Presidentin karikatyyri

Yhä useammin käy ilmi, että Donald Trump ei mahda itselleen mitään. Hänellä on psyyke, joka kuohahtelee pidäkkeettömästi. Kaikkein lumoutuneimmatkin kannattajat alkavat ymmärtää, että kyseessä ei ole taktisesta osaamisesta, vaan epätasapainoisesta ihmisestä.

Olemme tottuneet siihen, että amerikkalaiset käyttävät ylisanoja kritiikittömästi. Trumpin esitystapa edustaa amerikkalaisuutta potenssiin kaksi. Meitä on opetettu, ettei pidä ottaa kaikkea kirjaimellisesti, mutta johonkin pitäisi pystyä kuitenkin luottamaan.

Presidentti saattaa herätä varhain neljän tunnin ”yöunien” jälkeen ja twiitata aamutuimaan kiukkuisen viestin siitä, että hänen edeltäjänsä on käynyt virittelemässä salakuuntelulaiteet Trump Toweriin. Ei tällaista ennen ollut. Nyt pitäisi jotenkin hallita hämmennyksen/tahattoman naurun/ärsyyntymisen keskellä suhtautuminen tähän mieheen. Selitykset loppuvat.

Olen aiemmin viitannut presidentin ykkösneuvonantajan Steven Bannonin rooliin salaliittoteorioiden syöttäjänä presidentille. Tekaistutkin väitteet läpäisevät median ohuen vastarinnan, vaikka eivät ansaitsisi mitään huomiota.

:::::::::::::::::

Valtion virallinen talk show-isäntä Trump ilmoitti hyvissä ajoin vaalikampanjansa aikana kaatavansa lähinnä naurettavaksi leimaamansa Obamacaren, terveydenhoitouudistuksen, jota yrittivät aikanaan Theodore Roosevelt 1900-luvun alussa, Richard Nixon 1970-luvulla ja Clintonit 1990-luvulla, ennen kuin lopulta Barack Obama sai hankkeen läpi, tosin vasta korkeimmassa oikeudessa ja yhden äänen enemmistöllä. Jo tämän historian pitäisi kertoa, että kysymys on poikkeuksellisesta haasteesta, jota ei kannata kovin kevyin perustein kumota.

Heti presidenttikautensa aluksi presidentti, tämä hallinnon Elmo, ilmoitti, että tekeillä on kokonaan uusi terveydenhuoltouudistus, joka on selvästi parempi ja halvempi kuin Obaman uudistus, joka toi vakuutuksen piiriin 22 000 000 uutta amerikkalaista.

Suomessa on vaikea tajuta, miten valtavasta asiasta Obamacaressa on kysymys maassa, jossa sosiaaliturva on niukkaa. Nyt Trump on ihmeissään, kun hän on keskellä republikaanien riitaa siitä, tehdäänkö ”light-care” vai pistetäänkö kaikki uusiksi. Ongelma on, että kumpikaan ei taida onnistua. Paras olisi, että Obamacareen tehtäisiin vain Hillary Clintonin esittämiä viilauksia, mutta se ei enää käy kaikkien näiden suurisuisten puheiden jälkeen: jo tehdyn uudistuksen peruminen ja uuden meno myttyyn kävisi kunnian päälle. Joka tapauksessa republikaanien juuri valmistunutta esitystä odottaa kivikkoinen tie.

:::::::::::::::::::

Vain pari viikkoa takaperin Trump kävi julistamassa kongressin edessä ”olkaamme yhtä”, ”lopettakaamme riitely”, ”lakatkaamme näpertelemästä pikkuasioilla”…. Kaikki arvostelu vastustajia haulikolla ammuskellen näytti olevan loppu, kunnes arki jälleen koitti…..

Ainoa järkevä kommentti viime aikoina on Barack Obaman avustajan Ben Rhodesin vastaus salakuunteluväitteisiin. Rhodes twiittasi vastauksessaan Trumpille, että ”presidentti ei voi määrätä salakuuntelua. Tuollaiset rajoitukset on määrätty, jotta kansalaiset olisivat turvassa sinun kaltaisiltasi ihmisiltä”. Tässähän se jatkuvasti toistuva ydinasia on: Trump syyttää twiiteissään Obamaa tekaistuin perustein (tai perustelematta) mccarthyismista sortuen siihen kerta toisensa jälkeen itse!

Vaikuttaa siltä, että Trump haluaa mitätöidä itseensä ja avustajiinsa kohdistuvat vakavat epäilyt (ja syytökset) mutapainiksi kehittämällä keinotekoisia vastasyytöksiä. Nämä toimet johtavat politiikan arvostuksen edelleen vähenemiseen, mihin ei olisi varaa entisten pohjanoteerauksien vuoksi.

Miksi tämä kaikki jatkuu ja jatkuu? Kysymys on paljolti messiaalleen uskollisina pysyneiden kannattajien tosiasioista piittaamattomasta tuesta. Kauanko heidän pokkansa kestää? Kaiken kaikkiaan olemme jälleen todistamassa sitä, kuinka – muutaman kymmenen vuoden demokraattisen järkevöitymisvaiheen jälkeen – läntinen maailma muuttuu jälleen hulluksi.

Trumpin kannattajien usko on syvässä. Toistaiseksi ei ole löytynyt tahoa, joka takoisi Trumpin tukijoiden päähän, että heidän noitumansa paha maailma johtuu monista asioista, joille Yhdysvallatkaan ei mahda mitään (teknologian viemät työpaikat, kaupankäynnin globalisoituminen, rajojen muuttuminen läpäiseviksi jne.).

Yhdysvallat itse on ollut johtava taho liberaalin modernisaation eteenpäin viemisessä, joka nyt tuomitaan saatanalliseksi. Pekka Mykkänen (HS, 7.3.2017) toteaa osuvasti, että ”Trump osasi vaalikampanjassaan juksata maailman rikkaimman ja vaikutusvaltaisimman maan ihmisiä uskomaan siihen, että he olisivat suuria häviäjiä globalisaatiossa”. Ja tauti näyttää leviävän muihin länsimaihin.

Kysymys kuuluu: miten piirtää presidentistä karikatyyri, kun hän on jo itsessään karikatyyri? Jos väännät vitsistä vitsin, kumoat vitsin. Ainoa oikea vastaus on , että pyritään kertomaan totuus ja vain totuus ihmisestä ja hänen tekemisistään.

Trump-ilmiöstä on saatu myös ensimmäisiä tieteellisiä tutkimustuloksia. Niiden mukaan valeuutisia tärkeämpi vaikutus presidentinvaalien lopputulokseen oli voimakkaan asenteellisella disinformaatiolla. Minusta näyttää siltä, että Hillary Clintonin hyviä tapoja suurimmalta osin noudattanut perinteinen vaalikampanja jäi Steven Bannonin ja Breitbartin vinoutuneiden ja vääristeltyjen uutisten jalkoihin. Kysymys ei ollut internet-teknologiasta sinänsä – molemmat osapuolet käyttivät sitä hyväkseen - vaan siitä, miten räikeästi Trumpin joukot sitä käyttivät hyväkseen omien tarkoitusperien saamiseksi läpi.