönkittää populistista ajattelua, jossa ikään kuin intuitiivisesti omassa päässä syntynyt ajatus – ilman vertailua faktoihin – oli se oikea totuus, tie ja elämä. Oltiin kyllästytty liberaaliin faktatietävyyteen.
Edellä esitetty tuli mieleen, kun olen seurannut populismin takkuilua viime aikoina. On ehkä sittenkin voimistumassa relevantti ajatus pyrkimisestä objektiiviseen totuuteen ja subjektiivinen ”musta tuntuu” väistyy sivummalle. Ei viime mainittu silti kuole pois eikä sen pidäkään poistua, sillä omat tunteet ja tunnot ovat osa maailman ja yhteiskunnan näkemistä – mutta vain osa. Saatan hyvinkin olla liian aikaisin liikkeellä, mutta juuri nyt näyttää siltä, että pahimmat populismin aatokset asetetaan laajalti kyseenalaisiksi. Yhdysvaltain maahanmuuttokiellon takkuilu, republikaanien terveydenhuoltouudistuksen kompurointi, Itävallan presidentinvaalien ja Hollannin vaalien tulokset – otetaan nyt vaikka nämä esimerkiksi – ovat johtamassa ajatuksia suuntaan, jossa pragmatismi ja konkretia ovat saamassa niskalenkin ideologisesta, oikeistosävytteisestä populismista.
Liberaalin demokratian - johon luen liberaalin oikeiston ja vihervasemmiston sekä suuren osan keskustaa - ja autoritäärisen populismin välinen taistelu toki jatkuu ja saattaa joiltakin osin tiukentuakin, mutta taitekohta on lähellä. Ihmiset ovat kyllästyneet levottomuuden levittämiseen kansalaisten keskuudessa. Kun demokraattiset voimat pystyvät vakauttamaan taloudellis-yhteiskunnallisen tilanteen voidaan keskittyä vaikeasti ennakoitavan tulevaisuuden rakentamiseen.
Populistinen taikauskoinen maailmanparannus on luonteenomaisimmillaan Yhdysvaltain republikaanien keskuudessa, jossa puolueen ollessa oppositiossa asetuttiin kaikkea uudistustyötä vastaan (Clinton, Obama), ja kun sitten päästiin valtaan (George Bush nuorempi ) aiheutettiin äärimmäisen ideologisoidulla poliittisella ohjelmalla suuri onnettomuus talouteen, kuten tapahtui, kun synnytettiin finanssikriisi.
On selvää, että Donald Trump jatkaa luonteensa mukaisesti äärimmäisen itsepintaisesti pakkomielteitään, mutta tämän kirjoituksen teeman mukaisesti on nähtävissä, että republikaanien oppositiovoimat molemmilla reunoilla pistävät kapuloita rattaisiin presidentin järjettömimpien oikkujen edessä. Trumpin hänen edeltäjäänsä kohdistuva vainoharhainen salakuuntelusyyttely saa jo absurdeja mittasuhteita.
Republikaanien on järkiinnyttävä, jos he aikovat säilyttää asemansa välivaaleissa vajaan kahden vuoden kuluttua. Johtuuko populistien kannatus vain keinotekoisesti luoduista syistä, joiden taustalla on yleinen pahoinvointi ja tyytymättömyys elämään? Useimmissa tapauksissa – muttei aina - syy lienee halutun tulotason ja todellisen vaurauden välisessä erossa. Tästä syyllistetään maahanmuuttajia, vaikka todellisuudessa tuloerojen kasvu ei ole juurikaan yhteydessä maahanmuuttoon. Syyt eivät tosin ole helposti havaittavissa. Miten esimerkiksi on mahdollista, että vauraassa Hollannissa näin suuri osa ihmisistä on maahanmuuttovastaisia? Kauppalehden Kaija Ahtela artikkelissaan (”Mikä Hollantia riivaa?”) 15.3.2017 arvioi syyksi hollantilaisten työmarkkina-aseman: maassa on perinteisesti ollut erittäin paljon osaansa tyytymättömiä osa-aikaisia työntekijöitä, joilla on syynsä vierastyövoiman arvosteluun.
:::::::::::::
Suomeen saapui toissa vuonna 32 000 turvapaikanhakijaa, viime vuonna enää 5600. Kielteisen päätöksen noista 5600 hakijasta sai 51 prosenttia. Suomella on kotouttamisen haaste, mutta muutoin maahanmuuton ongelma on saatu hallintaan, ellei mitään yllättävää tapahdu. Tähän rinnalle on syytä ottaa tosiasiatieto, että Suomen väkiluku kasvoi viime vuonna vain 15 000 hengellä, ja vain maahanmuuton ansioista. Luonnollinen väestönkasvu ei riitä pitämään kansakuntaa elinvoimaisena. Tarvitsemme työvoimaa ulkomailta, vaikka juuri nyt työttömien määrän ollessa huomattava asia ei tunnu ajankohtaiselta. Sitä se kuitenkin on, jos haluamme parantaa elintasoamme.
Liitetäänpä tuo edellä esitetty populistisen maahanmuuton vastaisen ajattelun yhteyteen. Odotettavissa on, että maahanmuuttokielteisyyden sytykkeet vähenevät ja samalla populistinen politiikka menettää käyttövoimaansa. Ja juuri kun Jussi Halla-aho on pääsemässä vauhtiin! Toki tarvitaan myös Ranskan ja Saksan ”oikea” vaalitulos. Seuraavaksi on odotettavissa populististen ryhmien sisäinen välienselvittely. Veikkaisin, että radikaalit irtautuvat maltillisista ja poliittinen voima heikkenee populistien fraktioiden kaikissa osissa.
Hyvää tässä kehityksessä on ollut maahanmuuttovastaisten tahojen asettamat haasteet perinteisille puolueille. Niiden on tarvinnut etsiä politiikalleen uusia perusteita pysyäkseen vallassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti