Yleissivistyksen kujanjuoksu

”Clinton lukkojen taakse, Clinton lukkojen taakse”, huutaa väkijoukko ja vastavalittu presidentti kommentoi takaisin: ”Älkää olko hulluja, vaalit ovat ohi, me voitimme ne”. Moraalisesta näkökulmasta tämä tarkoittaa, että niin kauan, kun tilanne on auki (vaalit ovat meneillään) saa valehdella ja muunnella totuutta niin paljon kuin kerkeää, mutta kun vaalit ovat ohi kaikki soopan puhuminen voidaan lopettaa. Yhdellä poikkeuksella: presidentti saa jatkaa kampanjaansa valetwitter-uutisilla ryyditettynä niin kauan kuin haluaa. On pakko, sillä ärtynyt ja herkkähipiäinen viestittely saa hänet lankeamaan aina uusiin ongelmiin, joita hän joutuu korjaamaan uusilla twitter-viesteillä, joita hän joutuu korjaamaan……

Trumpilla on kaksi keinoa pärjätä julkisuudessa. Ensimmäinen on avata peli jollakin väitteellä, vaikkapa että Hillary Clinton on pistettävä vankilaan ”väärinkäytöksistään”, jota sitten väkijoukko toistaa hurmoksessa. Se, joka ensimmäisenä hallitsee ilmatilaa saa etulyöntiaseman. Kannattajat eivät välitä vastaväitteistä, vaan toistavat messiaansa ”totuutta”, vaikka syytteelle ei löydy mitään perusteita.

Toinen on vastaiskutaktiikka: Trumpin neuvonantajakuntaa syytetään kampanjan aikaisista yhteyksistä venäläisiin, jossa on selvästikin perää, koska osa avustajista on joutunut syrjään (yhteydenpidon laatuun en ota kantaa, FBI tutkii). Vastaiskuna Trump käynnistää hyökkäyksen Barack Obamaa vastaan salakuuntelusta. Presidenttiin kohdistuvat epäilyt lojaalisuudesta käännetään kilpailevan puolueen johtavaa edustajaa vastaan.

Jokainen, joka on vähänkin perillä Obamasta voi sanoa, että syytöksissä ei ole mitään järkeä. Tästä huolimatta näitä kahta asiaa, Venäjä-yhteyssyytöksiä ja salakuuntelusyytöksiä viedään rinnan eteenpäin ”tasapuolisesti”. Tämä on täydellinen esimerkki ”tasapuolisuussyndroomasta”, jota olen pitänyt esillä, ja joka on Trumpin hätäpäisen reagoinnin ytimessä.

:::::::::::::::

Ketkä olivat ne tahot, jotka äänestivät Trumpia? Harhaanjohdettujen joukko oli suuri. Vaalien on sanottu ratkenneen ns. ruostevyöhykkeen äänestäjien siirtymään demokraateista republikaaneihin. Niinhän siinä kävi. Vanhat teollisuustyöntekijät turhautuivat mitään tapahtumattomuuteen ja protestoivat äänestämällä Trumpia (ei ehkä niinkään republikaaneja). Tosiasiassa juuri republikaanit olivat estämässä esimerkiksi Obaman kaudella niiden uudistusten tekemisen, jotka olisivat hyödyttäneet ruostevyöhykkeen ihmisiä. Esimerkiksi Obaman infrarahoitusesitystä kohdeltiin kaltoin kongressissa.

Demokraatit mielletään niiden ihmisten puolueeksi, jotka tavanomaisista tai vaatimattomista lähtökohdista yrittävät parantaa elintasoaan (joukossa on toki myötätuntoisesti pienituloisiin suhtautuvia vaurastuneita kansalaisia). Samaan aikaan republikaanit ovat vastustaneet hyvinvointiluonteisia menoja (”isoa valtiota”) kannattajakuntansa tarpeista riippumatta. Republikaaneissa on nimittäin myös pienituloisia, mutta heille on tärkeintä umpikonservatiiviset arvot (liitovaltion sosiaaliohjelmat edustavat sosialismia!). Kun sitten demokraattien kannattamia, mutta republikaanien vastustamia kaikkia pienituloisia suosivia hyvinvointiohjelmia leikataan tai kaadetaan tai muuten vahingoitetaan syytetään epäonnistumisesta demokraatteja.

Teollisuusvyöhykkeen työläiset, ”Trumpin demokraatit”, joihin viittaa myös Laura Saarikoski ”Merkintöjä”-palstalla HS:ssä 21.3.2017, käänsivät presidentinvaalit Trumpin hyväksi, mutta erittäin niukasti. Muutama kymmenen tuhatta ääntä ratkaisivat koko vaalin Trumpille tietyissä ruostevyöhykkeen osavaltioissa, vaikka Clinton sai koko maassa yhteensä laskien 2,9 miljoonaa ääntä enemmän kuin valittu presidentti.

Saarikosken lyhyen selvityksen mukaan republikaanipuolueen vanhat kannattajat pysyivät Trumpin takana, samoin ne, jotka edustivat muutoin konservatiivisia arvoja. Myös vauraat ja rikkaat pysyivät ilmeisen hyvin republikaaniehdokkaan kannalla itse ehdokkaaseen kohdistuneista protestoinneistaan huolimatta. Lisäksi Trump sai nationalistien ja rasistien äänet.

Hillary Clinton tuntui kokeneen oikeusmurhan. Sekä kotimaiset että ulkomaiset trollitehtaat syöttivät julkisuuteen Clintonin vastaisia iskulauseita, syytöksiä keksityistä rikoksista (joihin trumpilaiset mielellään uskoivat), leimasivat Clintonin eliitin juoksutytöksi kiinnittämättä huomiota hänen pienituloisia suosiviin vaaliohjelmiinsa ja paisuttelivat täysin kohtuuttomasti Clintonin puhelimen käytön huolimattomuuksia. Monille horjuville äänestäjille liikaa oli myös Clintonin suurella rahalla rahoitettu vaalikampanja (mikä on tavanomaista USA:ssa). Oman puolueen vasemmistolaisen Bernie Sandersin kolehtiperusteinen vaalikampanja sekin toimi Clintonia vastaan. Monille Sanders oli aidompi ehdokas kuin Clinton, vaikka kohderyhmä muutoin oli sama. Clinton rikkoi naisena monia lasikattoja, mutta yllätyksellisesti niitä riitti yksi toisensa perään.

FBI:n johtaja James Comey kaivoi esiin Clintonin huolimattoman (mutta ei rikollisen) puhelimen käytön hiukan ennen vaaleja, vaikka asia oli jo moneen kertaan käsitelty. Todennäköisesti tämä operaatio ratkaisi vaalin. Clintonin kohtelusta suuttunut nobelisti Paul Krugman päättää tätä asiaa käsittelevät New York Timesin kolumninsa aina sanoihin ”Thanks Comey!”).

Donald Trumpin kannattajissa on väkeä joka lähtöön, kuten Laura Saarikoskikin toteaa. Kaikkia on mahdoton palvella. On tehtävä valintoja . Mitä pidemmälle vaaleista on ajallisesti loitonnuttu sitä konservatiivisemmaksi Trump on käynyt. Jo se, että hän ympäröi itsensä miljonääreillä tai miljardööreillä, on selkeä valinta: Trumpin ideologia on hyvin pitkälle johdettu näiden ihmisten ajatusmaailmasta.

Kun Trumpin keskeinen lupaus oli ”ottaa asiat takaisin kansan omiin käsiin” Washingtonin eliitiltä, vaikuttaa siltä, että se on ensimmäinen uhri vaalivalheiden alttarilla. ”Trumpin eliiteillä” on odotettuakin vahvempi ote hänen päätöksiinsä.

Osa alkuperäisistä trumpilaisista on alkanut vetää kannatustaan presidentiltä, tosin kilpailijoiden kannalta aivan liian myöhään.

::::::::::::::::::::

Hesarissa 21.3. 2017 oli mainio lähetystöneuvos Petri Hakkaraisen kirjoitus valistuksesta. Olen kokenut viime aikojen vaalit monissa maissa yleissivistyksen kärsimäksi tappioksi. Siispä poimin tähän loppuun pari lainausta Hakkaraisen kolumnista ”Demokratia elää valistuksesta”: Immanuel Kant kirjoitti: ”uskalla tietää”, jonka Hakkarainen päivittää muotoon ”uskalla tunnustaa tietämättömyytesi”. Hakkarainen viittaa Dunning-Kruger-vaikutuksena tunnettuun ilmiöön, jonka mukaan ”mitä vähemmän osaat, sitä herkemmin yliarvioit kykysi siinä”. Todelliset asiantuntijat taas aliarvioivat osaamisensa.

Se että esimerkiksi Yhdysvalloissa Trumpin valinnan ja Englannissa Brexitin jälkeen sanomalehtien tilaukset ovat dramaattisesti kääntyneet nousuun, osoittaa, että suuri joukko ihmisiä on ymmärtänyt, että kysymys on sananvapaudesta, lehdistönvapaudesta ja demokratian puolesta taistelusta.