Helsingin Sanomien presidenttiehdokashaastattelussa (4.1.2018) Sauli Niinistö totesi kysymykseen Natosta (”Missä tilanteessa Suomen pitäisi liittyä Natoon?”) seuraavasti:
”Suomi pyrkii pysymään kriisien ulkopuolella. Jos me liittyisimme Natoon, olisimme automaattisesti osapuoli Venäjän ja Naton kriisitilanteessa. Jos venäläiset alkavat nähdä koko lännen, EU:n ja meidät siinä mukana samanlaisina vihollisina kuin Naton, olemme menettäneet mahdollisuuden pysyä kriisien ulkopuolella ja silloin ei ole mitään hävittävä. Silloin sitä on vakavasti harkittava.” Vastausta on syytä eritellä perin pohjin, koska vastaajana on todennäköinen tuleva presidentti. Jaan vastauksen kolmeen osaan (tulkinnat ovat omiani):
1) Suomi pyrkii pysymään kriisien ulkopuolella.
2) Jos liittyisimme Natoon (nykyisen kaltaisessa tilanteessa), olisimme automaattisesti osapuoli Venäjän ja Naton kriisitilanteessa, jolloin joutuisimme luopumaan kohdan yksi pyrkimyksestä. Natoon liittyminen ei siis voi tulla kysymykseen - nykytilan vallitessa - kohtien 1 ja 2 logiikasta johtuen.
3) Jos Venäjä alkaa nähdä koko lännen (EU ml. Suomi) SAMANLAISENA vihollisena kuin Naton, olemme menettäneet Niinistön arvion mukaan kohdan yksi pyrkimyksen (tavoitteen). Silloin (siinä tilanteessa) ei Niinistön mukaan ole mitään hävittävää, vaikka liittouduttaisiin. Tällöinkin Natoon liittyminen on HARKINNAN takana.
Niinistö haluaa siis sanoa, että kolmannessakin kohdassa määritellyssä tilanteessa kynnys liittyä Natoon on erittäin korkea, koska koko länsi (ml. EU) pitäisi liittää Venäjän viholliseksi Naton tasoisesti. Viime mainitussakin tilanteessa tulee käyttää harkintaa ennen liittoutumista.
Vastaus on tarkkaan harkittu jokaisen sanan osalta. Johtopäätöksenä voitaneen todeta, että Nato-kumppanuus monine vahvistettuine sopimuksineen ei ole tämän Niinistön kannan mukaan johtamassa automaation tavoin yhä syvempää sitoutumiseen Natoon, vaikka sitä monet ovat odottaneet.
Niin yksiselitteistä määrittelyä liittoutumiskysymyksessä ei voida antaa, etteikö tulkinnoille löydy tilaa. Olen itsekin harrastanut tulkintaa tässä kirjoituksessa, mutta totean yhteenvetona, että Natoon liittyminen on ehdollistettu tässä Niinistön haastattelulausunnossa melkoisten vaikeuskertoimien taakse.
Erikseen on sitten pohdittava ovatko nämä paineen alla annetut lausunnot optimaalinen tapa vastata haasteisin. Media vaatii kyllä tai ei -vastauksia ja presidenttiehdokkaat yrittävät parhaansa mukaan vastata. Itse muotoilisin kantani niin, että liittoutuminen ei ole Suomen osalta ajankohtainen eikä perusteltavissa, kuten olen näissä blogikirjoituksissa monen monituista kertaa todennut.
::::::::::::::::::.
Aina kerkeä Paavo Väyrynen on puuttunut Niinistön mainitsemiin argumentteihin Uuden Suomen puheenvuoropalstalla. Sattumoisin Väyrysen nettikommentissa referoidaan Niinistön lausumaa samalla tavalla (1., 2., 3.) kuin minä teen (joskin kommentoinnit sitten eroavat). Väyryselle käy Niinistön mainitsemat kaksi ensimmäistä kohtaa, mutta ei kolmas. Kunnollisia perusteluja kolmannen kohdan sopimattomuudesta hän ei esitä.
Väyrynen viittaa Nato-kumppanuutta syventäviin pyrkimyksiin, kuten itsekin teen, mutta vetää Niinistön haastattelusta eri johtopäätökset kuin minä. Hän katsoo, että kolmas kohta on kyllä-vastaus liittoutumiskysymykseen ja syyttää Niinistöä epäjohdonmukaisuudesta, koska kahdessa ensimmäisessä kohdassa käytännössä torjutaan Nato-liittoutuminen. Minä taas näen kolmannenkin kohdan niin, että vaikka se teoriassa mahdollistaa liittoutumisen, se käytännössä torjuu sen.
Ero meidän välillämme on se, että Väyrynen ei hyväksy pienintäkään poikkeamaa ehdottomasta ei-vastauksesta. Minä taas katson, että sellaista tilannetta, minkä Niinistö katsoo johtavan Nato-neuvotteluihin ei presidentti ja presidenttiehdokas Niinistön mainitsemilla ehdoilla synny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti